Puuvillapölyä

Heinäkuun kehräyshaasteessa kehrättiin puuvillaa. Huonoksi onnekseni tilaamani 100g puuvillanöttönen ei ollut kehräykseen soveliasta, ja jo ensimetreillä selvisi, ettei kuitu asetu kauniisti tasaiselle kierteelle. Hyvä puoli pölisevän ja roskaisen puuvillan kehräämisessä paksuksi möykkyisäksi säikeeksi oli, että se oli nopeasti ohi.

Kertasin puuvillasäikeen oranssin merinosilkkisäikeen kaveriksi, ja lopputulos on ihan kaunista, supertiikeri-jäätelöä muistuttavaa taidelankaa, yhteensä reilu 100 m.

Bambua taitteelta

Kesäkuun haasteena kehräsin oranssia bambukuitua taitteelta. Olen joskus aiemminkin kehrännyt bambua, ja silloin langasta tuli liian ohutta ja vähäkierteistä, ja sitä oli ikävä neuloa. Nyt päätin tehdä paksumpaa kolmesäikeistä kaapelilankaa.  Aloitin projektin kerrankin ajoissa, ja aikaa piti olla runsaasti. Kiitos ympäripyöreiden työpäivien ja kesälomareissun, ollaan nyt kuitenkin jo kesäkuun viimeisessä päivässä, ja projekti on edelleen siinä vaiheessa, mihin se viime viikolla Sloveniaan lähtiessäni jäi.  

Tällä kertaa olen tykännyt kehrätä bambukuitua, ja uskon valmiinkin langan olevan ihan käyttökelpoista. 

Taitteelta kehrättäessä kuitu on katkaistu n. 20 cm pitkäksi tupsukai, jota pidetään etusormen ympäri taitteella. Kehrättävään säikeeseen tulee kuituja molemmilta puolilta sormea. Menetelmä sopii mielestäni erityisesti kasvikuiduille, mutta usein kehrään myös merinoa ja alpakkasilkkiä tälöä tekniikalla. 

Tässä kuva langasta tämänhetkisessä tilassaan. Lisää kuvia ensi viikolla valmiista langasta. 

Toukokuun kehräyshaaste

Toukokuun kehräyshaasteessa kehräsin kolmesäikeistä lenkkilankaa. Vihreä ja lila säie ovat silkkiä, oranssi merinosilkkiä. Alunperin tarkoituksena oli käyttää oranssia keskuslankana, antaa violetin kiertää lenkkeinä ympärillä ja sitoa hökötys yhteen keltavihreällä. Violetti säie ei vaan halunnut kiertyä paksumman oranssin ympärille, joten vaihdoin suunnitelmaa puolivälissä lankaa. Näköjään vihreän kiertyminenkin on vähän niin ja näin. Mitä ihmettä tällaisesta langasta pystyy tekemään???

Maaliskuun kehräyshaaste

Maaliskuun haasteena oli kehrätä ohuenohutta lankaa. Minulla oli vaikeuksia tarttua tähän, sillä en oikein osannut päättää kuitupohjaa. Lopulta kuitusäkin pohjalta käteen tarttui vuosia siellä pyörinyt shetlanninlammas-silkkitopsi, jonka ajelin kierteelle pääasiassa Ravelryn Päivölän neuleretriitissä. Kertauskierre ei meinannut asettua lankaan laisinkaan, vaan sitä piti ajaa kolmeen kertaan, ennen kuin lanka näytti tasapainoiselta. Metrejä kaksisäikeisessä langassa on hieman yli 400. Lopputulos on sen verran karhea, että ajatus kasvoja vasten olevasta huivilangasta ei inspiroi. Ehkä lapaset?

Tässä vielä ennen/jälkeen kuvat:

Helmikuun kehräyshaaste

Helmikuun kehräyshaasteena oli kuitujen sekoittaminen. Tavoitteena oli tehdä liukuvärjättyä lankaa. Kuiduiksi löytyi World of Woolilta vuosi sitten hankittua merinotopsia lilana (L) ja harmaana (H). Kuitujen sekoittamisen halusin tehdä blending boardilla, joka piti ensin piti rakentaa keittiöremontista yli jääneestä lastulevypalasta ja piikkimatosta. Liimasin piikkimaton rakennusliimalla levyyn. Tarkoitus olisi rakentaa levyyn jossain vaiheessa jalusta, mutta nyt oli niin suuri hinku päästä sekoittamaan kuituja, että pulttasin levyn sahauspöytään (alla olevissa kuvissa tuo tammitasoinen pöytä, jossa on rako keskellä) ruuvipuristimilla. Piikkimattokin on odottanut kaapissa noin vuoden päivät...

Testikarstauksen perusteella huomasin blending boardin vetävän kerralla noin 5 g kuitua. Harjoittelun myötä opin ehkä pakkaamaan siihen enemmänkin, mutta näillä mennään. Halusin kuidut neljään eri väriin, joten kuidut piti jakaa periaatteessa 1,25 g tupsuihin ja koostaa niistä 5 g satsit seuraavan jaon mukaan:

LLLL
LLLH
LLHH
LHHH
HHHH
LHHH
LLHH
LLLH
LLLL

Tammikuun kehräyshaaste

Yleensä tulee kehrättyä perstuntumalta asenteella "itte kun tekee, saa sellaisen kuin tulee". Merinelle haastaa kehrääjät hyppäämään mukavuusrakojensa ulkopuolelle omassa kehräyshaasteessaan.
Tammikuun tehtävänantona oli kopioida teollinen lanka.

Valitettavasti olen viime vuoden aikana hankkiutunut eroon lähes kaikista teollisista langoista, mutta tällainen nyssäkkä säkin pohjalta paljastui. Vyötettä ei enää löytynyt, mutta kyseessä on noin 7 vuotta sitten Tallinnasta ostettu kolmesäikeinen merinolanka. Suurin osa kerästä päätyi aikanaan pipoksi.

Kehräyskuiduksi valikoitui WoWin punainen 100 g merinotopsi. Tämäkin on lojunut kuitusäkissä jo pari vuotta odotellen inspiraatiota.

Uskollisena kehruukoneena toimii Hansenin sähköinen mini spinner, jonka investoin viime kesänä hyvin palvelleen Schachtin Matchlessin tilalle. Tällä kertaa pitikin kehrätä kieli keskellä suuta ja miettiä syntyvän säikeen paksuutta ja kierrettä, että valmiista langasta tulisi mahdollisimman vastaava kuin alkuperäisestä.

 

Tässä on kuva lopullisesta tuotoksesta alkuperäisen langan kanssa. Yllättävän lähelle lopputulosta pääsin, vaikkei käsin kehrätty koskaan aivan yhtä tasaista jälkeä anna kuin teollinen prosessi.
 

Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä helmikuun haastekehruu tuo tullessaan.

*Edit* Pitipä lisäämäni vielä, että lanka on kehrätty kolmelle rullalle ja kerrattu perinteisesti yhteen "kaapelilangaksi". Tuo on aika vahvasti epämukavuusaluettani, sillä yleensä kehrään topsin yhdelle rullalle ja kertaan navajo/ketjukertaamalla suoraan kolmisäikeiseksi.

Kehräävä Skotlanti

Taas vierähti tovi, ennen kuin löytyi mitään kirjoitettavaa. Asunnon remontista ajattelin toki kirjoittaa myös, mutta se saa odotella vielä jälkeen -kuvia.

Kehruuharrastukseni tähänastinen huipentuma tapahtui pari viikkoa sitten: kävimme suomalaisten kehrääjien kanssa tapaamassa skotlantilaisia kanssasisaria Edinburghin alueella. Vierailuun kuului mm. kaksi visiittiä paikallisten kehräysporukoiden tapaamisiin, huovutuskurssi sekä vierailu shetlanninlampaita kasvattavan Joanin farmilla.

Tässä vielä teillekin jakoon muutama kuva erikoisimmista kehräysvälineistä, joihin matkalla törmäsimme.

The Great Wheel. Suuri rukki, jossa ei ole lainkaan polkusinta ja rullaa. Pyörää pyöritetään kädellä, ja lanka keräytyy rukkivärttinän (alla) ympärille. Tällaiseen värttinään Prinsessa Ruusunen pisti sormensa ja nukkui 100 vuotta. Haddingtonin kehruuryhmän naiset kertoivat, että ennenvanhaan kehrättiin todennäköisesti likaisempaa villaa, jolloin villan seassa olevat epäpuhtaudet teroittivat värttinän kärjen teräväksi ja kylvivät täyteen bakteereja. Ei ihmekään, jos pistää sormensa piikkiin, joka on jatkuvasti tekemisissä lampaankakan kanssa. Tällä kehrääminen oli yllättävän helppoa ja addiktoivaa. Tällainen rukki muuten esiintyy Once Upon a Time (Olipa kerran) TV -sarjassa, jossa Rumpelstiltskin (Tittelintuure) kehrää sillä. Nämä olivat tavallisia Keski-Euroopassa ennen lyhdyllisten rukkien yleistymistä. Amerikassa näitä käytettiin kai rinnakkain lyhdyllisten rukkien kanssa 1900 -luvun alkuun asti.

Kashmir -vuohia Scottish Fibres -kaupan laitumilla.

Kehräyspalikka - ehkä helpoin tapa ikinä saada kierrettä kuituun ja opetella kehräyksen salat. Tähän toimii myös vaikka lyijykynä tai huulipunan hylsy - testattu on.

Australialainen Wind Wheel. Kehrääjän varpaiden edessä näkyvä keltainen mötikkä on epäkeskon tuntuinen paino, joka saa rukin lyhdyn pyörimään. Tällä oli yllättävän helppo ja miellyttävä kehrätä. Hinta pyörii kuulemma jossakin 900 £ hujakoilla.

Surrur rukki

Siitä asti kun Nuna muutti meille, olen uhonnut tekeväni siitä rukkaset - tai lapaset. Tavoitteen toteutumiseksi osallistuin syksyllä Espoon Työväenopiston kehräyskurssille, jossa valmistettiin värttinöitä ja opeteltiin kehräämään. 15 värttinän ja 400g villakasan omistajana oli hyvä opetella tuota jaloa taitoa. Ensimmäiset kehruuyritykset eivät olleet neulontakelpoisia, mutta joululahjakasaan valmistui lopulta Nunasta neulotut ranteenlämmittimet miehen siskolle ja unisukat äidilleni. Rukkasia odottelen edelleen, sillä ranteenlämmittimet eivät ole ihan sama asia. Koiralanka on ihanan pehmoista ja pörröistä, mutta tavattoman vaikeaa kehrätä.

Kuultuani kehruuinnostuksestani mummoni kaivoi varastostaan isomummon 101-vuotiaan rukin ja lahjoitti sen minulle. Rukki ristittiin välittömästi Hilmaksi isomummon mukaan ja iskettiin tulille. Vaikka värttinäkehräys alkoi jo sujua, meinasi rukin kanssa päästä itku. Muutaman ärräpään ja satojen katkenneiden langanpätkien jälkeen sekin alkoi luonnistua, mutta nyt alkaa pahasti vaikuttaa siltä että tuohon jää koukkuun.

Kehrääminen on hyvin meditatiivista toimintaa. Ajatukset saavat harhailla minne sattuu, ja ajan kulumisen huomaa vain istumalihaksisaan tai vasemman käden puutumisena. Loistavaa toimintaa rauhoittaa pää ennen nukkumaankäyntiä. Joten nyt Hilma-rukki istuu keskellä olkkarimme lattiaa joulukuusen ja kirjahyllyn välissä. Hyvä kysymys myös on, että mitä hittoa joulukuusi tekee sisällä vielä tässä vaiheessa vuotta! Sille ei ole taidettu viikkoon antaa vettäkään... Vastaus lienee, että en ole jaksanut riisua sitä koristeistaan, ja mies haaveilee saavansa robotti-imurin asap (viime viikolla) ja haluaa testata sitä neulasiin. Imurin piti tulla meille jo moneen kertaan, mutta joko ne ovat juuri loppuneet tai uutta toimituserää ei ole vielä tullut, mutta tulee maanantaina - ja maanantaina koko pulju ilmoittaa olevansa viikon lomalla. Eikä tuota voi tilata netistä, kun me haluamme maksaa sen käteisellä!

Kehruukurssilla saadut 400-500g villaa on nyt poljettu langaksi. Omat alkuperäiset villavarastoni alkavat olla nolla, joten tilasin Saksasta 200 g suomenlammasta ja 200 g brittiläistä Blue Faced Leicester- villaa. Nämä eivät ole ehtineet vielä kotiutua, ja näin vahingossa netissä linkin Shetlantilaiselle villakauppiaalle, jolta sitten ihan *hups* vaan kilon värjäämätöntä shetlanninlampaan villaa. Näistä kumpikaan ei ole vielä saapunut, vaikka tilauksesta on jo yli viikko. Ja taas sorruin. Eilen lähti Briteistä tilaus kunnon villapaketista: yhteensä kilo sininaamaista leicesteriläistä (lammasta), merinoa, vauvakamelia ja -alpakkaa. Kilo villaahan on käytännössä paperikassillinen. Ja nyt tuota on tulossa 2,4 kg... Ja samaan aikaan kehräystekniikkani parantuessa myös kuitu ohenee. Samasta grammamäärästä tulee siis enemmän metrejä. Käytännössä se tarkoittaa, että kun kuukausi sitten kehräsin yhdeltä istumalta yhden rullallisen (50g) lankaa, niin nyt minulta menee jo 3-4 iltaa samaan rullaan.

Kuitujen saapumisesta haaveillessani pengoin vanhaa lankavarastoani läpi ja löysin 10 vuotta vanhoja huovutusvilloja. Joskus keskiaikajuttuja harrastaessani harrastin myös huovutusta. Tuosta jäi yli muutama sata grammaa villoja, joiden lisäksi yksi ystäväni lykkäsi minulle oman lukioprojektinsa ylijäämävillat - muovikassillisen lilaa ja pinkkiä huovutusvillaa. Nyt on lilat poljettavana, saas nähdä millaista tulee. Ainakin merinoon verrattuna tuo huovutusvilla on turkasen karkeaa.