Maaliskuun kehräyshaaste

Maaliskuun haasteena oli kehrätä ohuenohutta lankaa. Minulla oli vaikeuksia tarttua tähän, sillä en oikein osannut päättää kuitupohjaa. Lopulta kuitusäkin pohjalta käteen tarttui vuosia siellä pyörinyt shetlanninlammas-silkkitopsi, jonka ajelin kierteelle pääasiassa Ravelryn Päivölän neuleretriitissä. Kertauskierre ei meinannut asettua lankaan laisinkaan, vaan sitä piti ajaa kolmeen kertaan, ennen kuin lanka näytti tasapainoiselta. Metrejä kaksisäikeisessä langassa on hieman yli 400. Lopputulos on sen verran karhea, että ajatus kasvoja vasten olevasta huivilangasta ei inspiroi. Ehkä lapaset?

Tässä vielä ennen/jälkeen kuvat:

Helmikuun kehräyshaaste

Helmikuun kehräyshaasteena oli kuitujen sekoittaminen. Tavoitteena oli tehdä liukuvärjättyä lankaa. Kuiduiksi löytyi World of Woolilta vuosi sitten hankittua merinotopsia lilana (L) ja harmaana (H). Kuitujen sekoittamisen halusin tehdä blending boardilla, joka piti ensin piti rakentaa keittiöremontista yli jääneestä lastulevypalasta ja piikkimatosta. Liimasin piikkimaton rakennusliimalla levyyn. Tarkoitus olisi rakentaa levyyn jossain vaiheessa jalusta, mutta nyt oli niin suuri hinku päästä sekoittamaan kuituja, että pulttasin levyn sahauspöytään (alla olevissa kuvissa tuo tammitasoinen pöytä, jossa on rako keskellä) ruuvipuristimilla. Piikkimattokin on odottanut kaapissa noin vuoden päivät...

Testikarstauksen perusteella huomasin blending boardin vetävän kerralla noin 5 g kuitua. Harjoittelun myötä opin ehkä pakkaamaan siihen enemmänkin, mutta näillä mennään. Halusin kuidut neljään eri väriin, joten kuidut piti jakaa periaatteessa 1,25 g tupsuihin ja koostaa niistä 5 g satsit seuraavan jaon mukaan:

LLLL
LLLH
LLHH
LHHH
HHHH
LHHH
LLHH
LLLH
LLLL

Tammikuun kehräyshaaste

Yleensä tulee kehrättyä perstuntumalta asenteella "itte kun tekee, saa sellaisen kuin tulee". Merinelle haastaa kehrääjät hyppäämään mukavuusrakojensa ulkopuolelle omassa kehräyshaasteessaan.
Tammikuun tehtävänantona oli kopioida teollinen lanka.

Valitettavasti olen viime vuoden aikana hankkiutunut eroon lähes kaikista teollisista langoista, mutta tällainen nyssäkkä säkin pohjalta paljastui. Vyötettä ei enää löytynyt, mutta kyseessä on noin 7 vuotta sitten Tallinnasta ostettu kolmesäikeinen merinolanka. Suurin osa kerästä päätyi aikanaan pipoksi.

Kehräyskuiduksi valikoitui WoWin punainen 100 g merinotopsi. Tämäkin on lojunut kuitusäkissä jo pari vuotta odotellen inspiraatiota.

Uskollisena kehruukoneena toimii Hansenin sähköinen mini spinner, jonka investoin viime kesänä hyvin palvelleen Schachtin Matchlessin tilalle. Tällä kertaa pitikin kehrätä kieli keskellä suuta ja miettiä syntyvän säikeen paksuutta ja kierrettä, että valmiista langasta tulisi mahdollisimman vastaava kuin alkuperäisestä.

 

Tässä on kuva lopullisesta tuotoksesta alkuperäisen langan kanssa. Yllättävän lähelle lopputulosta pääsin, vaikkei käsin kehrätty koskaan aivan yhtä tasaista jälkeä anna kuin teollinen prosessi.
 

Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä helmikuun haastekehruu tuo tullessaan.

*Edit* Pitipä lisäämäni vielä, että lanka on kehrätty kolmelle rullalle ja kerrattu perinteisesti yhteen "kaapelilangaksi". Tuo on aika vahvasti epämukavuusaluettani, sillä yleensä kehrään topsin yhdelle rullalle ja kertaan navajo/ketjukertaamalla suoraan kolmisäikeiseksi.