Huoh!
Korean keikkaa varten suosittelivat Suomessa rokotetta Japanin aivokuumetta vastaan. Ongelmaksi näytti jo keväällä muodostuvan piikitysaikataulu - piikit kun pitäisi ottaa 3 piikkiä kuukauden sisällä tiettyinä päivinä. Noh, minä sitten nohevana tyttönä tuumin että yritän löytää Ranskasta lääkärin joka miuta piikittelee, ja joku saa tuoda rokotemömmöt miulle tuliaisina.
Kaikki näytti menevän hyvin, kun töissä lopulta löysin laboratorion päällikön, joka soitteli miun puolesta työterveysasemalle ja sopi, että ne piikittää miut, kunhan tuon ite ampullit ja suomalaisen lääkärintodistuksen paikan päälle. Toisin kävi. Tänä aamuna marssin kylmälaukun kanssa lääkäriasemalle, josta onneksi löytyi englantia siedettävästi taitava täti-ihminen. Älämölö nousi vasta kun tajusivat minun haluavan sellaista piikkiä, jota ei yleensä KUKAAN piikitä Ranskassa - täkäläiset ottavat aivokuumerokotteen reissuun lähtiessään endeemisellä alueella paikan päällä. Säädettiin siinä sitten pari tuntia jos jollakin kielellä niin, että varasivat miulle iltaseitsemäksi ajan yhdeltä yksityislääkäriltä keskustasta...
Otin sitten tunnin ennakkoa töistä ja läksin ihmettelemään lääkäriä. Asema löytyi ihan kohtuullisen helposti, oli asuintalon kolmannessa kerroksessa ihan normaalin näköinen huoneisto, jossa vastaanottoa piti 2 noin 50-vuotiasta lääkäritätiä. Täällä lääkäritädit eivät pukeudu valkoiseen takkiin, vaan molemmat olivat pikemminkin kapakkaan lähdössä. Miun lääkäriksi osoittautuva oli pukeutunut punaiseen vinoonleikattuun silkkihameeseen ja mustaan tiukkaan toppiin... Vastaanotto muistutti lähinnä kotitoimistoa - steriiliyttä löytyi vain desinfiointiainepullosta lääkekaapista. Muu huone oli paperin ja ties minkä krääsän peitossa.
Tulkkasimme rokotusohjeita monella kielellä, mutta oleellisinta ei löytynyt - mihin kohtaan piikki pistetään. Lääkäri alkoi jo näyttää hermostuneelta, kun lopulta komensi miulta housut kinttuun ja tuikkasi piikin pakaraan. Kun kaikki alkoi jo olla kunnossa, kysyin että kai hän voi pistää ensi viikolla sen seuraavankin piikin... Mutta eikös mitä - kaupungin nähtävästi ainua lääkäri, joka suostuu pistämään, jää lomille torstaina... Nyt pitää sitten löytää joku toinen yhtä hullu ja selittää koko rumba alusta... Tää ei haluu!!! Tää paikka on jo nähty - voisin lähtä jo itekin kotiin...
Korean keikkaa varten suosittelivat Suomessa rokotetta Japanin aivokuumetta vastaan. Ongelmaksi näytti jo keväällä muodostuvan piikitysaikataulu - piikit kun pitäisi ottaa 3 piikkiä kuukauden sisällä tiettyinä päivinä. Noh, minä sitten nohevana tyttönä tuumin että yritän löytää Ranskasta lääkärin joka miuta piikittelee, ja joku saa tuoda rokotemömmöt miulle tuliaisina.
Kaikki näytti menevän hyvin, kun töissä lopulta löysin laboratorion päällikön, joka soitteli miun puolesta työterveysasemalle ja sopi, että ne piikittää miut, kunhan tuon ite ampullit ja suomalaisen lääkärintodistuksen paikan päälle. Toisin kävi. Tänä aamuna marssin kylmälaukun kanssa lääkäriasemalle, josta onneksi löytyi englantia siedettävästi taitava täti-ihminen. Älämölö nousi vasta kun tajusivat minun haluavan sellaista piikkiä, jota ei yleensä KUKAAN piikitä Ranskassa - täkäläiset ottavat aivokuumerokotteen reissuun lähtiessään endeemisellä alueella paikan päällä. Säädettiin siinä sitten pari tuntia jos jollakin kielellä niin, että varasivat miulle iltaseitsemäksi ajan yhdeltä yksityislääkäriltä keskustasta...
Otin sitten tunnin ennakkoa töistä ja läksin ihmettelemään lääkäriä. Asema löytyi ihan kohtuullisen helposti, oli asuintalon kolmannessa kerroksessa ihan normaalin näköinen huoneisto, jossa vastaanottoa piti 2 noin 50-vuotiasta lääkäritätiä. Täällä lääkäritädit eivät pukeudu valkoiseen takkiin, vaan molemmat olivat pikemminkin kapakkaan lähdössä. Miun lääkäriksi osoittautuva oli pukeutunut punaiseen vinoonleikattuun silkkihameeseen ja mustaan tiukkaan toppiin... Vastaanotto muistutti lähinnä kotitoimistoa - steriiliyttä löytyi vain desinfiointiainepullosta lääkekaapista. Muu huone oli paperin ja ties minkä krääsän peitossa.
Tulkkasimme rokotusohjeita monella kielellä, mutta oleellisinta ei löytynyt - mihin kohtaan piikki pistetään. Lääkäri alkoi jo näyttää hermostuneelta, kun lopulta komensi miulta housut kinttuun ja tuikkasi piikin pakaraan. Kun kaikki alkoi jo olla kunnossa, kysyin että kai hän voi pistää ensi viikolla sen seuraavankin piikin... Mutta eikös mitä - kaupungin nähtävästi ainua lääkäri, joka suostuu pistämään, jää lomille torstaina... Nyt pitää sitten löytää joku toinen yhtä hullu ja selittää koko rumba alusta... Tää ei haluu!!! Tää paikka on jo nähty - voisin lähtä jo itekin kotiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti