lappeen Rannalla äijät huutaisi lailla Perkeleen, mutta yllätyksekseni kun Ukkometso soitettiin eilen Mikkelin Kharmassa, kukaan ei edes tunnistanut biisiä, saati sitten osannut sitä ulkoa... tai ehkä yllätys oli siinä että biisi edes soitettiin... Pelimiehen tahdissa ihmiset sentään jammaili, mutta eivät laulaneet mukana...
Harvinaisen hiljainen Pääsiäinen meidän kaveriporukan kohdalla. Yleensä vanha jengi kokoontuu Mikkeliin suurimpina juhlapyhinä, tai jos tavan lauantainakin ollaan baariin lähdössä, niin on meitä vähintään viisi. Nyt kuitenkin oli niin harvinainen tilanne, että vain 3 meistä oli Mikkelissä ja 2 lähdössä baariin... Loput lentävät maailmalla tai lukevat tentteihin omissa koloissaan.
Mikkelin yöelämä on mennyt aimo harppauksen eteenpäin kun Kharma avattiin puoli vuotta sitten. Mutta Suomessa kun ollaan, puolityhjään baariin piti jonotuttaa ihmisiä yhden aikaan aamuyöllä tunti ennen kuin voitiin päästää sisälle. Mikähän imagokysymys tuokin on baarille, että on pakko pitää jonoa oven edessä.
Muuten ilta oli oikein onnistunut, jutustelua vanhojen kamujen kanssa - Johannaakaan en ollut nähnyt ainakaan vuoteen, ellen kahteen. Baarissa puolestaan yllätin itseni tanssimalla pilkkuun asti jo kolmannen kerran kuukauden sisällä, kun yleensä minut näkee tanssilattialla vain kerran vuodessa. Tai ehkäpä veren alkoholimäärä korreloi tuonkin kanssa =D Gin Tonic maistui, ja baarin Campari Orange oli huomattavasti laimeampaa ja huonompaa kuin omatekemäni.
Harvinaisen hiljainen Pääsiäinen meidän kaveriporukan kohdalla. Yleensä vanha jengi kokoontuu Mikkeliin suurimpina juhlapyhinä, tai jos tavan lauantainakin ollaan baariin lähdössä, niin on meitä vähintään viisi. Nyt kuitenkin oli niin harvinainen tilanne, että vain 3 meistä oli Mikkelissä ja 2 lähdössä baariin... Loput lentävät maailmalla tai lukevat tentteihin omissa koloissaan.
Mikkelin yöelämä on mennyt aimo harppauksen eteenpäin kun Kharma avattiin puoli vuotta sitten. Mutta Suomessa kun ollaan, puolityhjään baariin piti jonotuttaa ihmisiä yhden aikaan aamuyöllä tunti ennen kuin voitiin päästää sisälle. Mikähän imagokysymys tuokin on baarille, että on pakko pitää jonoa oven edessä.
Muuten ilta oli oikein onnistunut, jutustelua vanhojen kamujen kanssa - Johannaakaan en ollut nähnyt ainakaan vuoteen, ellen kahteen. Baarissa puolestaan yllätin itseni tanssimalla pilkkuun asti jo kolmannen kerran kuukauden sisällä, kun yleensä minut näkee tanssilattialla vain kerran vuodessa. Tai ehkäpä veren alkoholimäärä korreloi tuonkin kanssa =D Gin Tonic maistui, ja baarin Campari Orange oli huomattavasti laimeampaa ja huonompaa kuin omatekemäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti