Viikonloppuna oli kertakaikkiaan mahtava keli, paalle 30 astetta varjossa ja varjoa oli aikas hankala loytaa. Huonona puolena oli, etta puolet miun napsimista hienoista kuvista oli ylivalottuneita. Teknisten ongelmien takia kuvat eivat ole viela netissa, mutta toivottavasti ongelmat eivat ole pysyvan sorttisia, vaan mikrotukiapujoukkojeni ratkaistavissa =)
Apujoukkojen ansiosta sain vihdoin uusintakatsottua Amelie- elokuvan. Jos olisi pitanyt tyytya ranskalsieiin vertaisverkkoihin, niin en olisi varmaan ehtinyt sita nahda koko kesana. Talla kertaa sain elokuvasta jopa enemman irti kiitos suomenkielisten tekstityksien seka tuttujen maisemien. Ne maisemat innoittivat minut sitten seikkailemaan Montmartelle, Amelien jalanjaljille. Katsoin netista ravintola Les deux Moulins:n osoitteen ja jarkevimman metroreitin. Metroa sai vaihtaa useampaankin otteeseen ennen kuin saavuin Amelien kotikonnuille, Montmartelle. Yllatys oli melkoinen kun metrotunnelista noustuani huomasin tuijottavani Moulin Rougen kuuluisaa tuulimyllya. Vaikka toisaalta ihan jarkeenkaupa ajatus etta se sijaitsee vanhassa taiteilijakaupunginosassa.
Deux Moulins loytyi yllattavan helposti (kiitos yahoon karttapalvelulle). Sisalla oli tehty hienoisia muutoksia elokuvan jalkeen - tupakkatiski oli saanut vaistya uusien asiakaspaikkojen myota, loosit oli eri pain, eika lasilevya johon Amelie kirjoittaa ruokalistaa Ninon selan takana, nakynyt enaa missaan. Tunnelma oli kuitenkin jaljella, vaikka kahvila houkutteleekin turisteja viela 4 vuotta elokuvan ilmestymisen jalkeen.
Asiakkaita oli huomattavasti enemman kuin elokuvassa - kuitenkin savuttomien puoli oli lahes tyhja. Lahes kaikki tarjoilijat olivat miehia farkuissa ja valkeissa kauluspaidoissa =) Selka seinaa vasten vanhassa nahkasohvassa, siemailla gin tonicia ja nauttia tunnelmasta.
Kiipeaminen Sacre Courin kukkulalle, la Buttelle meinasi vieda hengen. Ei ole huonokuntoisen urheilulaji tassa helteessa ilman vesipulloa. Nakyma oli kuitenkin vaivan arvoinen. Montmartella saisi kulumaan vaikka kuinka paljon aikaa ja filmia seikkaillessa pienilla sivukujilla. Vanhan ajan idyllista Pariisia parhaimmillaan!
Apujoukkojen ansiosta sain vihdoin uusintakatsottua Amelie- elokuvan. Jos olisi pitanyt tyytya ranskalsieiin vertaisverkkoihin, niin en olisi varmaan ehtinyt sita nahda koko kesana. Talla kertaa sain elokuvasta jopa enemman irti kiitos suomenkielisten tekstityksien seka tuttujen maisemien. Ne maisemat innoittivat minut sitten seikkailemaan Montmartelle, Amelien jalanjaljille. Katsoin netista ravintola Les deux Moulins:n osoitteen ja jarkevimman metroreitin. Metroa sai vaihtaa useampaankin otteeseen ennen kuin saavuin Amelien kotikonnuille, Montmartelle. Yllatys oli melkoinen kun metrotunnelista noustuani huomasin tuijottavani Moulin Rougen kuuluisaa tuulimyllya. Vaikka toisaalta ihan jarkeenkaupa ajatus etta se sijaitsee vanhassa taiteilijakaupunginosassa.
Deux Moulins loytyi yllattavan helposti (kiitos yahoon karttapalvelulle). Sisalla oli tehty hienoisia muutoksia elokuvan jalkeen - tupakkatiski oli saanut vaistya uusien asiakaspaikkojen myota, loosit oli eri pain, eika lasilevya johon Amelie kirjoittaa ruokalistaa Ninon selan takana, nakynyt enaa missaan. Tunnelma oli kuitenkin jaljella, vaikka kahvila houkutteleekin turisteja viela 4 vuotta elokuvan ilmestymisen jalkeen.
Asiakkaita oli huomattavasti enemman kuin elokuvassa - kuitenkin savuttomien puoli oli lahes tyhja. Lahes kaikki tarjoilijat olivat miehia farkuissa ja valkeissa kauluspaidoissa =) Selka seinaa vasten vanhassa nahkasohvassa, siemailla gin tonicia ja nauttia tunnelmasta.
Kiipeaminen Sacre Courin kukkulalle, la Buttelle meinasi vieda hengen. Ei ole huonokuntoisen urheilulaji tassa helteessa ilman vesipulloa. Nakyma oli kuitenkin vaivan arvoinen. Montmartella saisi kulumaan vaikka kuinka paljon aikaa ja filmia seikkaillessa pienilla sivukujilla. Vanhan ajan idyllista Pariisia parhaimmillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti