Kirkossa

Lupasin itselleni jo alkusyksystä, että käyn ainakin kerran vaihtoaikanani paikallisessa jumalanpalveluksessa. Eilen sitten lunastin lupaukseni, ja nyt harmittaa etten tehnyt niin jo pari kuukautta sitten. Kohteeksi valitsin yliopistomme oman presbyteerikirkon, Adam´s Chapelin. Seuraakin oli, sekä vaihtarikavereista että paikallisista opiskelijoista.

Aamu alkoi kymmeneltä englanninkielisellä hartaudella kirkon yläkerrassa. Tunti kului lauleskellessa iloisia hengellisiä lauluja (joista yksi muistutti säveleltään kovasti Village Peoplen Go Westia) Hieman rukoiltiin ja luettiin pieni teksti Jeesuksesta, jossa pohdittiin Jeesuksen uranvaihtoa. Vapaaehtoiset kertoivat myös mitä hyvää Herra on heille tehnyt kuluneen viikon aikana. Yksi oli saanut uuden kännykän ja toinen laihtunut 3 kg. Oikein rento ja lämminhenkinen tapaaminen siis.

Tunnin jälkeen siirryimme varsinaiseen kirkkosaliin. Jumalanpalvelus oli erityispitkä, sillä se oli Kiitospäivän messu. Perinteistä jumalanpalvelusta olivat saarna, uskontunnistus, rukoilu ja virrenveisuu. Alttarin vieressä oli jättikokoinen (ehkä 2*1,5m) ruutu, johon saarnan aikana heijastettiin papin kuva, virren aikana virren sanat muutama rivi kerrallaan kuin karaokessa konsanaan. Tämä kaikki tietenkin koreaksi.

Erikoisempaa ohjelmaa oli kirkon alajaostojen laulukilpailu, johon mekin yllättäen päädyimme esittämään englanninkielistä ohjelmistoamme. Kirkon emäntien lauluryhmä yllätti yleisön heittelemällä niskaamme mandariineja, omenoita, keksejä ja karamelleja. Ruokaa satoi taivaalta nälkäisen kansan niskaan. :) Joku ryhmistä käytti jopa paukkuserpentiineja. Papit olivat pukeutuneet tummaan pukuun ja kravattiin, vain kirkkokuorolla oli kaavut. Yllättävin esiintymisnumero oli n. 20- vuotiaiden nuorten tanssiesitys, jossa he tanssivat hiphoppia alttarilla. Musiikki tietysti oli kirkollista. :)

Samaan aikaan keskustelin englanninkielisen naispappimme kanssa korealaisesta uskonnosta. Tännehän kristinusko tuli rynnäköllä vasta 30 vuotta sitten (ja nyt väestöstä 30 % on kristittyjä), joten seurakuntakin on melko nuorta. Nuorekkuus myös näkyy. Kirkko on kansan näköinen, eikä pyri muokkaamaan kansaa itsensä näköiseksi. Pappi tyynesti selitti, että yliopiston 1. vuosikurssilaisille pakollinen kirkkokoulu sisältää mm. tanssia, sillä nuoret haluavat osoittaa kunnoituksensa Jumalalle tanssin keinoin. Ei kukaan tule yhtään pyhemmäksi istumalla kirkossa ryppyotsaisena. Kirkossa on tarkoitus nauttia jumalanpalveluksesta, eikä siitä haluta tehdä pakkopullaa. Niinpä ihmiset oikeasti haluavat tullakin kirkkoon kerran viikossa, osa perheistä ajaa jopa puolentoista tunnin matkan päästäkseen lempikirkkoonsa. Tälläistä me kaivattaisiin Suomeenkin, tälläisessä kirkossa minäkin haluaisin käydä.

Jumalanpalveluksen päätteeksi oli kirkkolounas - kananugetteja, riisiä, nuudeleita ja kimchiä. Lisukkeena oli jotain tulista kasvishöystöä, josta löytyi mm. mustekalan lonkeroita. Jälkiruuaksi mandariinia ja kahvia.

Harmi että minulla on vain 3 sunnuntaita jäljellä Koreassa, ja kaksi niistä tulen viettämään vielä reissun päällä. Mutta pääsenpähän ainakin vielä kertaalleen kirkkoon! :)

Uusia kuvia

Sainpa taas uuden setin kuvia nettiin tylsän luennon kunniaksi... Eli TÄÄLTÄ löytyy siis edelleenkin linkki kuvasivulle.

Uusia otoksia on siis tuo Part 3, sisältää kuvia loka-marraskuulta, viimeisimpänä mm. meidän viikonloppureissu Seouliin.

Riisin sadonkorjuu- linkistä löytyy muutama kuva ystäväni SeMiNan isovanhempien maatilalta loka-marraskuun vaihteessa kun Mina ja kämppiksensä Nicole olivat auttamassa sadonkorjuussa. Huomioikaa erityisesti korealainen traktori!!!

Makaroonityynyjä ja sähkösänkyjä

Toinen Soulin reissumme kutistui vain kahteen lähtijään, minuun ja Juhoon. Varasimme majoituksen netistä Visaa vinguttaen. Hostelli oli keskeisellä paikalla ja edullinen - 30 dollaria yöltä kahdelta hengeltä. Siihen sen hyveet sitten loppuivatkin. Se sijaitsi oikealla sivukujien äidillä, jossa haju oli niin karmiva, että piti pidättää henkeä seuraavalle sivukadulle asti. Lakana oli jo valmiiksi likainen, lämmityslaite sen näköinen, ettei kehdannut seinään iskeä. Vessa oli muuten ok, mutta kylpyamme - posliininen ja kiinteä - oli samaa kokoluokkaa kuin Suomessa vauvan muoviamme... Eli lähinnä peseytyminen tapahtui niin, että jalat laitettiin altaaseen ja itse istuttiin ammeen reunalla suihkuttelemassa. Kastui samalla koko vessa. Ja kylpypyyhkeet oli tietysti suomalaisten käsipyyhkeiden kokoluokkaa.

Hostellihuoneen muita hassutuksia olivat sähköpetauspatja - lämpötyyny- ideaa viety vähän pitemmälle... Mukavahan siinä oli köllötellä, mutta kun vähän kosteana kosketin Juhoa, niin ilma välillämme rätisi ja paukkui. Tyynyt sen sijaan oli täytetty jollain makaroonia muistuttavilla muovirinkuloilla, ja korealaiseen tapaan aivan liian pulleiksi. Minä en ole yhtään yötä pystynyt nukkumaan perinteisellä korealaisella tyynyllä, vaan reissussa yleensä viikkaan pyyhkeestä tyynyn... Tällä kertaa tosin niskat kipeytyi kun se pyyhe jäi vähän liian pieneksi =/

Tärkein shoppailukohde oli kirjakauppa KYOBO. Siellä oli hieman parempi englanninkielisten pokkarien valikoima kuin täällä Daegussa. Muita kohteita olivat Kyongbok palace (kuninkaallinen palatsi 1300- luvulta), Insadong- katu perinnekäsitöineen ja erikoisempi elektroniikka outlet- myymälä. Valtava halli, jossa pikkuputiikeissa myytiin uutta ja vanhaa elektroniikkaa vaihtelevin hinnoin. Lähinnä kaupan oli kameroita, mp3-soittimia, puhelimia ja tietokoneita. Mie olisin sieltä voinut muutaman miniläppärin mukaani huoliakin, mutta hintaa oli kuitennii sellainen 1000e, eikä täkäläisissä näppäimistöissä tietenkään ole ääkkösiä.

Viikonlopun kohokohta oli kuitenkin vierailu Seoul World Cup Stadiumilla, jossa 2002 pelattiin jalkapallon MM- kisoja. (Niitä pelattiin sekä Koreassa että Japanissa usealla eri stadionilla.) Tällä kertaa vuorossa oli kuitenkin ystävyysmaaottelu Korea - Ruotsi. Täytyy tunnustaa, että sydän oli kyllä Ruotsin puolella, mutta sitä ei uskaltanut ääneen tunnustaa, kun muuten korealaiset jalkapallofanit olisi lyönyt meitä kalistimilla. Mitään jalkapallosta ymmärtämättömälle kyseessä oli lähinnä näytelmä - kun vieno tuuli puhalsi, joku korealainen oli maassa ja sai rankkarin ja siitä maalin. Ruotsalaiset ei juuri rankkareita saaneet, ja heidän "johtomaalinsakin" hylättiin. (tietävämmät sanoivat että ihan selvä paitsio...) Populaa pelissä oli 59 000 katsojaa, kun koko stadioni vetää 64 000. Eli metro oli kohtalaisen tukossa vielä puoli tuntia pelin jälkeen. Enpä olekaan ennen jonottanut käytävässä, että pääsee metrolaiturille, josta joskus pääsee metroonkin asti... Ei käynyt kateeksi niitä jotka yritti seuraavilta asemilta kyytiin...

Seuraavan kerran Seouliin joulukuun alussa, jolloin on tarkoitus käydä DMZ- rajalla ihmettelemässä Pohjois-Koreaa.

Isoäidin synttärit

Lukeekohan tätä enää kukaan… minkäännäköistä kommenttia missään formaatissa ei ole tullut kuukauteen, niin jotenkin on kirjoitusintokin vähän laantinut… Elo täällä on asettunut aika samoihin uomiinsa – koulua, syömistä, sojubileitä joko asuntolassa jonkun huoneessa tai sitten campuksen itäportin lähellä olevassa Hard Rock- baarissa. Nyt ollaan myös ruvettu pikkuhiljaa suunnittelemaan talvilomaa ja Aasian turneeta. Enää 5 viikonloppua jäljellä Koreassa!

Viime viikonloppuna Juho kävi kokeilemassa buddhalaismunkin elämää temppelissä. Se oli osa heidän Zen Buddhismin kurssiaan, jonka minä jätin ohjelmasta jo alkusyksystä, kun en kerta kaikkiaan pysynyt hereillä… Toivottavasti Juho jaksaa kirjoittaa tänne jonkinlaisen raportin!

Minä käytin viikonlopun sen sijaan vierailemalla korealaistyttö Pak Se Mi Nan kotona. Osallistuin mm. hänen isoäitinsä syntymäpäiväjuhliin ravintolassa (ruokalajina oli pallokalaa, ostereita, katkarapuja ja monta sellaista lajia joiden nimiä en edes tiedä!) Eli hyvä siis että olen vielä hengissä. Kokki oli sertifioitu pallokala- kokki, joka osasi asiansa. Kukaan ei saanut myrkytystä ja kuollut 

Ravintolaruokailun ohessa tutustuin korealaisen perheen elämään – paikalla oli liki 20 sukulaista juhlimassa isoäitiä. Vaari halusi lähteä ravintolasta jatkoille Norebangiin – paikalliseen karaokeen. Siellä sitten lauloimme (minä englanniksi, muut koreaksi) ja jammasimme puoleen yöhön. Vaari varsinkin oli meno päällä  Minä ja Mina läksimme puoliyön shoppailukierrokselle läheiseen ostariin, kun muut menivät Minan kotiin jatkoille. Sojua kului litratolkulla (ei sitä kyllä meille lapsille tarjottu), mutta aikuiset joivat, pelasivat ja juttelivat aamuun asti. Minan kotona, n. 50 neliön asunto, 3 h + tupakeittiö, oli siis liki 20 ihmistä yöpymässä. Tekihän se vähän ahdasta, mutta kun sänkyjä ei ollut, niin paksuista peitoista tuli näppärä siskonpeti lattialle. Asunto sijaitsi noin 10 min bussimatkan päässä keskustasta uudella asuntoalueella. Minan koti oli 15- kerroksisen kerrostalon 7. kerroksessa (korealaiset eivät tykkää asua huipulla toisin kuin länsimaiset), mutta verrattuna ympäröiviin asuintaloihin, Minan kotitalo näytti kovin pieneltä. Viereen oli rakenteilla 30- kerroksinen talorykennelmä…

Täkäläiset eivät siis harrasta sänkyjä sen enempää kuin japanilaisetkaan. Perinteinen nukkuma-alusta on kuin paksu täkki, joka levitetään lattialle yön ajaksi. Monissa taloissa on lattialämmitys, joten ei se niin kovin epämukavalta tunnu kunhan ensin tottuu kovaan alustaan. (Juu, tottuminen kesti 2 kk, mutta nyt en enää tiedä miten osaan nukkua Suomessa omassa pehmeässä jenkkisängyssäni…) Talon ainut ruokapöytä oli myös itämaista mallia – noin 1*1 m suuruinen, 30cm korkuinen pöytä, joka ruokailun ajaksi nostettiin keskelle lattiaa. Tietokonepöytä ja kirjoituspöydät olivat sitten ihan länsimaista mallia. Kokonaisuudessaan asunto oli siisti ja kodikas. Talo oli varsin moderni, mm. ovikellossa oli kuvapuhelin, josta näki oven takana seisojan naamankin pelkän äänen lisäksi. Muita erikoisuuksia oli mm. talonmiehen tjsp suora linja, josta tuli kuulutus kadonneesta lapsesta. En tiedä olisiko sen saanut pois päältä, vai täytyykö kaikkien todellakin kuunnella kaikki kuulutukset. Noh, yleensäkin täällä on melutaso ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Miun korvia särkee jo siinä vaiheessa kun kämppis juttelee puhelimessa kaverilleen…

Ostoksia

Taas tässä kävi näin kuin Ranskassakin - kun 6 viikkoa reissua tuli täyteen, tapahtui sopeutuminen, eikä mikään ole enää uutta ja ihmeellistä. Niinpä blogiin kirjoittaminenkin on jäänyt taas vähän vähemmälle. Uusimpia kuulumisia täällä on, että tänne avattiin tänään (Juhon syntymäpäivänä) uusi metrolinja. Kaupungissa oli ennestään jo yksi linja, mutta nyt tuli toinen - kauan kaivattu linja yliopistoltamme keskustaan... Paikalliset ovat kuitenkin vähän arkoja metron käytön kanssa, sillä 2 vuotta sitten täällä oli suuri metropalo, jossa kuoli kertalaakista 200 ihmistä.

Daegu on tunnettu vaateteollisuudestaan, mutta sitä ei tähän asti ole juuri näkynyt katukuvassa. Viikko sitten tein jenkkityttö Sarahin kanssa retken paikallisille markkinoille, joita mainostetaan koko Korean parhaana vaatteiden shoppailupaikkana. Markkinat muistuttivat Tallinnan Mustamäen toria 10 vuotta sitten, mutta paaaljon suuremmassa mittakaavassa. Kangasfriikin taivas oli isoin koskaan näkemäni kangaskauppa. Valikoima tosin kattoi pääasiassa erilaisia silkkejä, hintaan 5e/metri. Osaisi vain päättää mitä kaikkea haluaa, ja sitten kurkistaisi lompakkoon (joka ammottaa tyhjyyttään...) Silkit oli lähinnä pukusilkkiä, ja mie olin ettimässä raakasilkkiä jakkupukuun tai kotelomekkoon... no pitänee mennä vielä uudestaan penkomaan...

Sitten viime perjantaina kävimme Juhon ja Noran kanssa shoppailemassa Tescon Home Plus- kaupassa. Kuten olen aiemmin jo kertonut, kaupassa on työvoimaa pilvin pimein, ja esim. hedelmäosastolla seisoessa voi yhdellä silmäyksellä bongata 15 myyjää. Noh, kauppaan astuessamme siellä soi iloinen musiikki ja kaikki myyjät tanssivat saman koreografian tahdissa. Mitetittiin hetki että mikäs nyt, mutta todettiin sitten vain, että taisi olla myyjillä taukojumpan paikka...

Samalla kauppareissulla näimme uskomattoman suomalaisen näköisen miehen. Hymyilimme - hän hymyili takaisin, ja jo 5 min kuluttua saimme koko poruka illalliskutsun hänen asunnolleen. Mies - Steven ei kuitenkaan ollut suomalainen, vaan kanadalainen englanninopettaja, joka oli hurahtanut eurooppalaiseen kulttuuriin. Halusi tutustua eurooppalaisiin ihmisiin ja viettää aikaa kanssamme. Hyvä puoli meille on, että hänellä on iso asunto keittiöineen päivineen - pääsemme vihdoin kokkaamaan =) Eli on illanistujaiset tiedossa...

Muuten täällä on taas täysi viuhtominen päällä - tenttiviikko on puolessa välissä: 2 tenttiä takana, 2 + taekwondo edessä. Tenttien vaikeustaso on ollut aika samaa tasoa kuin Suomessakin, mutta ongelmana vain on tuo lontoon murre, joka aiheuttaa hankaluuksia nippelitietoa kysyttäessä. Menee monivalintatentti aika arpomiseksi, kun ei ole hajuakaan avainsanoista suomen kielellä... Mutta noh, eihän tänne olla opiskelemaan tultukaan...

Kauneuden tähden on kärsittävä

Tässä maassa kauneudesta on tehty vielä suurempi menestyksen avain kuin rapakon takana Jenkkilässä. Ulkonäkö on molemmilla sukupuolilla usein avain hyvään työpaikkaan, jossa on edes pieni mahdollisuus että joku sinut näkee. Kuulemma kaikki näyttelijät, laulajat, tv-kasvot ja mallit ovat käyneet koko sarjan kauneusleikkauksia. Ja koska hölmö kansa uskoo saippuaoopperaan, jossa kaunis köyhä tyttö saa rikkaan prinssin, niin kansa tahtoo kaunistua...

Yllättäen kaikki pyrkivät mahdollisimman länsimaiseen ulkonäköön: vaalea iho, suuret silmät ja suurehko nenä, ruskeat hiukset. Viimeisin on helpoimmin saavutettavissa ainakin väliaikaisesti, mutta edelliset vaativat jo isompaa vaivaa. Yllättävän länsimaisen näköisiä ihmisiä täällä kuitenkin löytyy. Syy ei kuitenkaan ole eurooppalaiset geenit, vaan plastiikkakirurgia. Olin saada shokin kun kuulin että 60% korealaistytöistä ja 10% pojista käy kauneusleikkauksessa. Juttelin aiheesta erään korealaiskaverini kanssa ja hän totesi minulle että ei pidä paikkaansa... ... luku on kuulemma lähempänä 80%. Aika hullua!

Mitä tytöt sitten täällä havittelevat? Täällä ei tunneta rasvaimuja ja silikonirintoja, vaan täällä muodissa ovat meillä täysin tuntemattomat, nenännostoleikkaus (nose drop) ja silmien suurennus. Silmän yläluomia ikäänkuin kiristetään, jotta niistä lähtee aasialaisille ylimääräinen kaksoispussi pois. Aina eroa ei edes huomaa... (yksi kaverini näytti omaa kuvaansa ennen leikkausta, enkä mie huomannut mitään eroa nykyiseen. Itse oli kuitenkin kovin tyytyväinen tulokseen...) Botox- ruiskeita täällä mainostetaan ihan avoimesti bussin selkänojissa. Eivät taida tietää että se on hermomyrkky, joka pitemmän päälle tuhoaa kasvot kokonaan...

Mistä sitten rahat leikkaukseen? Kauneusleikkaus on yksi suisituimmista lakkiaislahjoista täällä päin. Jos käy kuitenkin niin, ettei vanhemmilla ole varaa sponsoroida leikkausta, tytön on ensin mentävä huonopalkkaiseen työhön saadakseen opiskelurahat. Sen jälkeen on opiskeltava ahkerasti, jotta pääsee vähän parempipalkkaiseen työhön, jossa saa säästettyä kauneusleikkausrahat, jotta pääsee siihen lopulliseen työhön ja lpääsee naimisiin... On siinä kaunis elämänkaari...

Kosmetiikkakaupat ovat täynnään tuotteita, joilla ihoa saa vaalennettua. Niistä jaetaan ilmaisnäytteitä aina kun ostat jotain muuta kyseisestä kaupasta. Tiedä sitten mitä myrkkyjä sisältävät, aineet jotka "tuovat ihon luontaisen valkeuden esiin..." Ennenvanhaanhan tuohon tarkoitukseen on käytetty mm. lyijyä...

Kauneuden tavoittelu ei kuitenkaan ole ihan vaaratonta. Sama tyttö, jonka kanssa enempi keskustelin aiheesta, menetti 2 kk sitten miespuolisen serkkunsa kauneuden tähden. 24- vuotias poika oli kuullut liian monta kertaa eläessään olevansa ruma, joten käytti koko omaisuutensa plastiikkakirurgiaan, jossa kasvoja piti muotoilla uuteen uskoon, mm. murtamalla leukaluuta... Noh, jokin meni vinoon , ja potilas vajosi koomaan, kunnes kuoli tajuihinsa tulematta.

Uusia kuvia

Löytyypi osoitteesta http://jumi.lut.fi/~lappetel/kuvia/Korea/

Nuista tuo "part two" sisältää 300 uusinta laukaisua... Joukossa myös aika huonoja otoksia, kun laiskuus iski enkä jaksanut sensuroida tarkkaan...

Big Brother

Tällä hetkellä vituttaa tämä Isoveli- yhteiskunta vallan kamalasti. Kaipa se yhteiskunnan nimiin menee, että täysi-ikäisiä ihmisiä hyysätään kuin 14- vuotiaita, mistä sitten johtuukin, että yliopistoelämä on kuin ikuista rippikoululeiriä... Juhon kämppistä on suuresti järkyttänyt, että me haluamme tutustua naapurikaupunkeihin - siellä kun on NIIN vaarallista...

Tämän päivän sarvi otsaan nousi uusista sääntöpykälistä. Saimme eilen oikein paperin, jossa todettiin että kengät on otettava huoneisiin sisälle, paitsi jos ne ovat märät, niin saa jättää käytävään kuivumaan kunhan nostaa ne seinää vasten pystyyn. Kuitenkin jos jätät kuivat kengät kuivumaan käytävään, niin ne kerätään pois ja heitetään roskalavalle...

Noh, 10 tuntia nootin antamisen jälkeen menin aamusuihkuun (täällä kukaan ei kuvittelekaan käyvänsä suihkussa paljain jaloin, vaan sandaalit jalassa) ja huoneeseen palattuani nostin suihkusandaalit kuivumaan käytävän seinän vierustalle. Koulupäivän jälkeen palasin suoraan viimeiseltä luennolta kämpille, niin kengät olivat kadonneet. Jumalauta, luuleeko ne oikeesti, että mie istun koko päivän siinä käytävässä vahtimassa milloin ne kengät on kuivat!?!?!? Tai otan kenties 5-10 min välitunnilla taksin asunnolle tarkastamaan asiaa tunnin välein? Jos kerran ei ole mahdollista edes palata suoraan koulusta niitä nostamaan takaisin sisälle... Entä sellaiset päivät kun käyn 2 kertaa päivässä suihkussa? Eiväthän kengät juuri ehdi kuivuakaan välissä!!!

Kenkäruljanssin lisäksi puhinaa aiheutti samassa nootissa ollut pykälä pyykinkuivaustelineiden pitämisestä 8 neliön huoneissamme. Tänne ei kertakaikkiaan mahdu täkäläinen normiteline, saati sitten kaksi kappaletta (onnistumme aina kämppiksen kanssa pesemään pyykkiä samana päivänä...) Kuivaustelineiden pito käytävässä on sallittu vain la-su, ja vain sen hetken kun vaatteet on vielä märkiä... Jos ne ehtii kuivua huomaamattasi, niin........

Ja nähtävästi kaiken tämän hässäkän pääsyynä on yliopistomme rehtorin (President of Keimyung University) vierailu asuntoloissa... Kaiken pitää olla putsattu ja puunattu. Pidetään jopa siivouskilpailuita huoneiden välillä, jotta saadaan kaikki näyttämään hyvältä...

T. Ärräpäitä päästelevä tinttapää, joka hipsii täyttämään poistumislupalappua viikonlopun varalle - on tarkoitus repäistä ja lähteä tutustumaan Souliin...

Opiskelua korealaisittain

Meillä on yksi kurssi täällä, johon mie vuoroin olen vihastunut, vuoroin ihastunut. Kurssi on nimeltään cross-cultural communications, joten aihe on sinällään mielenkiintoinen. Opiskelijoita on liki puolet ulkkareita ja puolet Korealaisia, sekin poikkeuksellista näissä vaihtarikursseissa.

Professori on noin 30-vuotias korelaismies, joka ei arvosta omaa kulttuuriaan pätkääkään. On saanut oman koulutuksensa Jenkeissä, ja pitää kaikkea ulkomaalaista parempana kuin korealaista. Myös oppilaitaan. Harva se tunti hän vertaa korealaisia meihin vaihtareihin, ja aina niin päin, että me olemme NIIN paljon parempia. Ja koska hän on opiskellut Jenkeissä, niin hänkin on sitten sitä ylempää sakkia. Ja jos korealaiset opiskelijat tekevät kovasti töitä, hekin voivat länsimaistua.

Kaksi luentokertaa on täytynyt perua, koska vaihtareilla on ollut muuta ohjelmaa... Noh, tästä hyvästä korealaiset sitten joutuvat pitämään 10 min esitelmän jostain korealaisen kulttuurin ristiriitaisesta aiheesta... Ja mitä vaihtareiden pitää puolestaan tehdä? Lähteä ravintolaillalliselle proffan kanssa, proffan piikkiin... Elämä on epäreilua! Noh, kerrankin on kiva olla voittajan puolella...

Välikokeet lähestyvät, ainut jota jännitän, on korean kieli. Ei ole miun vahvinta osaamisaluetta... Korealaiset panikoivat ja jännittävät opintojensa kanssa paljon enemmän kuin suomalaiset. Täällä kaikki tahtovat saasa arvosanan A+. Lappeenrannassa 3 on hyvä arvosana.... Englannin kielikokeista (varsinkin TOFELista) on saatava huippupisteet, jos kuvitteleekaan saavansa jonkinlaisen työpaikan... Läksyjä tulee joka tunnilla ihan kuin yläasteella, ja paikalliset (ja jenkit) ovat kauhuissaan, kun minä lintsaan keskimäärin kerran viikossa luennolta... Noh, vielä enempi kauhistuivat kun kerroin, että Suomessa jätän väliin keskimäärin 70% luennoista... Noh, ne on niitä kulttuurieroja... Tähän asti tärkein oppi jonka olen täällä oppinut, on ollut arvostus suomalaista koulutusjärjestelmää kohtaan. Meillä on loppujen lopuksi kaikki paremmin kuin hyvin!

Korealaista saunakulttuuria

Ja hikisen päivän päätteeksi koitti yö saunassa... Korealainen saunakulttuuri on jotain aivan muuta kuin suomalainen mielikuvitus osaa loihtia. Tällä kertaa yllätys oli varsin positiiviseen suuntaan, alkuhämmennyksestä toivuttuani...

Etukäteen tiesin korealaisesta saunasta vain, että siellä ei viuhdota vastalla, vaan hangataan ihoa jonkinlaisella pesukintaalla. Ja ettei lämpötila ole yhtä kuuma kuin suomalaisissa saunoissa, vaan voi jäädä jopa 40 asteeseen.

Ovella maksoimme 7000 wonin (noin 6 euron) sisäänpääsymaksun, ja meidät ohjattiin naisten tiloihin ja miehet omalle puolelleen. Saimme minikokoiset pyyhkeet, shortsit ja t-paidat. Naisten tiloissa (ei sitä oikein voi pelkäksi pukuhuoneeksi sanoa, se sisälti niin paljon muutakin) vahvistui uusi osa korealaisesta kulttuurista: omaa ruumista ei hävetä, vaan se on normaali osa arkipäivää. Naisia lojui päiväunilla bambumatoilla alasti, toiset katsoivat 60-tuumaista televisiota pelkissä shortseissa ja kolmannet kuivattelivat hiuksiaan ja meikkasivat peilin edessä aivan luonnollisesti rinnat paljaina. Toki ainakin puolella ihmisistä oli paita päällä, eli eivät kaikki sentään rintojaan esitelleet =)

Pesutiloissa oli kylmä- ja kuumavesialtaat, lähinnä lilluttelua varten, sopivan syvyisiä että niissä pystyi istumaan pohjassa kaulaansa myöten. Suihkupuolella oli pieniä muovituoleja, joilla naiset istuivat vierivieressä hankaamassa itseään pesukintailla. Täällä oli myös kädessä pidettäviä suihkuja, jotka puuttuvat kokonaan asuntolastamme.

Kun peseytymisvaihe oli ohi, olin vähän ihmeissäni - tässäkö tämä nyt oli? Tätäkö nämä kutsuvat saunaksi, tämähän oli lähinnä pesula... Noh, kiltisti kuitenkin seurasin tyttöjä takaisin vaatelokerolle ja puin saunan shortsit ja t-paidan päälle. Otimme hissin 3 kerrosta ylöspäin, josta varsinaiset saunatilat (yhteiset miehille ja naisille) sitten vasta alkoivat...

Saunan keskustila oli suuri parkettilaminaattilattialla varustettu huone, jossa lojui sikinsokin ihmisiä. Nurkassa oli jälleen 60" televisio, joka tällä kertaa syyti jalkapalloa. Yhdellä seinällä oli kanttiini, josta sai ostaa haluamaansa juomista jääpaloja täynnä olevaan urheilujuomapulloon. Olipa tarjolla myös mm. keitettyjä kananmunia, sipsejä ja makkaroita tikun nokassa.

Yhdellä salin seinistä oli useita lasiovia, joiden päällä oli valotaululla numeroita: 41, 52 jne... kuvasivat siis huoneen lämpötilaa. Sisällä oli jälleen bambumatoilla varustettu huone, jossa ihmisiä lojui lattialla (minkäänlaisia istuimia ei ollut) osa jopa unessa. Mukava, rentouttava paikka. Kuumin huoneista oli 80´C, ja siellä oli puiset lauteet. Seinällä oli tiimalasi näyttämässä hetkeä, jolloin ihmisten pitäisi poistua viileämpien tilojan pariin. Kaksi erikoisinta saunaa olivat jäähuone (noin -5´C) ja kartion mallinen superkuuma sauna (jossa ei ollut lämpömittaria), mutta lattia oli matoista huolimatta niin kuuma, että jalkapohjat meinasivat palaa.

Ihmiset siis vaelsivat saunasta toiseen, ottivat vähän välipalaa, rentoutuivat, katsoivat televisiota, vaihtoivat uusimpia juoruja, ihmettelivät outoja länsimaisia ihmisiä, tai pelasivat tietokoneilla verkkopelejä!!! Todentotta, päähallin nurkassa oli 4 tietokonetta, joiden päätarkoitus oli nähtävästi tarjota nuorisolle mahdollisuus verkkopeleihin. Toki niillä pääsi muutakin tekemään internetissä, mutta vähintään 3 neljästä koneesta oli lähes koko yön pelikäytössä. Tietokoneita SAUNASSA!!! Okei, kyllä ihmisillä oli kännyköitäkin niiden t-paitojen taskuissa. (kaikilla ihan pikkulapsia lukuunottamatta oli siis samanlaiset paidat ja shortsit, eikä vaatteita riisuttu saunahuoneeseen mennessä.) Viileissä tiloissa ja miedoimmissa saunoissa niitä sitten räpläsi yksi jos toinen kylpijä.

Itse päähalliin jäi yöksi noin 20 ihmistä, naisten puolelle (jossa oli myös erillinen huone ihan vain nukkumista varten) varmaan vähintään saman verran. Täkäläiset tykkäävät nukkua kovalla alustalla, eivätkä piittaa pätkääkään patjan tuomista mukavuuksista. Niinpä asuntolankin patjat ovat max 5 cm paksuja, ja yhtä mukavia nukkua kuin suomalaiset petauspatjat paljaaltaan käytettyinä. Noh, saunassa kuitenkaan ei ollut edes patjoja, vain bambumattoja ja isoja ruskeita froteepyyhkeitä peitoiksi tarkotettuina.

Muita palveluita saunasta löytyi hierontaa (mie kokeilin mieshierojaa, ja sain varmaan elämäni parhaan hieronnan, tunnin käsittely hintaan 24 euroa, jenkkityttö Nicole kävi naisten osastolla hieronnassa ja norjalainen Katrina niinikään naisten puolella ihohoidossa, joka sisälsi erilaisia kasvonaamioita ja hierontoja yläkropan alueelle, sisältäen myös rinnat...) Kaikkein erikoisin hoitohuoneista (kurkistin vain ovelta...) oli huone, jossa oli pehmustettuja tuoleja, joiden keskellä oli noin 15 cm halkaisijaltaan oleva reikä. Tuolin alle reiän kohdalle laitettiin kuppi, jossa oli jotain yrteiltä näyttäviä ja tuoksuvia juttuja. Kuppiin laitettiin nähtävästi virta päälle, jolloin varsinainen hoito alkaa... Hoidon vaikutuksista tjsp en tiedä, mutta itse hoito voi olla varsin mielenkiintoista... Niinjajuu, hoidettavan henkilön hartioille laitettiin muoviviitta, jotta koko komeus ei paljastu jokaiselle ovesta kurkistavalle ihmiselle...'

Miun hieronta ei varsinaisesti ollut tavallista hierontaa, vaan jotain muuta, joka tehtiin nähtävästi itämaisten perinteiden mukaan. Lihasten mutustelun lisäksi jäsenten liikeratoja pyöriteltiin, ja esim. jalkojen hieronta jalkapohjista nivusiin tapahtui hierojan omilla jaloilla (hieroja siis seisoi hierontapöydällä lähes koko painollaan miun jalkojen päällä...) Ainut huono puoli käsittelyssä oli, että se oli aivan liian addiktiivista - nyt jo haluaisin mennä uudestaan!!!

Suomalainenkin sauna löytyi naisten osastolta. En tosin aamuvarhain uskaltanut kovin syvällistä tutkimusta tekemään, kun sielläkin oli ihmisiä nukkumassa, 52´C lämpötilassa. Jonkinlainen sähkökiuas siellä oli, mutta vesikiulua tjsp ei näkynyt missään. Ja kun lämpötilakin jäi niin vaatimattomaksi, niin aika wannabe se oli. Mutta olipahan kumminkin =)

Kokonaisuudessaan korealainen sauna on siis melkein elämäntapa. Nyt ymmärrän miksi sauna on näille yhtä tärkeää kuin soju (paikallinen alkomahooli). Saunaan tullaan rentoutumaan, viettämään laatuaikaa perheen ja ystävien kanssa siinä missä peseytymäänkin. Ja kaiken kukkuraksi systeemi on vielä tyylikäs, kaikkia aisteja miellyttävä kokonaisuus. Kerrasta koukkuun! Suosittelen vahvasti, jos joskus liikutte täällä päin!!!

Buddhalaisessa temppelissä

Busanista matka jatkui suoraan takaisin Taeguun ja Dong Hwa Sanin temppelialueelle. (kuvia tulossa jahka saan purettua kamerasta.) Muut tulivat meitä juna-asemalle vastaan, josta otimme bussin korkeammalle vuoristoon. Mitä korkeammalle vuoren kuvetta kiipesimme, sitä raskaammalta lentolaukku alkoi tuntua.

Nicolen buddy Jae Soon (Lausuttuna ei voi erottaa englantilaisesta nimestä Jason) oli kertonut, että menisimme temppelille ja nukkuisimme saunassa, jossa saisimme erityiset sauna-kaavut päällemme. Niinpä sitten päättelimme haltioissamme, että olisimme yötä temppelillä... Näin ei kuitenkaan ollut, vain temppeli oli lähinnä (pyhiin)vaelluskohde upeine maisemineen ja rakennuksineen. Muutaman munkin ja nunnankin näimme, ja juuri poislähtiessämme munkit soittivat jättirummulla upean iltarummutuksen.

Temppelin juurella söimme ravintolassa pibimpapia ja kanaa, ruokajuomana oli perinteinen korealainen kylmä vihreä tee.

Kuulostaa kokonaisuudessaan vähän pliisulta, mutta ei tuota kokemusta sanat oikein riitä kertomaan... ehkä ne kuvat sitten...

Vessapöntöillä ei saa leikkiä!!!

Niinhän sitä tuli taas opittua, ettei sitä punaista nappia saa painaa, vaikka kuinka mieli tekisi... Tämä tuli opittua naapurikaupunki Busanin irkkuravintolassa, jossa Juhon kanssa kävimme syömässä kalliit jauhelihapihvit. Aterian hinta oli lopunperin huikeasti kalliimpi kuin hotellilaskumme noin 25 neliön hotellista 200 m päästä biitsistä, 45 tuumaisella televisiolla ja poreammeella varustettuna. Noh, ainakin ruoka oli maittavaa ja mehudrinkit hyviä, vaikkei viini ollutkaan mistään kotoisin.

Yllätys odotti kuitenkin ravintolan vessassa. Pöntön vieressä oli mielenkiintoisen näköinen paneeli, jossa oli eri värisiä nappeja korealaisin kirjaimin varustettuina. Varmuuden vuoksi niissä oli myös pistekirjoitukset, mutta ei niistäkään paljoa ollut apua minun tapauksessani.

Utelias kun luonteeltani olen, päätin kokeilla mitä kaikkia hienouksia pöntöstä löytyy... Kerrankin pääsi leikkimään tälläisellä niin ettei ketään ole todistamassa... Painoin siis ensimmäistä nappia - mitään ei tapahtunut. Painoin toista, jolloin pöntön takareunaan ilmestyi tikku, joka alkoi ruiskuttaa vettä. Toiminto ei selkeästi ollut tarkoitettu käytettäväksi ilman että kukaan istuu pöntöllä, sillä kaikki vesi suihkusi suoraan vessan oveen... ja siitä norona edelleen lattialle kopin ja käytävänkin puolelle. Ehdin väistää melkein ajoissa karkuun, niin etten kastunut ihan kokonaan... Varsinainen ongelma tuli siinä vaiheessa kun pöntön sivulla kyyristellessäni odotin suihkun loppumista. Se EI nimittäin loppunut itsestään, vaan minun piti käydä uusi arpomiskierros napeista läpi että sain suihkun loppumaan... Kesti jonkun tovin ennen kun sain lattian kuivattua ja kerättyä rohkeutta tulla kopista ulos ihmisten ilmoille...

Noo, loppuilta sujui kuitenkin mukavasti - käsi kädessä kävelyä hiekkarannalla, punaviiniä rantahietikolla aaltoja kuunnellen ja lasten tähtisadetikkuja katsellen.

Ensimmäisiä valokuvia

Heips!
Ensimmäisten 2 viikon aikana räpsittyjä valokuvia voi ihmetellä TÄÄLLÄ.

Kuvia ei ole kummasti sensuroitu tai selitelty, kunhan vain yhtenä yönä värkkäsin kiireessä kansiot ja iskin nettiin. Selityksiä tullee ajan kanssa tai saa kysellä kommenteissa, spostilla tai jossain muussa viestimävälineessä.

Tuo Megon- kansio on yhden jenkkitytön räpsimiä kuvia. Eli sieltäkin löytyy aika monta kuvaa... ja niissä on vähän selvennyksiä englanniksi...

Vastakohtien maa

Tämä on varsin mielenkiintoista aikaa. Viimeisen 10 vuoden aikana Korean kehitys on tapahtunut lähes eksponentiaalisesti, mutta silti kaikkea ei tietenkään olla saatu kerralla kuntoon. Niinpä maa on täynnä huipputeknologiaa ja vanhan maailman jäänteitä samaan aikaan.

Asuntolan pyykkituvassa seisoo vierekkäin LG:n uusi pyykkikone, joka pesun lisäksi kuivaakin pyykit. Sen vieressä pesualtaissa on kuitenkin 3 puista pyykkilautaa aktiivikäytössä - ei museoesineinä kuten Suomessa... Ja samaan aikaan kun korealaistyttö jynssää paitaansa pyykkilaudalla, viereisen vessan valot syttyvät ja sammuvat liiketunnistimen ohjaamina. Yksi vessapytyistä on kuitenkin meille Suomessa tuntematonta mallia - posliiniset "jalanjäljet" lattiassa, ja niiden välissä reikä lattiassa... Vieressä on huuhteluvipu, joka laskee reikään vettä asioinnin päätyttyä. Kaupoissa myynnissä on kuitenkin uudenlaisia wc- istuimia: pöntön vieressä on noin 15- näppäiminen valikko, josta saa valittua ties minkälaisia toimintoja istunnolleen. Mahtaa olla taustamusiikista bidee- huuhtelun voimakkuuteen ja ilmakuivaukseen asti :)

Kadulla mies työntää mandariinikärryjä iso kiinalaistyylinen olkihattu päässä. Viereiseen sähkötolppaan (jonka johdot roikkuvat kovin epäilyttävän näköisenä) kiipeää kaksi miestä tikapuiden varassa johtovyyhti olalla. Läheisessä supermarketissa laskunmaksun aikana minulle ojennetaan muovitikku ja elektroninen kirjotusalusta nimikirjoitusta varten normaalin kuitin ja mustekynän asemasta. Ja siihen asuntolaruokalan sormenjälkitunnistimeen en meinaa tottua vieläkään... pii-pii-pi-piii: sormenjälki tunnistetti, tervetuloa aamiaiselle!

Sateenvarjoviidakko

Taifuuni sitten päätti ohittaa Korean. Osa ihmisistä on huojentuneita, osa hieman pettyneitä. Voitte arvata kumpaan luokkaan mie kuulun... Olisi ollut siistiä kokea taifuuni O:-) Ja jäädä eloon tietysti... Taifuunista jäi jäljelle vain vesisade, johon jokainen koulumme 20 tuhannesta opiskelijasta varautui tietysti mitä kummallisimmin sateenvarjoin... Itse ostin lauantaina keskustasta jättisateenvarjon (joita en Suomessa ole koskaan edes nähnyt), jonka alle mahtuisi varmaan koko perhe ja ystäväpiiri... Sen kärjen kun tökkää maahan, niin kädensija ylettää miuta rinnan korkuudelle. Nyt on sitten asuntolan kaikki käytävät täynnä kuivuvia sateenvarjoja. Ja luentosalien ovensuut ja opettajien korokkeet on samoin katettu pienillä ja suurilla, mustilla ja kirjavilloa, jopa pitsillä koristelluilla varjoilla.

Kirjoittelen aina muistiin asioita joita pitäisi muistaa jakaa teillekin. Tärkein aihe on tietysti ruoka, mutta tänään listalla lukee Korean hintataso.

Osa asioista on ihan järjettömän halpoja. Esimerkiksi Suomessa saa Pentelin lyijytäytekynästä maksaa noin 4 euroa (toivottavasti ei mennyt veikkaus kovin pahasti pieleen), täälllä saa kynän kuin kynän alle eurolla. Myös kaikki muu kirjakaupparoina on melkein ilmaista. Halvin ravintolaruoka-annos maksoi 1000 wonia = 80 senttiä, sisältäen keiton, kimchiä ja kimbapia (lihatäytteisiä "sushirullia"). Koululla perusruoka-annos on 2500-3000 wonia = 2-2,5 euroa suurinpiirtein.

Elektroniikka puolestaan esim kannettavien tietokoneiden ja kameroiden osalta on aika lailla Suomen hintatasossa, mutta oheissälä taas on puolihintaista. Esim kuulokkeita täällä on moneen lähtöön ja kovin edullisesti, samoin hiiriä ja muita oheishärpäkkeitä aina usb- lamppuihin asti. Juho on päässyt tietokonekaapeleiden taivaaseen, ja on on viimeisen viikon aikana ostanut jo 4 erilaista kaapelia.

Gone with the wind

Ilmasto on muuttunut. Eilen ja tänään on ollut enää 24 astetta lämmintä, mikä tuntuu melkein kylmältä. Eilen istuin melkein koko päivän asuntolan ulkorappusilla pelaamassa, tekemässä läksyjä ja läiskimässä sulkapalloa.

Eilisen ja tämän päivän aikana tuuli on koko ajan pikkuhiljaa voimistunut, mikä tekee säästä entistä miellyttävämmän. Kovin paljoa miellyttävämmäksi ei voi enää kuitenkaan mennä, sillä nyt jo ovet paukkuvat ja verhot heiluvat tuulessa. Taifuuni on tulossa.

Nähtävästi tällä hetkellä Japanin päällä riehuva taifuuni Nabi , jonka on ennustettu suuntaavan seuraavaksi tänne päin. Pahimmillaan Nabi taisi olla samaa vahvuusluokkaa kuin Amerikassa riehunut Katrina (kuolleiden määrää ei olla saatu vielä laskettua, mutta lasketaan kuitenkin tuhansissa) Nabi olisi siis voimakkain taifuuni Koreassa kautta aikojen. Nähtävästi se on kuitenkin jo puhaltanut pahimman tehonsa pois, joten ainakaan paikalliset eivät näytä muuttavan käyttäytymistapojaan muuten kuin kantamalla sateenvarjoa aurinkoisellakin säällä.

Elisiis jos miusta ei kuulu pariin päivään mitään, niin tuuli on minut vienyt =)

Viikko takana

Aikaeroon alkaa melkein jo tottua, mutta ei ihan. Hassua, että olen asunut jo viikon kaupungissa, jonka keskustaa en ole edes vielä nähnyt. Huomenna lauantaina pitää suunnistaa katselemaan keskustan ihmeitä.

4 päivää luentoja on takana. Lukujärjestyksessä on korean kieltä ja historiaa, Itä-Aasian poliittisia suhteita ja eri kulttuurien välistä kommunikointia. Mahtuupa mukaan vielä E-bisnes Itä-Aasiassa. Kyseiseen alueeseen muuten lasketaan lähinnä Korean lisäksi Kiina, Japani ja Venäjän itäosa. Eli Thaimaa yms ovat sitten jo Kaakkois- Aasiaa. Opiskelu ei ainakaan vielä vaikuta liian rankalta, vaikka otinkin liki maksimimäärän kursseja mitä sai valita. Täkäläiset ovat ahkeria ja huolehtivat kovasti arvosanoistaan - täällä niiillä on vissiin työmarkkinoilla pikkasen enempi painoarvoa kuin Suomessa...

Paikallisesta eläimistöstä tuttavuutta on tehty lähinnä itikoihin ja jonniilaisiin mäkäräisiin. Itikat ovat aika samanlaisia kuin Suomessa, ja puremat kutiavat vähintään yhtä pahasti. Huoneen lattialla mönkii säännöllisesti jotain mustia öhkömönkiäisiä, jotka mie urhoollisesti nitistän kämppiksen kiljuessa vieressä O:-) (No ei se kovin kovaa kilju, mutta kuiteski...) Puut on täynnä jotain heinäsirkan sukulaisia, noin 7 cm pitkiä otuksia, joiden ääni muistuttaa lähinnä sirkkeliä tai porakonetta. Kaukaa se käy melkein kehtolaulusta, mutta ikkunan alla sirittäessään häiritsevät jo yöunta... Olette varmasti kuulleet äänen jossain leffoissa, jossa halutaan luoda trooppista tai aavikkotunnelaa siritysäänellä.

Eilen oli viikon kuumin päivä, 34 astetta, ja kosteusprosentti aamusta noin 80. Tänään kosteutta lisäsi entisestään kun joku poika viereisessä pöydässä kippasi tarjottimensa lattialle, ja puolet keittolautasesta tuli miun niskaan. Lucky for me, se oli tyypillistä korealaista kesäruokaa, kylmää nuudelikeittoa, joten palovammoilta sentään säästyttiin.

Paikallisia ruokalajeja ollaan tähän mennessä maisteltu pulgokia, kimbapia, bipimpapia, sundubu-tsigeetä pulgogi on vieläkin ehdoton ykkönen, ensimmäisen illan ateria, jonka miun buddy sduent tarjosi meille erikoisravintolassa.

Perus aamupala asuntolan lähellä ruokalassa sisältää riisiä, kimchiä (chilillä maustettua kaalia), ylitulista keittoa, josta voi löytyä mitä tahansa (yleensä ainakin sipulia ja kaalia), paahtamattoman paahtoleivän juustosiipaleella, jonkinlaisia liha- tai kalajuttuja (en tiedä miksi muiksikaan niitä kutsua...), paistettua kananmunaa, kauralimaa (ei sitä puuroksi voi oikein sanoa, en ole uskaltanut maistaa) ja hilloa. Juomana maitoa tai vettä. Ruokavälineinä käytetään metallisia litteitä syömäpuikkoja ja lusikkaa. Päivällinen on melko samantyyppinen kuin aamupala, yleensä vähän tukevampi, ja länsimaiset ainekset (leipä, maito, muna, kauralima) on jätetty pois. Keskimäärin ruoka on melkoisen tulista, mutta mitään niin tulista en ole vielä kohdannut ettenkö olisi pystynyt syömään.

Kuuma, kuumempi, hiki!

Niin paljon on ehtinyt tapahtua 4 päivässä, etten oikein tiedä mistä päästä alottaisi... joten aloitetaan siis tyypillisestä, säästä =). Lämpöä täällä on ollut joka päivä noin 30 astetta, ja ilmankosteus on esim tänään ollut 54 %. Eli käytännössä kun astuu kämpästä ulos ja lähtee aamulla suuntaamaan kohti luentorakennuksia, on jo 10 minuutin päätä läpimärkä hiestä. Asiaa vielä tietysti auttaa pienet sadekuurot... Korealaiset näyttävätkin lähes aina kantavan sateenvarjoja mukana. Niin, ja paikallisten mielestä ilma on nyt ihanan viileä... Kuukausi sitten lämpöä oli yli 40 astetta, joka on mahtanut olla tappavaa tällä ilmankosteudella!

Meitä on täällä kaikkiaan 22 vaihtaria 6 eri maasta. Kuten jo aikasemmin sanoin, jenkkejä on eniten. Eli sen puolesta - kunnollista englantiaksenttia ei tarvi lähteä hakemaan Briteistä tai Jenkkilästä, sellaisen voi saada jopa Koreasta... Paikallisten englannintaito puolestaan on vähän niin ja näin... Täkäläiset parhaat englanninpuhujaopiskelijat ovat tasoltaan kuitenkin huonoimpien suomalaisten lukiolaisten tasoisia... Joten elkääs suomalaiset yhtään arastelko sen englantinne kanssa!!! Keskimäärin suomalaiset puhuu loistavaa englantia yleismaailmallisesti. Tuohon vitaten lainaus jenkkipoika Darianin blogista: "
But the people have been great. We have started hanging out with three students from Finland who all speak near-perfect English. One of them speaks five different languages fluently, and with time he will know Korean as well." Jos jotakuta kiinnostaa lukea enemmän seikkailuista Koreassa, niin tuossa on Darienin blogin osoite: http://darienb.blogspot.com/

Ensimmäinen mielikuva miulle Koreasta oli isot eurooppalais- tyyliset autot, jotka tosin kaikki olivat merkiltään Hyndae tms. Autojen muotoilu tosin muistuttaa uskomattoman paljon Mersujen muotoilua 90- luvulla =)

Osa täkäläisistä asioista (kuten talojen sähköistys ja dormin säännöt) on kuin suoraan 70- luvulta, osa taas kuin tieteisleffasta. Missä muualla maailmassa aamupala kuitataan kantiinissa sormenjälkitunnistimella!?! Tänään käytiin rekisteröimässä meidän sormenjäljet koneelle, nyt jatkossa tarvitsee vain näyttää etusormea ruokalan ovella, niin pääsee syömään aamupalaa ja päivällistä, jotka kuuluvat asuntolamaksuun (640 euroa neljältä kuukaudelta). 100- megainen netti maksaa samalta ajalta 40 euroa.

Nyt alkaa olla kotiintuloaika ja vahvuustarkastus =) Pitää näyttää kiltiltä ja viattomalta, niin eivät arvaa minun rikkovan sääntöjä anteeksiantamattomalla tavalla... Miulla on litran pullo giniä matkalaukussa - en voinut jättää ostamatta lentokentältä kun oli niin halpaa =D

Ensikosketus Koreaan

Iltapaivaa Koreasta!
Kaksi paivaa kesti ennen kuin paasi nettiin... Eika oma netti toimi vielakaan, ollaan campuksen oleskelutilan koneilla, joista ehka joka kolmas toimii,,, Lampoa on taalla joku 30, ja kosteus kuin saunassa. Paikalliset valittavat etta on kylma =o. Tai ovat oikeastaan tyytyvaisia etta kesa meni jo- nyt on taas siedettava ilma.

Paivassa tutustuin useampaan ihmiseen kuin koko kesana Pariisissa. Tama on aikamoista kommuuniasumista, sisaltaen sitten myos ne hyvat puolet - olo on kuin isossa perheessa. Toistaiseksi "perheeseen" kuuluu korealaisia, ,jenkkeja, havajilainen ja saksalais-suomalainen meijan lisaksi. Myos pari venalaista on pyorinyt kuvioissa. Kamppiksena miulla on 20- vuotias korealaistytto, jonka nimi on eurooppalaistettuna So Young. =) Asutaan noin 8 nelion huoneessa, johon kerrossangyn lisaksi mahtuu hathataa 2 poytaa, kaappi, kenkakaappi ja tuuletin...

Ja kuten arvata saattaa, miun ajatukset pyorivat ruuan ymparilla. Tahan mennessa korealainen ruoka on ollut todella namia! Sushirullia sai 14 kpl 1,5 eurolla! Tosin taalla niita ei tayteta raa-alla kalalla,vaan esim jauhelihalla ja kasviksilla. Mikaan ei ole ollut viela LIIAN tulista. Makua kylla loytyy...

Suihkuissa on vain kylmaa vetta toistaiseksi, silla asuntola avautuu virallisesti vasta tanaan. Samoin ruokala on ollut kiinni, joten ollaan jouduttu syomaan ulkona. Kuitenkaan kylma suihku taalla ei ole kylma suomalaiselle, vaan veden lampotila on noin 18 asteen pinnassa ulkoilman lampotilasta johtuen.

Jatkoa seuraa, ,kunhan saan oman koneen nettiin. Nailla vanhoilla yhteisromuilla kirjottaminen on todella tuskaa!!! Mutta muuten taalla on kaikki oikeesti aikas huippua - nautin ainakin toistaiseksi oleskelustani ihan taysilla!

puoli tuntia aikaa lähtöön...

Eli melkein jo menossa. Lentosukat on jalassa ja laukut pakattuina. Mikkelistä lähtiessäni matkalaukku painoi vielä alle 20 kg, mutta nyt menee jo ylipainoksi =(. Käsimatkatavaroitakin on jo kaksi isoa kassia - lentolaukku ja reppu "läppärilaukkuna"... Toivottavasti ei tule sanomista.

Edessä on siis 13 tunnin lennot + muutaman tunnin odottelu lentokentillä. Onneksi on vain yksi välilasku, Frankfurtissa Saksassa. Matkavaluuttaa on sekä euroina, dollareina että Korean woneina.

Ainut epävarmuustekijä on enää suunnistaminen huomenna Korean päässä. Mitä jos kukaan ei olekaan vastassa vaikka lupasivat? Miten infora taksikuski ajamaan kampukselle, saati miten löytää oikea paikka kampukselta... Miksi meidän sähköposteihin ei olla vastattu, miksi meille ei ole lähetetty laskua syksyn oleskelusta niin kuin Tonille (kolmas lappeenrantalainen vaihtari)?

Noh, aika näyttää... huomenna ollaan paljon viisaampia =D