Ensimmaiset auringonpolttamat

Kello on 8 illalla, ulkona on 27 astetta lamminta ja kosteutta 74 %. Huomiseksi on luvaattu 33 astetta, mutta me mennaankin maan alle moyrimaan sodan aikuisiin tunneleihin, joista Vietnamin sota on niin kovin kuuluisa. Toivottavasti ei tiputa oveliin ansoihin, joita tunnelit ovat kuulemma puolillaan...

Paasin nyt vasta lukemaan blogin kommentit ensimmaista kertaa Koreasta lahdon jalkeen. Taalla ja Kiinassa on ollut kai joku palomuurihassakka tjsp koneissa, joka sallii minun kirjoittaa mutta estaa lukemasta. Nyt on kaikki kommentit kuitenkin luettu ja painettu mieleen. Kiitoksia kommentoijille :)

Kavimme tanaan Vietnamin Reunification Palacessa ihmettelemassa vanhaa Etela- Vietnamin presidentinlinnaa. Saimme myos vahan uudenlaista nakokantaa sotaan - en viela kovin kauan sitten tiennyt etta koko Vietnamin sota alkoi alunperin ranskalaisista!?! Ja jenkit hyokkasivat kimppuun itsenaisyytensa puolesta kamppailevaa Vietnamia vastaan. Ainua ongelma oli siina, etta Vietnam oli lipumassa kommunistiseksi maaksi... Noh, kaikki tiedamme miten siina sitten kavi...

Jos joku siirtomaavalta pitaa ottaa - valita monesta pahasta pienin- niin ranskalaisten valta on jattanyt tanne myos paljon hyvia puolia. Ruokakulttuurissa loytyy gourmet- aineksia (myos ranskalaisia kahviloita) ja rakennukset ovat oikein sopoja. Yllattavan paljon loytyy myos pienia yhteisia tekijoita, joiden ei ihan akkia ajattele johtuvan kolonialismista - tai sitten kuvittelen vain omiani.

Shokeraava piirre ensikertalaiselle Vietnaminmatkaajalle on liikennekulttuuri. Monikaistaisella tiella, jossa kaikenlaisia ennennakemattomiakin kulkuneuvoja paahtaa joka suuntaan monta rivissa eri nopsuksia, eika missaan nay jalankulkijalle liikennevaloja. Moottoripyoria on ehka 10 kertaa enemman kuin autoja, ja motoristit eivat noudata minkaanlaisia liikennesaantoja. Se ajaa ensin joka on rohkein. Mutta jotenkin typeran ulkomaalaisen pitaisi paasta kadun yli.

Lopunperin se on varsin helppoa, jopa helpompaa kuin Suomessa.
Paasaantona on,etta jokainen kulkee eteenpain omaa vauhtiaan ja vahan vilkuilee sivusilmalla muita. Muiden mukaan myos voi vahan muuttaa suuntaansa, mutta ei juuri nopeuttaan. Eli kaytannossa nelikaistaisen tien yli paasee ylittamaan juuri pysahtelematta (kunhan ei tee akkinaisia liikkeita), soljuu liiketeen mukana askel kerrallaan. Muut kanssaliikkujat ottavat sinut huomioon ja muuttavat omaa ajolinjaansa myos sinun mukaan samalla kun sina otat muut huomioon. Homma toimii yllattavan sujuvasti niin kauan kuin nopeudet ovat pienia - ja tassa maassahan ne eivat koskaan kasvakaan!

Huomenna tarkoitus on siis kayda moyrimassa niissa tunneleissa ja ylihuomenna jatkamme matkaa Kamputsean puolelle PhnomPeniin. Sielta olisi tarkoitus ottaa vene Mekong Deltaa ylavirtaan Siem Reepiin ja kayda ihmettelemassa muinaisia Angkor Wattin temppeleita.

Kesa tuli!

Vietnam, Nha Trang. Lamminta 25 astetta, merivesi ehka 20- asteista. Hieno biitsi, aurinko paistaa. Hotelli maksaa 5 dollaria per yo per huone, ravintoloista saa ruokaa 2 ihmista eurolla ja GinTonic on kanssa euron. Mita sita muuta ihminen enaa kaipaa?

Noh, on taalla toki huonojakin puolia: ihmisten sormella osoittelu on muuttunut hyysaamiseksi - minun kuvitellaan olevan raskaana, joten varsinkin naiset on kovin suojelevia miun suhteen. Eli se tarkoittaa sita etta Juho kantaa miunkin laukut, muuten saisin paljon pahoja katseita kohtaani. Toinen ikava asia on se ettei missaan saa olla rauhassa. Jopa ravintoloihin sisaan tulee kaikenmaailman tyrkyttajia, lahinna lapsia myymassa postikortteja ja koruja, mutta myos aikuisia myymassa kirjoja, maalauksia, elintarvikkeita jne. Valilla lapset ovat kovin sinnikkaita eivatka usko millaan ettemme halua ostaa niita riivatun kortteja. Parhaillaan taidettiin laskea 6 eri tyrkyttajaa 10 minuutin sisalla yhdessa ravintolapoydassa istuessa kadun varressa. Ei kiva. Kadulla nuita tyrkyttajia sitten riittaa viela enemman. Ravintolaan saattaa myos tulla sisalle toisen ravintolan tyrkyttaja, joka jakaa kilpailevan raflan mainoksia, eika meidan tarjoilijat ole moksiskaan... Outoa hommaa.

Huomenna matka jatkuu Saigoniin yojunalla. Yksi yobussi oli riittavasti talle maalle!

Shoppailuholismi iski

Unecson maailmanperintokaupungissa Hoi Anissa. Idyllisen kauniin pikkukylan lisaksi taalta loytyy puoli-ilmaisia raataleita, suutareita ja gintonicia. Frakin tai smokin saa teetettya kashmir- villasta mittojen mukaan 50 dollariin (halvimmasta materiaalista lupasivat 35 dollariin), thaisilkkinen pikkumusta tai vastaava maksaa 17 dollaria. Erilaisia silkkitoppeja yms loytyy naytteilla valikoimaa 10 dollarin hintaan, raatali ottaa mitat ja toppi on viela saman vuorokauden puolella valmis. Eli taytyy myontaa etta innostuimme torsaamaan yli budjetin, vaikka tahan oli varattu kohtuullinen summa jo budjetointivaiheessakin... Juholle smokki, frakki, tumma puku, pukupaita ja nahkakengat, minulle jakkupuku housuilla ja hameella, pikkumusta ja 3 silkkipaitaa. Tuliaiseksi Juhon aidille 2 silkkitoppia ja omalleni toppi ja pikkumusta... Niin ja minulle viela nahkaiset varvastossut ja klassiset matalakorkoiset juhlakengat omilla mitoilla teetettyna. Sandaalit hintaan 6 dollaria ja juhlakengat 20 $. Taalla siis jenkkidollari on suositumpi ja kaytetympi valuutta kuin naiden oma virallinen dong. Meista tuli miljonaareja jo ensimmaisena paivana kun kavimme pankkiautomaatilla - 50 euroa on 1 000 000 dongia...

Tanaan vuokrasimme polkupyorat ja ajelimme ympariinsa, mm valtameren rannalle autiolle kalastajabiitsille uittamaan varpaitamme nousuvedessa. Uimaan ei tehnyt mieli kun sade vihmoi taivaalta. Soimme myos taivaallisen hyvaa kasvisruokaa rannan lahella. Pitanee kotiin tultua opetella enemman kokkaamaan tofua... Huomenna lahdemme aamulla aikaisin ihmettelemaan My Son- raunioita. Joko huomenna tai ylihuomenna suuntaamme Na Trangiin etelaan, josta matka jatkuu jossain valissa kohti Ho Chi Minhia (=Saigonia). Oleskelulupa tjsp menee umpeen 18.2, joten sita kauempaa emme voi Vietnamissa viipya. Pitaa tulla takaisin joskus myohemmin, sitten isona, rikkaana ja hoikempana... (ei ole kivaa teettaa niita vaatteita naihin makkaroihin...)

Hanoissa vesikin tulee hanoista

Vanha, mutta oli ihan pakko... Eli kaksi yota ollaan nyt vietetty Prince- hotellissa Hanoin vanhassakaupungissa. Mie olen ihastunut tahan maahan ihan 10-1, se ainua miinuspuoli on ihmiset, jotka osoittelee miuta sormella ihmetellen onko mahdollista etta KUKAAN on noin lihava!?!?! No, takalaisiin verrattuna taitaa olla aika harvinaista, mutta luulisi tallaisessa turistirysassa totutun lihaviin jenkkituristeihin. Enka mina nyt sentaan ihan elefantin mitoissa ole, toivottavasti ainakaan... Toinen hassu piirre ihmisissa on, etta jopa aikuiset nuoret ihmiset huutelee kadulla jatkuvasti "hello" Koreassa lasten "hellot" oli ihan sopoja, mutta taalla jatkuva korvissa kuuluva "hellohello" alkaa tympimaan. Ja samalla kun mietin sita lihavuusjuttua, niin aika huonosti jaksan vastailla iloisesti helloihin...

Tulopaivana taalla oli lampoa liki 30C, nyt eilen ja tanaan on huomattavasti kylmempaa, jotain 14C. Pitaa siis lahtea etelaan... Taksi illaksi on junaliput Hoi Aniin, Unescon antiikkiseen maailmanperintokohdekaupunkiin, joka tunnetaan myos silkin ja raataleiden mekkana O:-) Eilen kaytiin tayttamassa kansalaisvelvollisuutemme - ajettiin cyclolla (paikallinen polkupyorataksi) Suomen konsulaattiin ja annettiin aanemme Suomen tulevalle presidentille. Toivottavasti ei mene toiselle kierrokselle, uuden aanestyspaikan ja aikataulun yhteen satuttaminen voi olla kivuliasta...

Tanne tullessa Kiinan rajalla janskatti vahan enemman - meilla ei ollut viisumeita Vietnamiin, mutta olimme kuulleet etta viime toukokuusta lahtien suomalaiset saisivat oleskella taalla viisumitta 15 paivaa jos paluulippu on taskussa... ja meillahan ei tietenkaan ollut O:-) Noh, rajalla kaikki sujui kuitenkin ongelmitta, ja koimme elamamme mielenkiintoisimman junamatkan 160 km Lao Sangista Hanoihin ainakin 50 vuotta vanhalla junavauhdilla. Kestoa tuolle pyrahdykselle tuli 5 tuntia!!!!! Maisemat lipuivat ohi vaihdellen vuoristokylista vesipuhveleihin ja kanoihin pelloilla... Oli vahan elokuvamainen olo, varsinkin kun itse juna puupenkkeineen oli kuin suoraan Korean sodasta kertovasta Taekugi- elokuvasta... Noh, toivottavasti tamaniltainen junamme on hieman modernimpi.

Ranskan siirtomaavalta muuten nakyy taalla yllattavan vahvasti, muutenkin kuin vietnamin kielessa. Talot ovat kovin ranskalaistyyppisia, myos uudet talot kuin jostain 1700- luvun Euroopasta. Hassua taloissa on niiden kapeus - yhden perheen kaytossa saattaa olla 5- kerroksinen talo, jonka kerrospinta-ala on kuitenkin alle 20 neliometria. Vain pelkka julkisivu on maalattu mita mielenkiintoisimmilla vareilla. Leipaa taalla on tarjolla huomattavasti enemman kuin muualla Aasiassa, ja kahvikin alkaa muistuttaa jo Euroopassa tarjottavaa juomaa eika kuravetta (Juhon vakio valitusaihe...) Aamulla kavimme syomassa laheisessa kahvilassa myslia, joka osoittautui parhaaksi muro/mysliannokseksi jota olen ikina syonyt. Hiutaleiden sekaan oli nimittain laitettu pilkottuja tuoreita hedelmia, joita oli itseasiassa paljon enemman kuin itse hiutaleita tai jugurttia =D Ja hintaa oli alle euron.

Juopottelukaan ei tule taalla liian kalliiksi, eilisiltaisessa ravintolassa GinTonic maksoi 1,1 euroa ja LongIslandIceTea 2 euroa... Melkein voisi tottua moiseen =D Hotelliyo tassa vahan liian hienossa hotellissa maksaa 15 USD yolta. Etta tammoista talla eraa... Tanaan etsimme etnisten vahemmistoryhmien museota pari tuntia jostain laitakaupungilta, mutta ei loytynyt. Tulipahan kuitenkin ajeltua bussilla ja kaveltya aidoissa hanoilaisissa kortteleissa kaukana hotellialueista. Bussin kertalippu muuten maksoi 0,15E...