Shoppailuholismi iski

Unecson maailmanperintokaupungissa Hoi Anissa. Idyllisen kauniin pikkukylan lisaksi taalta loytyy puoli-ilmaisia raataleita, suutareita ja gintonicia. Frakin tai smokin saa teetettya kashmir- villasta mittojen mukaan 50 dollariin (halvimmasta materiaalista lupasivat 35 dollariin), thaisilkkinen pikkumusta tai vastaava maksaa 17 dollaria. Erilaisia silkkitoppeja yms loytyy naytteilla valikoimaa 10 dollarin hintaan, raatali ottaa mitat ja toppi on viela saman vuorokauden puolella valmis. Eli taytyy myontaa etta innostuimme torsaamaan yli budjetin, vaikka tahan oli varattu kohtuullinen summa jo budjetointivaiheessakin... Juholle smokki, frakki, tumma puku, pukupaita ja nahkakengat, minulle jakkupuku housuilla ja hameella, pikkumusta ja 3 silkkipaitaa. Tuliaiseksi Juhon aidille 2 silkkitoppia ja omalleni toppi ja pikkumusta... Niin ja minulle viela nahkaiset varvastossut ja klassiset matalakorkoiset juhlakengat omilla mitoilla teetettyna. Sandaalit hintaan 6 dollaria ja juhlakengat 20 $. Taalla siis jenkkidollari on suositumpi ja kaytetympi valuutta kuin naiden oma virallinen dong. Meista tuli miljonaareja jo ensimmaisena paivana kun kavimme pankkiautomaatilla - 50 euroa on 1 000 000 dongia...

Tanaan vuokrasimme polkupyorat ja ajelimme ympariinsa, mm valtameren rannalle autiolle kalastajabiitsille uittamaan varpaitamme nousuvedessa. Uimaan ei tehnyt mieli kun sade vihmoi taivaalta. Soimme myos taivaallisen hyvaa kasvisruokaa rannan lahella. Pitanee kotiin tultua opetella enemman kokkaamaan tofua... Huomenna lahdemme aamulla aikaisin ihmettelemaan My Son- raunioita. Joko huomenna tai ylihuomenna suuntaamme Na Trangiin etelaan, josta matka jatkuu jossain valissa kohti Ho Chi Minhia (=Saigonia). Oleskelulupa tjsp menee umpeen 18.2, joten sita kauempaa emme voi Vietnamissa viipya. Pitaa tulla takaisin joskus myohemmin, sitten isona, rikkaana ja hoikempana... (ei ole kivaa teettaa niita vaatteita naihin makkaroihin...)

Ostoksia

Taas tässä kävi näin kuin Ranskassakin - kun 6 viikkoa reissua tuli täyteen, tapahtui sopeutuminen, eikä mikään ole enää uutta ja ihmeellistä. Niinpä blogiin kirjoittaminenkin on jäänyt taas vähän vähemmälle. Uusimpia kuulumisia täällä on, että tänne avattiin tänään (Juhon syntymäpäivänä) uusi metrolinja. Kaupungissa oli ennestään jo yksi linja, mutta nyt tuli toinen - kauan kaivattu linja yliopistoltamme keskustaan... Paikalliset ovat kuitenkin vähän arkoja metron käytön kanssa, sillä 2 vuotta sitten täällä oli suuri metropalo, jossa kuoli kertalaakista 200 ihmistä.

Daegu on tunnettu vaateteollisuudestaan, mutta sitä ei tähän asti ole juuri näkynyt katukuvassa. Viikko sitten tein jenkkityttö Sarahin kanssa retken paikallisille markkinoille, joita mainostetaan koko Korean parhaana vaatteiden shoppailupaikkana. Markkinat muistuttivat Tallinnan Mustamäen toria 10 vuotta sitten, mutta paaaljon suuremmassa mittakaavassa. Kangasfriikin taivas oli isoin koskaan näkemäni kangaskauppa. Valikoima tosin kattoi pääasiassa erilaisia silkkejä, hintaan 5e/metri. Osaisi vain päättää mitä kaikkea haluaa, ja sitten kurkistaisi lompakkoon (joka ammottaa tyhjyyttään...) Silkit oli lähinnä pukusilkkiä, ja mie olin ettimässä raakasilkkiä jakkupukuun tai kotelomekkoon... no pitänee mennä vielä uudestaan penkomaan...

Sitten viime perjantaina kävimme Juhon ja Noran kanssa shoppailemassa Tescon Home Plus- kaupassa. Kuten olen aiemmin jo kertonut, kaupassa on työvoimaa pilvin pimein, ja esim. hedelmäosastolla seisoessa voi yhdellä silmäyksellä bongata 15 myyjää. Noh, kauppaan astuessamme siellä soi iloinen musiikki ja kaikki myyjät tanssivat saman koreografian tahdissa. Mitetittiin hetki että mikäs nyt, mutta todettiin sitten vain, että taisi olla myyjillä taukojumpan paikka...

Samalla kauppareissulla näimme uskomattoman suomalaisen näköisen miehen. Hymyilimme - hän hymyili takaisin, ja jo 5 min kuluttua saimme koko poruka illalliskutsun hänen asunnolleen. Mies - Steven ei kuitenkaan ollut suomalainen, vaan kanadalainen englanninopettaja, joka oli hurahtanut eurooppalaiseen kulttuuriin. Halusi tutustua eurooppalaisiin ihmisiin ja viettää aikaa kanssamme. Hyvä puoli meille on, että hänellä on iso asunto keittiöineen päivineen - pääsemme vihdoin kokkaamaan =) Eli on illanistujaiset tiedossa...

Muuten täällä on taas täysi viuhtominen päällä - tenttiviikko on puolessa välissä: 2 tenttiä takana, 2 + taekwondo edessä. Tenttien vaikeustaso on ollut aika samaa tasoa kuin Suomessakin, mutta ongelmana vain on tuo lontoon murre, joka aiheuttaa hankaluuksia nippelitietoa kysyttäessä. Menee monivalintatentti aika arpomiseksi, kun ei ole hajuakaan avainsanoista suomen kielellä... Mutta noh, eihän tänne olla opiskelemaan tultukaan...

Muotia ja shoppaillua

Haa, elämänlaatu parani huomattavasti kun investoin tänään 15 euroa rämisevään pöytätuulettimeen =) Samalla tuli sitten kyllä investoitua vähän muutakin... Miuta ei pitäisi päästää täällä shoppailemaan ollenkaan; joka kerta kun lähden, rahaa palaa vähintään satanen... Ei kiva. Pitäisi vaan pysytellä kotipuistossa ja syödä patonkia ja juustoa... Kenkäfetismini varsinkin on päässyt täällä valloilleen. Jalat ovat uskomattoman turvoksissa (juu, tälläkin hetkellä kl 21 illalla ulkona on 28 astetta varjossa...), mutta silti olen täälläoloaikanani hankkinut jo 3 kengät, ja neljänsiä suunnittelen... Urheilusandaalit kaipaavat uusimista ennen Koreaan lähtöä.

Tähän asti olen aina kuvitellut, että muoti on pariisissa se ykkösjuttu, ja että täällä ihmisillä on tyylitajua vaikka muille jakaa. Siksi aluksi vähän jänskätti lähteä tänne, tälläinen maalaispulliainen, joka ei voisi enempää piitata muodin oikuista tai tyylistä, vaatetus on OK silloin kun se tuntuu päällä hyvältä =) Eli ranskalaiset korot joutavat meikäläisen kohdalla niin kauas kuin pippuri kasvaa.

Noh, aikani tätä menoa täällä seurattuani olen havainnut, että ei näilläkään ihan kaikki ole haute couturea. Suomessa 90- luvun alussa (?) vallinnut muoti-ilmiö, vyötärölaukut, on täällä aivan arkipäivää. Tosin yleensä laukku ei ole vyötäröllä, vaan kaulassa olan yli heitettynä kainalon alta. Itse pussiosa siis selässä...

Niistä valkeista "alushameista" olen varmaan maininnutkin, mutta mainitaan vielä toisen kerran. Eli puuvillaiset, aivan alushameen näköiset salsahameet ovat huippumuotia. Tosin on niitä kyllä Suomessakin, mutta ei aivan yhtä paljon kuin täällä. Ja värinä pitää olla siis valkea tai ruskea. Hameen materiaalit on hyvin laskeutuvaa kangasta, ja helmat on kovin liehuvaisia, jopa epätasaisia "huiskaleita". Uutena ilmiönä olen nähnyt myös kietaisuhousuja. Ne oli varsin vekkuli ilmestys. =)

Sitten miesten pukeutumisesta. Varsin yleinen yhdistelmä on kauluspaita ja farkut. Oikein hyvä, kunhan koko ja väri on valittu kantajansa mukaan. Tummaihoisilla miehillä näkee jänniä kaapuja ja kauhtanoita, väriyhdistelmillä jotka ovat jostain muualta kuin Euroopasta peräisin. Aika siistiä, että he jaksavat pitää yllä omaa kulttuuriperinnettään. Mutta sitten ne miesten muodin kompastuskivet. Kaikki miehethän joko pelaavat jalkapalloa tai hölkkäävät. Sopiva asustus näihin, varsinkin jälkimmäiseen, on joko tiukat pyöräilyhousut (nekinhän meni Suomessa muodista pois jo yli 10 vuotta sitten...) tai vaihtoehtoisesti minishortsit, jotka yleensä ylettyvät vain himpun verran pakaran alle. Eivät juu järin seksikkäitä asusteita kummatkaan. Ja hölkkääjiähän täällä riittää, melkein vuorokaudenaikaan katsomatta on aina joku juoksulla, välillä juoksijoita saa ihan väistellä työkseen ettei jää alle.

Työpaikan muoti vaihtelee aika laidasta laitaan, mutta niin vaihtelevat ihmisetkin =) Yleisesti ottaen se on kai melkoisen rento paikka ilman erityisiä pukeutumiskodeja. Yksi asia työkaverien pukeutumisessa on jäänyt askarruttamaan: miksi ihmeessä pukea päälleen shortsit ja villapaita!?!? Ja tällä yhdistelmällä viileänä päivänä säätää toimiston ilmastointi täysille... Ei näistä ranskalaisista ota tolkkua, mutta eivät näytä ottavan oikein itsekään...

Ensi viikosta tulee jännä: tiistaina on luvassa ranskalaiset puutarha/grillijuhlat, meidän omalla harjottelijaporukalla Chloén kotona ja perjantaina lähden juhannuksenviettoon Englantiin Emmin luokse =) Ja heti juhannuksen jälkeen alkaakin sitten vierailurumba, jota kestää heinäkuun loppuun. Ei ole enää montaa yksin vietettävää viikonloppua jälellä. Pitänee nukkua varastoon että jaksaa...