Viikko takana

Aikaeroon alkaa melkein jo tottua, mutta ei ihan. Hassua, että olen asunut jo viikon kaupungissa, jonka keskustaa en ole edes vielä nähnyt. Huomenna lauantaina pitää suunnistaa katselemaan keskustan ihmeitä.

4 päivää luentoja on takana. Lukujärjestyksessä on korean kieltä ja historiaa, Itä-Aasian poliittisia suhteita ja eri kulttuurien välistä kommunikointia. Mahtuupa mukaan vielä E-bisnes Itä-Aasiassa. Kyseiseen alueeseen muuten lasketaan lähinnä Korean lisäksi Kiina, Japani ja Venäjän itäosa. Eli Thaimaa yms ovat sitten jo Kaakkois- Aasiaa. Opiskelu ei ainakaan vielä vaikuta liian rankalta, vaikka otinkin liki maksimimäärän kursseja mitä sai valita. Täkäläiset ovat ahkeria ja huolehtivat kovasti arvosanoistaan - täällä niiillä on vissiin työmarkkinoilla pikkasen enempi painoarvoa kuin Suomessa...

Paikallisesta eläimistöstä tuttavuutta on tehty lähinnä itikoihin ja jonniilaisiin mäkäräisiin. Itikat ovat aika samanlaisia kuin Suomessa, ja puremat kutiavat vähintään yhtä pahasti. Huoneen lattialla mönkii säännöllisesti jotain mustia öhkömönkiäisiä, jotka mie urhoollisesti nitistän kämppiksen kiljuessa vieressä O:-) (No ei se kovin kovaa kilju, mutta kuiteski...) Puut on täynnä jotain heinäsirkan sukulaisia, noin 7 cm pitkiä otuksia, joiden ääni muistuttaa lähinnä sirkkeliä tai porakonetta. Kaukaa se käy melkein kehtolaulusta, mutta ikkunan alla sirittäessään häiritsevät jo yöunta... Olette varmasti kuulleet äänen jossain leffoissa, jossa halutaan luoda trooppista tai aavikkotunnelaa siritysäänellä.

Eilen oli viikon kuumin päivä, 34 astetta, ja kosteusprosentti aamusta noin 80. Tänään kosteutta lisäsi entisestään kun joku poika viereisessä pöydässä kippasi tarjottimensa lattialle, ja puolet keittolautasesta tuli miun niskaan. Lucky for me, se oli tyypillistä korealaista kesäruokaa, kylmää nuudelikeittoa, joten palovammoilta sentään säästyttiin.

Paikallisia ruokalajeja ollaan tähän mennessä maisteltu pulgokia, kimbapia, bipimpapia, sundubu-tsigeetä pulgogi on vieläkin ehdoton ykkönen, ensimmäisen illan ateria, jonka miun buddy sduent tarjosi meille erikoisravintolassa.

Perus aamupala asuntolan lähellä ruokalassa sisältää riisiä, kimchiä (chilillä maustettua kaalia), ylitulista keittoa, josta voi löytyä mitä tahansa (yleensä ainakin sipulia ja kaalia), paahtamattoman paahtoleivän juustosiipaleella, jonkinlaisia liha- tai kalajuttuja (en tiedä miksi muiksikaan niitä kutsua...), paistettua kananmunaa, kauralimaa (ei sitä puuroksi voi oikein sanoa, en ole uskaltanut maistaa) ja hilloa. Juomana maitoa tai vettä. Ruokavälineinä käytetään metallisia litteitä syömäpuikkoja ja lusikkaa. Päivällinen on melko samantyyppinen kuin aamupala, yleensä vähän tukevampi, ja länsimaiset ainekset (leipä, maito, muna, kauralima) on jätetty pois. Keskimäärin ruoka on melkoisen tulista, mutta mitään niin tulista en ole vielä kohdannut ettenkö olisi pystynyt syömään.

Hassuja tapauksia

Viimeisten 3 paivan aikana on ollut muutama aika hassunhauska tapaus, tilannekomiikkaa taynnaan...

Tiistaiaamuna nukuin pitkaksi ja jouduin menemaan toihin metrolla. Metrossa viereisella penkilla istui arviolta 45-vuotias mustaan pukuun pukeutunut kalju, tukeva liikemies lukien kirjaa kuin viimeista paivaa. Ajankulukseni mietiskelin etta mikakohan kirja mahtaa olla noin kiinnostava, kun herra ei tajua ymparoivasta maailmasta tuon taivaallista. Paksu kirja se ainakin oli... Lopulta sain kirjan kannen nakyviini ja tunnistin teoksen - uuden uutukainen Harry Potterihan herralla oli kasissaan. Lukuinto oli sita luokkaa, etta hyva kun muisti jaada oikealla pysakilla pois metrosta... Pikkasen hymyilytti =)

Eilen puolestaan oltiin viimeisimman vieraani, Akun, kanssa patonki- ja punaviinipiknikilla Notre Damen saaren karjessa. Aku siina sitten kyseli ranskalaisesta katujuopottelusta ja kertoi etta Englannissa moisesta voi saada jopa 500 punnan (?) sakot. Nojailimme puiston aitakorokkeeseen, kun yhtakkia vilkaisin taaksepain ja huomasin ihan vieressamme ylapuolella seisovat 3 poliisia. Pikkasen hymyilivat kun suomipoika veti antaumuksella tintoa pullon suusta. Noh, poliisit huomasivat meidan huomanneen heidat, joten eihan siina auttanut kuin tervehtia: Bon soir! Poliisien hymy vain leveni, ja lopulta yksi heista totesi: "Bon Apetit!" Eli se siita ranskalaisesta puistojuopottelusta - nyt sita on tehty ihan poliisien luvallakin =D

Kolmas hupaisa sattumus oli asken lounaalla. Kuvittelin ottaneeni ruoaksi perunamuusia ja lihakastiketta. Ensimmaisen suupalan jalkeen arvio vaihtui maksakastikkeeksi. Tyokaverit siina rupesivat tenttaamaan minulta etta tiedanko mita syon... Pieni oli holmistys kun tuli selvyys, ettei liha ole maksaakaan... Ja kun en ihan hetkessa ymmartanyt mita kaveri sen selitti olevan, nyokyttelin vain, niin johan alkoi tenttaus "yeah, really, don' t you belive?" Eli jotain erikoista sen oli oltava... Puolivalissa annosta sitten selvisi totuus - sonnin pallejahan mina siine popsin oikein iloisesti... Taytyy myontaa, etta en ihan koko annosta syonyt, mutta ei se ihan siihen puolivaliinkaan jaanyt... Yllattaen olin ainut koko poytaseurassa joka kyseisen ruokalajin oli valinnut.

Katakombeja ja sammakonreisia

Viimeisimmat vieraat, Ulla ja Matti, johdattivat minut maanalaiseen Pariisiin. Sisaankaynti loytyi vain yhden metropysakin paasta kotoani, Denfert Rocheaulta. Pienessa kankkusessa jyrkkien kierreportaiden laskeutuminen syvalle maan alle katakombeihin oli aika tuskaa. Perilla odotti 1,7 kilometrin tunnelisokkelo paakalloineen ja reisiluineen. Tunnelin katosta tipahteli viela kylmaa vetta suurina pisaroina kulkijan niskaan. Oli se melkoinen kokemus, ainakin hintansa vaarti. (2,5 euroa alle 25-vuotiailta.) Katakombeista kuvia tuossa edellisen postituksen linkissa.

Katakombeilta suunnistimme Pantheonin portaille (ei raaskittu maksaa sisaanpaasya) ja syomaan. Meinasin ottaa alkuruuaksi sipulikeittoa (kun kerran Ranskassa ollaan), mutta listalta loytyikin viela ranskalaisempaa, sammakonreisia. Ulla ja Matti puolestaan tilasivat etanoita. (Molemmista tulee kuvia kunhan saan niita muokattua jarkevaan muotoon). Sammakot maistuivat aika mauttomille, en ymmarra miksi jotkut pitavat niita niin suurena herkkuna. Aika vahan lihaa niin pienessa elaimessa kuitenkaan on, joten lopulta jai jaljelle vain puoli lautasellista reisiluita... Etanat kuulemma maistuivat lahinna pinaatilta. Eli ei siis jarjettomia makuelamuksia kummaltakaan taholta. Pitanee ensi kerralla valita se sipulikeitto...

Patonkia, merci

Ranska on vaalean leivän luvattu maa. Leipäkauppoja on vähän joka korttelissa sekä sen lisäksi supermarketin aulassa myydään (ja paistetaan) patonkeja. Siitä sitten vain osoittamaan minkälaisilla siemenillä päällystetyn ja miten viillellyn patongin haluaa mukaansa. Ja valinnanvaraahan riittää. Töissä patonki kuuluu ruoan hintaan automaattisesti - ja ihmiset ottavat leipää mukaansa pihalle ja syöttävät sitä siten joen rannassa linnuille...

Tänään ruokalassa törmäsin hassuun jälkiruokaan, nimi taisi olla suklaamyrsky suoraan suomennettuna. Paakkelisi näytti tavalliselta sämpylän ja croissantin risteytykseltä, jonka päälle oli sivelty suklaata. Minä sille sitten mielessäni irvistelin, että mahtaa olla kuivaa tavaraa... ja kuitenkin aika monet näyttivät niitä ottavan lautaselleen jopa kaksin kappalein. Kun vieruskaveri sitten ruokailun päätteeksi haukkasi omastaan, koin yllätyksen - croissanttitaikinaa olikin vain ohut kuori, ja leivonnainen oli sisältä täynnä suklaavaahtoa. Chloé tarjosi minulle palasen, ja namia oli... Näköjään pätee toisinkin päin, että moni kakku päältä kaunis...

Tänään pomolle selvisi, etten ole ihan niin pätevä matemaattisessa mallinnuksessa ja termohydrauliikassa kuin he olivat kuvitelleet. Ja kuitenkin mie siinä työhaastattelussa hoin varmaan 10 minuuttia, että hei, en osaa oikeasti mitään... No, pomo kumminkin totesi vain, että ei hätää, aloitetaan sitten aivan perusteista... Hänellä on kuulemma aikaa opettaa :) Tunnin oppitunnin jälkeen voin sanoa, että siinä on parempi opettaja kuin moni proffa meidän koulussa... Taidan tulla tänä kesänä oppimaan enemmän asioita kuin koulussa monena vuonna yhteensä...

Muutenkin tänään meni töissä jo paremmin - muut harjottelijat (jotka siis ovat melkoisen paljon edistyneempiä kuin minä) uskaltavat puhua entistä enemmän englantia, kaksi jo suorastaan lörpöttelee, ja kolmannella on halu puhua, mutta takeltelee kuitenkin vielä hiukan. Saavatpahan hekin sitten tänä kesänä jotain erikoista - taidon puhua englantia ( mikä ei ole itsestäänselvyys täällä Ranskassa, vaikka sitä koulussa nykyään jo ala-asteelta lähtien opetetaankin...)