Opiskelua korealaisittain

Meillä on yksi kurssi täällä, johon mie vuoroin olen vihastunut, vuoroin ihastunut. Kurssi on nimeltään cross-cultural communications, joten aihe on sinällään mielenkiintoinen. Opiskelijoita on liki puolet ulkkareita ja puolet Korealaisia, sekin poikkeuksellista näissä vaihtarikursseissa.

Professori on noin 30-vuotias korelaismies, joka ei arvosta omaa kulttuuriaan pätkääkään. On saanut oman koulutuksensa Jenkeissä, ja pitää kaikkea ulkomaalaista parempana kuin korealaista. Myös oppilaitaan. Harva se tunti hän vertaa korealaisia meihin vaihtareihin, ja aina niin päin, että me olemme NIIN paljon parempia. Ja koska hän on opiskellut Jenkeissä, niin hänkin on sitten sitä ylempää sakkia. Ja jos korealaiset opiskelijat tekevät kovasti töitä, hekin voivat länsimaistua.

Kaksi luentokertaa on täytynyt perua, koska vaihtareilla on ollut muuta ohjelmaa... Noh, tästä hyvästä korealaiset sitten joutuvat pitämään 10 min esitelmän jostain korealaisen kulttuurin ristiriitaisesta aiheesta... Ja mitä vaihtareiden pitää puolestaan tehdä? Lähteä ravintolaillalliselle proffan kanssa, proffan piikkiin... Elämä on epäreilua! Noh, kerrankin on kiva olla voittajan puolella...

Välikokeet lähestyvät, ainut jota jännitän, on korean kieli. Ei ole miun vahvinta osaamisaluetta... Korealaiset panikoivat ja jännittävät opintojensa kanssa paljon enemmän kuin suomalaiset. Täällä kaikki tahtovat saasa arvosanan A+. Lappeenrannassa 3 on hyvä arvosana.... Englannin kielikokeista (varsinkin TOFELista) on saatava huippupisteet, jos kuvitteleekaan saavansa jonkinlaisen työpaikan... Läksyjä tulee joka tunnilla ihan kuin yläasteella, ja paikalliset (ja jenkit) ovat kauhuissaan, kun minä lintsaan keskimäärin kerran viikossa luennolta... Noh, vielä enempi kauhistuivat kun kerroin, että Suomessa jätän väliin keskimäärin 70% luennoista... Noh, ne on niitä kulttuurieroja... Tähän asti tärkein oppi jonka olen täällä oppinut, on ollut arvostus suomalaista koulutusjärjestelmää kohtaan. Meillä on loppujen lopuksi kaikki paremmin kuin hyvin!

Viikko takana

Aikaeroon alkaa melkein jo tottua, mutta ei ihan. Hassua, että olen asunut jo viikon kaupungissa, jonka keskustaa en ole edes vielä nähnyt. Huomenna lauantaina pitää suunnistaa katselemaan keskustan ihmeitä.

4 päivää luentoja on takana. Lukujärjestyksessä on korean kieltä ja historiaa, Itä-Aasian poliittisia suhteita ja eri kulttuurien välistä kommunikointia. Mahtuupa mukaan vielä E-bisnes Itä-Aasiassa. Kyseiseen alueeseen muuten lasketaan lähinnä Korean lisäksi Kiina, Japani ja Venäjän itäosa. Eli Thaimaa yms ovat sitten jo Kaakkois- Aasiaa. Opiskelu ei ainakaan vielä vaikuta liian rankalta, vaikka otinkin liki maksimimäärän kursseja mitä sai valita. Täkäläiset ovat ahkeria ja huolehtivat kovasti arvosanoistaan - täällä niiillä on vissiin työmarkkinoilla pikkasen enempi painoarvoa kuin Suomessa...

Paikallisesta eläimistöstä tuttavuutta on tehty lähinnä itikoihin ja jonniilaisiin mäkäräisiin. Itikat ovat aika samanlaisia kuin Suomessa, ja puremat kutiavat vähintään yhtä pahasti. Huoneen lattialla mönkii säännöllisesti jotain mustia öhkömönkiäisiä, jotka mie urhoollisesti nitistän kämppiksen kiljuessa vieressä O:-) (No ei se kovin kovaa kilju, mutta kuiteski...) Puut on täynnä jotain heinäsirkan sukulaisia, noin 7 cm pitkiä otuksia, joiden ääni muistuttaa lähinnä sirkkeliä tai porakonetta. Kaukaa se käy melkein kehtolaulusta, mutta ikkunan alla sirittäessään häiritsevät jo yöunta... Olette varmasti kuulleet äänen jossain leffoissa, jossa halutaan luoda trooppista tai aavikkotunnelaa siritysäänellä.

Eilen oli viikon kuumin päivä, 34 astetta, ja kosteusprosentti aamusta noin 80. Tänään kosteutta lisäsi entisestään kun joku poika viereisessä pöydässä kippasi tarjottimensa lattialle, ja puolet keittolautasesta tuli miun niskaan. Lucky for me, se oli tyypillistä korealaista kesäruokaa, kylmää nuudelikeittoa, joten palovammoilta sentään säästyttiin.

Paikallisia ruokalajeja ollaan tähän mennessä maisteltu pulgokia, kimbapia, bipimpapia, sundubu-tsigeetä pulgogi on vieläkin ehdoton ykkönen, ensimmäisen illan ateria, jonka miun buddy sduent tarjosi meille erikoisravintolassa.

Perus aamupala asuntolan lähellä ruokalassa sisältää riisiä, kimchiä (chilillä maustettua kaalia), ylitulista keittoa, josta voi löytyä mitä tahansa (yleensä ainakin sipulia ja kaalia), paahtamattoman paahtoleivän juustosiipaleella, jonkinlaisia liha- tai kalajuttuja (en tiedä miksi muiksikaan niitä kutsua...), paistettua kananmunaa, kauralimaa (ei sitä puuroksi voi oikein sanoa, en ole uskaltanut maistaa) ja hilloa. Juomana maitoa tai vettä. Ruokavälineinä käytetään metallisia litteitä syömäpuikkoja ja lusikkaa. Päivällinen on melko samantyyppinen kuin aamupala, yleensä vähän tukevampi, ja länsimaiset ainekset (leipä, maito, muna, kauralima) on jätetty pois. Keskimäärin ruoka on melkoisen tulista, mutta mitään niin tulista en ole vielä kohdannut ettenkö olisi pystynyt syömään.