Hoplaa, nyt on Mona Lisa nähty. Eilen oli paikallisissa museoissa joku erikoisilta, jolloin kaikki alle 26- vuotiaat tjsp pääsi ilmaiseksi sisään. Tai näin ainakin työkaveri miuta informoin, ja minähän sitten kävin Louvressa. Ja toista kertaa ei tarvitse mennä... Oli kyllä ahdistavin museo jossa ikänäni olen käynyt. Lyhyesti sanottuna se oli liikaa ihan kaikkea, kulttuuriähky iski jo ensimmäisen salin aikana. Ei ketään voi kiinnostaa katsella salitolkulla samannäköisiä pystejä, sitten samanlaisia italialaisia maalauksia tietyltä aikakaudelta jne, kun ne kaikki näyttää keskenään ihan samanlaisilta. Ja tätä jatkui siis kilometrikaupalla - se kun ei meinaan ole ihan pieni paikka... (Saara voi olla ihan rauhassa eri mieltä nuista maalauksien samanlaisuudesta, en pahastu ;))
Päästyäni ulos ahdistavista keskiaikaisen Louvren kellarikäytävistä (joo, liikuin siellä missälie vankityrmissä lähes yksin, vähän rupesi pelottamaan...) raittiiseen ulkoilmaan, kävelin pitkin sumuista Seinen rantaa kohti metropysäkkiä. Sillalla ihailin iltaa ja ohi seilaavia laivoja, laskeuduin laiturille ja kuljin ohi sillan alla makaavien kodittomien. Ja jälleen kerran taisi onni potkia minua - yksin illalla Pariisissa, niin ettei monen sadan metrin päässä ole juuri ketään. Mikäpä sen oivempi kohde ryöstettäväksi... Mutta mitään ei kuitenkaan käynyt. Tai pari ihmistä kyllä kysyi minulta tietä paikkaan X - näköjään onnistun soluttautumaan aika hyvin kirjavaan joukkoon... Mutta paha sitä tietä oli ruveta neuvomaan, kun tuo oli vasta toinen kerta kun liikuin koko keskustassa.
Tänään sitten on ihana lepopäivä. Nukuin kellon ympäri, istuin kastelukannuksi ristimäni suihkun alla ja luin kirjaa. Jääkaappi rupesi huomeuttelemaan sisällönpuutteesta, joten läksin kävelylle puistoon ja lopuksi ruokakauppaan.
Jotkut sanoo, että tässä kaupungissa ei ole muuta hyvää kuin joukkoliikenne (okei, samaa sanotaan Helsingistäkin). Mutta kauneutta rakastavana kansana ranskalaiset on hulluina puistoihin, ja niitä kaupungissa sitten riittääkin. Keskellä jättikokoista puistoa unohdat olevasi 10 miljoonan asukkaan keskellä...
Suomesta puuttuu kokonaan tällainen puistokulttuuri - täällä kokonaiset perheet lähtevät puistoon lauantainviettoon, ja puistosta sitten löytyy huvitusta moneen makuun.
Kuvittelin oikeasti, että tämä puisto on aivan upea minun ja metropysäkin välillä. Ja PAH! Niinhän siinä kävi, että puut ovat vihreämpiä kadun ja metropysäkin toisella puolella - sieltä löytyi hienoja istutuksia, tekolammikko, leikkipuistoja, poniratsastusta, nukketeatteri ja ties mitä. Aivan mahtava paikka!!! Sinne pitää mennä loikoilemaan nurtsille joskus kauniina päivänä. Nyt ei paljoa tehnyt mieli istuskella märällä nurmikolla.
Päästyäni ulos ahdistavista keskiaikaisen Louvren kellarikäytävistä (joo, liikuin siellä missälie vankityrmissä lähes yksin, vähän rupesi pelottamaan...) raittiiseen ulkoilmaan, kävelin pitkin sumuista Seinen rantaa kohti metropysäkkiä. Sillalla ihailin iltaa ja ohi seilaavia laivoja, laskeuduin laiturille ja kuljin ohi sillan alla makaavien kodittomien. Ja jälleen kerran taisi onni potkia minua - yksin illalla Pariisissa, niin ettei monen sadan metrin päässä ole juuri ketään. Mikäpä sen oivempi kohde ryöstettäväksi... Mutta mitään ei kuitenkaan käynyt. Tai pari ihmistä kyllä kysyi minulta tietä paikkaan X - näköjään onnistun soluttautumaan aika hyvin kirjavaan joukkoon... Mutta paha sitä tietä oli ruveta neuvomaan, kun tuo oli vasta toinen kerta kun liikuin koko keskustassa.
Tänään sitten on ihana lepopäivä. Nukuin kellon ympäri, istuin kastelukannuksi ristimäni suihkun alla ja luin kirjaa. Jääkaappi rupesi huomeuttelemaan sisällönpuutteesta, joten läksin kävelylle puistoon ja lopuksi ruokakauppaan.
Jotkut sanoo, että tässä kaupungissa ei ole muuta hyvää kuin joukkoliikenne (okei, samaa sanotaan Helsingistäkin). Mutta kauneutta rakastavana kansana ranskalaiset on hulluina puistoihin, ja niitä kaupungissa sitten riittääkin. Keskellä jättikokoista puistoa unohdat olevasi 10 miljoonan asukkaan keskellä...
Suomesta puuttuu kokonaan tällainen puistokulttuuri - täällä kokonaiset perheet lähtevät puistoon lauantainviettoon, ja puistosta sitten löytyy huvitusta moneen makuun.
Kuvittelin oikeasti, että tämä puisto on aivan upea minun ja metropysäkin välillä. Ja PAH! Niinhän siinä kävi, että puut ovat vihreämpiä kadun ja metropysäkin toisella puolella - sieltä löytyi hienoja istutuksia, tekolammikko, leikkipuistoja, poniratsastusta, nukketeatteri ja ties mitä. Aivan mahtava paikka!!! Sinne pitää mennä loikoilemaan nurtsille joskus kauniina päivänä. Nyt ei paljoa tehnyt mieli istuskella märällä nurmikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti