Toinen Soulin reissumme kutistui vain kahteen lähtijään, minuun ja Juhoon. Varasimme majoituksen netistä Visaa vinguttaen. Hostelli oli keskeisellä paikalla ja edullinen - 30 dollaria yöltä kahdelta hengeltä. Siihen sen hyveet sitten loppuivatkin. Se sijaitsi oikealla sivukujien äidillä, jossa haju oli niin karmiva, että piti pidättää henkeä seuraavalle sivukadulle asti. Lakana oli jo valmiiksi likainen, lämmityslaite sen näköinen, ettei kehdannut seinään iskeä. Vessa oli muuten ok, mutta kylpyamme - posliininen ja kiinteä - oli samaa kokoluokkaa kuin Suomessa vauvan muoviamme... Eli lähinnä peseytyminen tapahtui niin, että jalat laitettiin altaaseen ja itse istuttiin ammeen reunalla suihkuttelemassa. Kastui samalla koko vessa. Ja kylpypyyhkeet oli tietysti suomalaisten käsipyyhkeiden kokoluokkaa.
Hostellihuoneen muita hassutuksia olivat sähköpetauspatja - lämpötyyny- ideaa viety vähän pitemmälle... Mukavahan siinä oli köllötellä, mutta kun vähän kosteana kosketin Juhoa, niin ilma välillämme rätisi ja paukkui. Tyynyt sen sijaan oli täytetty jollain makaroonia muistuttavilla muovirinkuloilla, ja korealaiseen tapaan aivan liian pulleiksi. Minä en ole yhtään yötä pystynyt nukkumaan perinteisellä korealaisella tyynyllä, vaan reissussa yleensä viikkaan pyyhkeestä tyynyn... Tällä kertaa tosin niskat kipeytyi kun se pyyhe jäi vähän liian pieneksi =/
Tärkein shoppailukohde oli kirjakauppa KYOBO. Siellä oli hieman parempi englanninkielisten pokkarien valikoima kuin täällä Daegussa. Muita kohteita olivat Kyongbok palace (kuninkaallinen palatsi 1300- luvulta), Insadong- katu perinnekäsitöineen ja erikoisempi elektroniikka outlet- myymälä. Valtava halli, jossa pikkuputiikeissa myytiin uutta ja vanhaa elektroniikkaa vaihtelevin hinnoin. Lähinnä kaupan oli kameroita, mp3-soittimia, puhelimia ja tietokoneita. Mie olisin sieltä voinut muutaman miniläppärin mukaani huoliakin, mutta hintaa oli kuitennii sellainen 1000e, eikä täkäläisissä näppäimistöissä tietenkään ole ääkkösiä.
Viikonlopun kohokohta oli kuitenkin vierailu Seoul World Cup Stadiumilla, jossa 2002 pelattiin jalkapallon MM- kisoja. (Niitä pelattiin sekä Koreassa että Japanissa usealla eri stadionilla.) Tällä kertaa vuorossa oli kuitenkin ystävyysmaaottelu Korea - Ruotsi. Täytyy tunnustaa, että sydän oli kyllä Ruotsin puolella, mutta sitä ei uskaltanut ääneen tunnustaa, kun muuten korealaiset jalkapallofanit olisi lyönyt meitä kalistimilla. Mitään jalkapallosta ymmärtämättömälle kyseessä oli lähinnä näytelmä - kun vieno tuuli puhalsi, joku korealainen oli maassa ja sai rankkarin ja siitä maalin. Ruotsalaiset ei juuri rankkareita saaneet, ja heidän "johtomaalinsakin" hylättiin. (tietävämmät sanoivat että ihan selvä paitsio...) Populaa pelissä oli 59 000 katsojaa, kun koko stadioni vetää 64 000. Eli metro oli kohtalaisen tukossa vielä puoli tuntia pelin jälkeen. Enpä olekaan ennen jonottanut käytävässä, että pääsee metrolaiturille, josta joskus pääsee metroonkin asti... Ei käynyt kateeksi niitä jotka yritti seuraavilta asemilta kyytiin...
Seuraavan kerran Seouliin joulukuun alussa, jolloin on tarkoitus käydä DMZ- rajalla ihmettelemässä Pohjois-Koreaa.
Hostellihuoneen muita hassutuksia olivat sähköpetauspatja - lämpötyyny- ideaa viety vähän pitemmälle... Mukavahan siinä oli köllötellä, mutta kun vähän kosteana kosketin Juhoa, niin ilma välillämme rätisi ja paukkui. Tyynyt sen sijaan oli täytetty jollain makaroonia muistuttavilla muovirinkuloilla, ja korealaiseen tapaan aivan liian pulleiksi. Minä en ole yhtään yötä pystynyt nukkumaan perinteisellä korealaisella tyynyllä, vaan reissussa yleensä viikkaan pyyhkeestä tyynyn... Tällä kertaa tosin niskat kipeytyi kun se pyyhe jäi vähän liian pieneksi =/
Tärkein shoppailukohde oli kirjakauppa KYOBO. Siellä oli hieman parempi englanninkielisten pokkarien valikoima kuin täällä Daegussa. Muita kohteita olivat Kyongbok palace (kuninkaallinen palatsi 1300- luvulta), Insadong- katu perinnekäsitöineen ja erikoisempi elektroniikka outlet- myymälä. Valtava halli, jossa pikkuputiikeissa myytiin uutta ja vanhaa elektroniikkaa vaihtelevin hinnoin. Lähinnä kaupan oli kameroita, mp3-soittimia, puhelimia ja tietokoneita. Mie olisin sieltä voinut muutaman miniläppärin mukaani huoliakin, mutta hintaa oli kuitennii sellainen 1000e, eikä täkäläisissä näppäimistöissä tietenkään ole ääkkösiä.
Viikonlopun kohokohta oli kuitenkin vierailu Seoul World Cup Stadiumilla, jossa 2002 pelattiin jalkapallon MM- kisoja. (Niitä pelattiin sekä Koreassa että Japanissa usealla eri stadionilla.) Tällä kertaa vuorossa oli kuitenkin ystävyysmaaottelu Korea - Ruotsi. Täytyy tunnustaa, että sydän oli kyllä Ruotsin puolella, mutta sitä ei uskaltanut ääneen tunnustaa, kun muuten korealaiset jalkapallofanit olisi lyönyt meitä kalistimilla. Mitään jalkapallosta ymmärtämättömälle kyseessä oli lähinnä näytelmä - kun vieno tuuli puhalsi, joku korealainen oli maassa ja sai rankkarin ja siitä maalin. Ruotsalaiset ei juuri rankkareita saaneet, ja heidän "johtomaalinsakin" hylättiin. (tietävämmät sanoivat että ihan selvä paitsio...) Populaa pelissä oli 59 000 katsojaa, kun koko stadioni vetää 64 000. Eli metro oli kohtalaisen tukossa vielä puoli tuntia pelin jälkeen. Enpä olekaan ennen jonottanut käytävässä, että pääsee metrolaiturille, josta joskus pääsee metroonkin asti... Ei käynyt kateeksi niitä jotka yritti seuraavilta asemilta kyytiin...
Seuraavan kerran Seouliin joulukuun alussa, jolloin on tarkoitus käydä DMZ- rajalla ihmettelemässä Pohjois-Koreaa.
