Ruotsalaistunnelmia

Loydettiin sitten lopulta hieman olympiatunnelmaa mekin. Pitkan surffailun jalkeen loytyi netista vinkkeja ruotsalaisravintolasta jossain Bangkokin syrjakylalla, joka nayttaisi latkafinaalin isolta screenilta. Ainut ongelma vain oli paikan pieni koko, ja ilmoitus jonka mukaan paikat piti varata etukateen...

Noh, me kavimme juhlistamassa viimeista iltaa Outback- pihviravintolassa syomalla kalleimmat pihvit mita listalta loytyi. 2 hengen, 3 ruokalajin ateria + pullo punkkua maksoi yhteensa 70 euroa. Eli paikallisittain keskituloisen henkilon kuukauden palkka... Listalla oli hupaisa jalkiruoka, chocolate thunder from down under, joka 2 hengelle jaettuna oli silti aivan liian iso. Suklaa-pekaanipahkinakakkua vaniljajaatelolla, suklaakastikkeella ja kermahyydykkeella. Jo pelkka jaatelopallo oli meikalaisen nyrkkia isompi...

Masut killellaan otimme suuntiman kohti The Wallsia, ruotsalaiskapakkaa. Se oli niin keskella syrjakatujen aitia, etta paasimme lopulta perille vasta poliisisaatossa. Onneksi loytyi poliisi, joka ymmarsi englantia...

Ruottalaispubi oli tapotaynna ihmisia, ja tunnelmaa voi luonnehtia lahinna hikiseksi. Istumapaikat oli myyty jo kauan etukateen, 6 e illalliskorttien kera, mutta seisomaan mahtui mukaan juuri ja juuri. Yleisoa oli noin 100, josta ainakin 80 oli ruottalaisia... Ruottalaiset istui ja suomalaiset seisoi. Ja viina virtasi. Pubi oli koristeltu sini-keltaisin ilmapalloin. Seisoimme seinan vieressa ihan baarin takanurkassa, josta kuitenkin oli taydellinen (joskin kaukainen) nakoyhteys screeniin. Ja edessa poydassa ihan meissa kiinni istui 50 ruottalaista... Ihan kiltisti ne meita kohteli, ainakin verraten mika olisi ollut asia painvastaisessa tilanteessa, ruotsalaisvieraat suomalaispubissa kun Suomi johtaa... Kotiinlahdon hetkella jaoimme viela taksin yhden ruotsalaispariskunnan kanssa. Keskustelut pyorivat lahinna matkustamisessa ja sukeltamisessa.

Taksi tulee hakemaan meita 6 tunnin kuluttua lentoasemalle. Younet siis jaavat vahiin, kun pakkaamista ei ole alotettukaan... Ei nayta kovin lupaavalta, mutta ehka lentokoneessa sitten nukuttaa tavallista enemman. Ei muuten juuri houkuttele 10 tunnin lento...

Kyynisyydesta

Kun reissaaminen alkoi, blogiin ilmestyi asiaa milloin mistakin. Kaikki uusi ihmetytti, ja asioita jaksoi kummastella tannekin. 2 kk jalkeen Pariisista ei loytynyt enaa ihmeteltavaa, joten seuraavat ihmetykset loytyivat Koreasta, Aasialaisesta kulttuurista. Pikkuhiljaa sekin hiljeni. Nyt kun kulttuuri ja kaupunki on vaihtunut parikin kertaa viikossa, kaikkeen uuteen ja outoon turtuu, ettei nykyaan enaa jaksa hatkahtaa mistaan. Kyynistyy.

Koreassa jaksoi viela ihmetella huonoja sahkoistyksia, Kiinassa koyhia ja kerjalaisia, mutta taalla ei jaksa lotkauttaa korvaansa pickup-auton lavalla matkus taville 15 ihmiselle, kulkukoirille tai alastomille naisille... Noh, nyt on reissun viimeinen ilta, ja huomisesta alkaen voikin sitten alkaa ihmetella suomalaisen kulttuurin outouksia...

Eilen kaytiin baarissa, josta sanotaan, etta ensikertalaisilta menee leuka lattiasta lapi, eika nakymaa usko todeksi... Noh, me tuumattiin etta siina on vahapukeisia tyttoja, osa jopa ihan natteja... Eli oltiin siis paikallisella punaistenlyhtyjen alueella (yhdella kolmesta), ja ihan sisalla baareissa siis. Tytot tanssivat joko lavalla tai jossain ja asiakkaat juovat ja katselevat. Ottavat sitten haluamansa tyton mukaansa maksettuaan ensin vahan valityshintaa baarille. Minua ei hetkauttanut juurikaan, edes siina vaiheessa kun tytot yrittivat kadesta raahata minua mukaan lavalle... Joku raja sentaan!

Yhdessa tyttobaareista oli tyttolavan lisaksi rakennettu rodeoareena, jossa kuka tahansa asiakkaista sai kiiveta teutaroivan haran selkaan, ja jos siina pysyi minuutin, baari lupasi tarjota drinkin. Koukkuna kuitenkin oli, etta harkaa ohjasi areenan reunalta ohjaimista tytto, joka viimeistaan 50 sekunnin jalkeen heitti jokaisen ratsastajan pehmustettuun areenaan. Mina kestin kohtuullisen kauan, joten sainkin sitten tavallista rivakamman loppuheiton ja lensin komeasti... Eli yllattavaa kylla, jos yleison vaihtoehtona oli leluharka tai bikiniasuiset tytot, harka veti suuremman suosion...

Toisessa baarissa kavin mielenkiintoisen keskustelun kauniin tyton kanssa... Tainoh, miksi naita sukupuolenvaihtajia sitten kutsutaankaan. Harvinaisen kaunis se kylla oli - niin kauan kun piti suunsa kiinni ja morean aanensa piilossa. Eli baari oli ladyboy- showbaari, jossa kaikki 'tytot' olivatkin poikia tai sukupuolenvaihtajia. Eivat kuitenkaan ollenkaan saman nakoisia kuin transut jenkkileffoissa, vaan 90 % niista olisi kaynyt koska tahansa naisista jopa bikinit paalla. Nama tuppautuivat juttusille ja drinkkeja (kokista) kerjaamaan paljon herkemmin kuin oikeat tytot. Kyselivat onko meilla Suomessa ladyboyta, johon totesin etta en mina ainakaan ole kertaakaan nahnyt... Taalla ne kuuluvat kulttuuriin ihan normaaleina. Tassa baarissa Juho meinasi saada myos hieman erikoiskohtelua seuratessaan luonnon kutsua... Nama 'tytot' kun ovat normaaleiden tyttojen tavoin miesten peraan...

Takaisin Khao Sanilla

Takaisin siella mista aloitettiinkin Thaimaan reissaus, jopa samassa nettikahvilassa ja guesthousessa. Melkein kuin olisi kotiin palannut. Nyt parin viikon ihmettelyn jalkeen ei tama Thaimaa tunnu ollenkaan niin ihmeelliselta paratiisilta kuin mita sen maine antaa ymmartaa. Oikeastaan vain tuo lampo on jotain niin supererikoista. Kulttuurissa ei ole juuri hihkumista, eivatka ihmiset ole tehneet vaikutusta ystavallisyydellaan.

Khao Sanilla on paha maine, mutta nahtavasti paikka on oikeastikin siistiytynyt viime vuosina. Nahtavasti vallanpitajat ovat huomanneet turistien kiinnostuksen alueeseen (mm. elokuva The Beach liittyy tanne). Kaupunkikuvallehan on pahasta jos turistit nakevat totuuden, joten kuten jo aiemmin mainitsin, Khao San ei vastannut mainettaan. Meno Pattayalla (joka on tunnettu perhekohteena) oli paljon hurjempaa kuin taalla paheiden pyhatossa... Edes yhtaan GOGO-baaria ei osunut silmaan iltakavelylla...

Muutama vekkuli havainto on tullut tehtya matkan varrelta, ellen ole jo aiemmin maininnut: kaikki Euroopasta kadonneet Volkswagenin Kleinbussit ovat tainneet paatya tanne - niita riittaa esim meidan hotellikadulla perati 6 kappaletta. Usein niissa pidetaan illan tullen autobaaria, tai tatuointistudiota tjsp. Mutta ihan perusajossakin niita on melko paljon.

Toinenkin pointti on autoista - avolavapickupeista, jotka tuntuvat olevan yleisin ajoneuvomuoto koko Thaimaassa. Useimmiten lavalla istuu 2-15 ihmista. Pattayalla tallainen kuljetusmuoto oli viety kaikkein pisimmalle asti, jossa koko kaupungin viralliset taksit oli tehty moisista viritelmista - lavalle oli hitsattu portaat ja kehikko penkkeineen paivineen, stoppipiippareita unohtamatta. Muutaman kadunvalin matkan moisella paasi kulkemaan 20 centin hintaan, ja 3 eurolla se kuljetti jo privaatisti kaveriporukan haluamaamme paikkaan. Yleinen tapa siis oli, etta autot partsailivat tiettya reittia, ja kyytiin ja pois sai hypattya katta heilauttamalla.

Huomenna on tarkoituksena kayda vahan viela raatalin asioilla teettamassa Suomen olosuhteisiin sopivia housuja. Edelliset housut, jotka teetin Bangkokissa, katosivat edellisessa pyykissa. Ennen pyykkia laskin etta koneeseen meni 20 vaatekappaletta, mutta myyja otti kuittauksen vain 18sta, eika pyykkipussista loytynyt kuin 18 kappaletta. Siihen hataan en nahnyt mita puuttui, joten en voinut ruveta syyttamaankaan, mutta nyt jalkeenpain rupesin ihmettelemaan uusien housujeni peraan... Aika kauan saa myyja etsia ihmista jolle meikalaisen housut istuvat... Pikkasen vituttaa, 2 viikkoa vanhat housut, kerran kaytetyt!!!

Huomenillaksi on yojunaliput kohti Laosia, taas vie 500 km junamatka 11 tuntia vahintaan... Joku taalla aina kestaa, eika mikaan ole ikina ajallaan. Laosissa olisi tarkoitus ihmetella ymparistoa muutama paiva - mika siina maassa on, kun sita niin paljon kehutaan - ja palata pe-la takaisin tanne Bangkokiin ja shoppailla viime hetken tuliaiset ja kayda laksiaisillaillisella. Pitanee etsia kaupungin paras pihvipaikka lohduttamaan eron tuskaa :)

Unohduksissa Bangkokissa

Miut on selvasti unohdettu, kukaan ei kommentoi... Nyyh! Noh kuitenkin, nyt olemme viettaneet vuorokauden Bangkokissa, syoneet thairuokaa ja ihmetelleet tummaihsoisia suurisilmaisia thaikkuja. Eilen illalla kavimme iiihanassa 4 euron jalkahieronnassa ja iltakavelylla pahamaineisella Khao San Roadilla. (Majatalomme on siina ihan kulmilla, kuitenkin rauhallisella kadulla) Khao San ei vastannut aivan mainettaan, ei ollut ollenkaan villi meininki. Vaikka varivaloja, kauppiaita, baareja ja turisteja riittikin, ei meininki ollut ollenkaan niin hurjaa kun olin kuvitellut. Joko katu on rauhoittunut hurjista vuosista, tai sitten maine on vain mainetta...

Tanaan veimme 6 kg pyykkeja pesuun, ostimme junaliput etelaan huomiselle ja ihmettelimme viikonloppumarkkinoita. Markkinoille pitaa tulla viela takaisin 3 viikon paasta kun on aikaa ja laukussa tilaa ostaa matkamuistoja :)

Huomenna siis suuntaamme kohti Koh Taota, ensin yojunalla ja sitten siita viimeiset 100 km lautalla. Varasimme Taolta bungalovin 6 yoksi. Toivottavasti saamme siihen ajankohtaan myos suomalaisen sukelluskurssin, jonka jalkeen voisimme jatkaa naapurisaarelle taydenkuun pippaloihin :)

Tanaan tuli myos tehtya hankintoja - perus reppureissaajan uniformuun kuuluvat puuvillaiset lokapoksut, kokoa one size, fits even ME!!! seka parit puiset korut. Nama housut on niin mukavat, etta naita pitaa kayda ostamassa viela parit lisaa, Juholle kanssa...