Ruotsalaistunnelmia

Loydettiin sitten lopulta hieman olympiatunnelmaa mekin. Pitkan surffailun jalkeen loytyi netista vinkkeja ruotsalaisravintolasta jossain Bangkokin syrjakylalla, joka nayttaisi latkafinaalin isolta screenilta. Ainut ongelma vain oli paikan pieni koko, ja ilmoitus jonka mukaan paikat piti varata etukateen...

Noh, me kavimme juhlistamassa viimeista iltaa Outback- pihviravintolassa syomalla kalleimmat pihvit mita listalta loytyi. 2 hengen, 3 ruokalajin ateria + pullo punkkua maksoi yhteensa 70 euroa. Eli paikallisittain keskituloisen henkilon kuukauden palkka... Listalla oli hupaisa jalkiruoka, chocolate thunder from down under, joka 2 hengelle jaettuna oli silti aivan liian iso. Suklaa-pekaanipahkinakakkua vaniljajaatelolla, suklaakastikkeella ja kermahyydykkeella. Jo pelkka jaatelopallo oli meikalaisen nyrkkia isompi...

Masut killellaan otimme suuntiman kohti The Wallsia, ruotsalaiskapakkaa. Se oli niin keskella syrjakatujen aitia, etta paasimme lopulta perille vasta poliisisaatossa. Onneksi loytyi poliisi, joka ymmarsi englantia...

Ruottalaispubi oli tapotaynna ihmisia, ja tunnelmaa voi luonnehtia lahinna hikiseksi. Istumapaikat oli myyty jo kauan etukateen, 6 e illalliskorttien kera, mutta seisomaan mahtui mukaan juuri ja juuri. Yleisoa oli noin 100, josta ainakin 80 oli ruottalaisia... Ruottalaiset istui ja suomalaiset seisoi. Ja viina virtasi. Pubi oli koristeltu sini-keltaisin ilmapalloin. Seisoimme seinan vieressa ihan baarin takanurkassa, josta kuitenkin oli taydellinen (joskin kaukainen) nakoyhteys screeniin. Ja edessa poydassa ihan meissa kiinni istui 50 ruottalaista... Ihan kiltisti ne meita kohteli, ainakin verraten mika olisi ollut asia painvastaisessa tilanteessa, ruotsalaisvieraat suomalaispubissa kun Suomi johtaa... Kotiinlahdon hetkella jaoimme viela taksin yhden ruotsalaispariskunnan kanssa. Keskustelut pyorivat lahinna matkustamisessa ja sukeltamisessa.

Taksi tulee hakemaan meita 6 tunnin kuluttua lentoasemalle. Younet siis jaavat vahiin, kun pakkaamista ei ole alotettukaan... Ei nayta kovin lupaavalta, mutta ehka lentokoneessa sitten nukuttaa tavallista enemman. Ei muuten juuri houkuttele 10 tunnin lento...

Kyynisyydesta

Kun reissaaminen alkoi, blogiin ilmestyi asiaa milloin mistakin. Kaikki uusi ihmetytti, ja asioita jaksoi kummastella tannekin. 2 kk jalkeen Pariisista ei loytynyt enaa ihmeteltavaa, joten seuraavat ihmetykset loytyivat Koreasta, Aasialaisesta kulttuurista. Pikkuhiljaa sekin hiljeni. Nyt kun kulttuuri ja kaupunki on vaihtunut parikin kertaa viikossa, kaikkeen uuteen ja outoon turtuu, ettei nykyaan enaa jaksa hatkahtaa mistaan. Kyynistyy.

Koreassa jaksoi viela ihmetella huonoja sahkoistyksia, Kiinassa koyhia ja kerjalaisia, mutta taalla ei jaksa lotkauttaa korvaansa pickup-auton lavalla matkus taville 15 ihmiselle, kulkukoirille tai alastomille naisille... Noh, nyt on reissun viimeinen ilta, ja huomisesta alkaen voikin sitten alkaa ihmetella suomalaisen kulttuurin outouksia...

Eilen kaytiin baarissa, josta sanotaan, etta ensikertalaisilta menee leuka lattiasta lapi, eika nakymaa usko todeksi... Noh, me tuumattiin etta siina on vahapukeisia tyttoja, osa jopa ihan natteja... Eli oltiin siis paikallisella punaistenlyhtyjen alueella (yhdella kolmesta), ja ihan sisalla baareissa siis. Tytot tanssivat joko lavalla tai jossain ja asiakkaat juovat ja katselevat. Ottavat sitten haluamansa tyton mukaansa maksettuaan ensin vahan valityshintaa baarille. Minua ei hetkauttanut juurikaan, edes siina vaiheessa kun tytot yrittivat kadesta raahata minua mukaan lavalle... Joku raja sentaan!

Yhdessa tyttobaareista oli tyttolavan lisaksi rakennettu rodeoareena, jossa kuka tahansa asiakkaista sai kiiveta teutaroivan haran selkaan, ja jos siina pysyi minuutin, baari lupasi tarjota drinkin. Koukkuna kuitenkin oli, etta harkaa ohjasi areenan reunalta ohjaimista tytto, joka viimeistaan 50 sekunnin jalkeen heitti jokaisen ratsastajan pehmustettuun areenaan. Mina kestin kohtuullisen kauan, joten sainkin sitten tavallista rivakamman loppuheiton ja lensin komeasti... Eli yllattavaa kylla, jos yleison vaihtoehtona oli leluharka tai bikiniasuiset tytot, harka veti suuremman suosion...

Toisessa baarissa kavin mielenkiintoisen keskustelun kauniin tyton kanssa... Tainoh, miksi naita sukupuolenvaihtajia sitten kutsutaankaan. Harvinaisen kaunis se kylla oli - niin kauan kun piti suunsa kiinni ja morean aanensa piilossa. Eli baari oli ladyboy- showbaari, jossa kaikki 'tytot' olivatkin poikia tai sukupuolenvaihtajia. Eivat kuitenkaan ollenkaan saman nakoisia kuin transut jenkkileffoissa, vaan 90 % niista olisi kaynyt koska tahansa naisista jopa bikinit paalla. Nama tuppautuivat juttusille ja drinkkeja (kokista) kerjaamaan paljon herkemmin kuin oikeat tytot. Kyselivat onko meilla Suomessa ladyboyta, johon totesin etta en mina ainakaan ole kertaakaan nahnyt... Taalla ne kuuluvat kulttuuriin ihan normaaleina. Tassa baarissa Juho meinasi saada myos hieman erikoiskohtelua seuratessaan luonnon kutsua... Nama 'tytot' kun ovat normaaleiden tyttojen tavoin miesten peraan...

Latkahuuma

jaa taalla totaalisesti kokematta, ja se harmittaa. Pattayalla pojat kuunteli peleja netin kautta radiosta, mutta me ei olla harrastettu edes sita. Paikalliset ei ole koskaan mistaan talviolympialaisista kuulleetkaan, saati sitten jostain jaakiekosta tai kurlingista :( Eli kaikki meidankokema latkahuuma tulee Suomen kautta, tekstiviesteina, irkissa ja mesessa... Ja loppuottelunkin missaan paivalla, kun palaan Suomeen vasta maanantaina...

Muuten Vientianeen tutustuminen on jaanyt kavelyksi ympari keskustaa seka nettikahviloissa istumiseksi. Intternetti maksaa noin 0,5e tunnilta, joten ei tama pahasti rasita kukkaroakaan. Eika muutakaan tekemista oikein loydy. Eilen kaytiin ihmettelemassa yhta ransistynytta temppelia, mutta ei niitakaan jaksa kovin montaa kattella. Netti vetaa puoleensa. Eilen loysin myos parin lappeenrantalaisen kaverin, Sannan ja Tupin blogit, jotka sitten piti lukea alusta loppuun kertaheitolla. Kiva lukea kavereiden kuulumisia, mita toisella puolella maailmaa tapahtuukaan. Talla kertaa siis Chilesta ja Irlannista. Muutenkin alkaa jo haaveilla taas ajasta, jolloin netissa saa surffailla mielin maarin, ja vielapa niin ettei ole viereisen koneen kayttaja kyttaamassa olan takana. Tunnustan, olen netin orja :)

Laos, Vientiane

Valtakunnan paakaupunki, jossa asuu hurjat 130 000 immeista. Meno on hiljasempaa kuin Mikkelissa maanantai- iltoina. Kaupunki on muutenkin ihanan rauhallinen ja hiljainen. Sanotaankin, etta Laos on Aasian viimeinen oikeasti hiljainen maa. Ette usko miten paha aani voi lahtea esim kiinalaisista, tai thaikkunaisista...

Laos on juu mukava paikka, ainakin ihmisille jotka tykkaa kattella kuplavolkkareita. Jos Bangkok on hippipakujen (volkkarin klainbuss) luvattu kaupunki, niin Vientiane on sitten kuplavolkkareiden. Taalla ei ole juuri muuta tekeista kuin nukkua ja maleksia ympari kaupunkia. Tai istua baarissa juomassa paikallista olutta tai gintonicia... Huomenna jatkamme siis takaisin Bangkokiin.

Ne housut, jotka miulta katosi silloin Pattayalla pyykissa, on edelleen kadoksissa. Samoin kadonneeksi havaittiin myos meikalaisen paras musta baaripaita, jonka olin ostanut kalliilla rahalla Helsingista elokuussa. Pikkasen vituttaa! Meikalaiselle kun ei ole valmisvaatteiden ostaminen ihan lasten leikkia, todella harvoin loytyy mitaan sopivaa, saati sitten sopivan hintaista...

Takaisin Khao Sanilla

Takaisin siella mista aloitettiinkin Thaimaan reissaus, jopa samassa nettikahvilassa ja guesthousessa. Melkein kuin olisi kotiin palannut. Nyt parin viikon ihmettelyn jalkeen ei tama Thaimaa tunnu ollenkaan niin ihmeelliselta paratiisilta kuin mita sen maine antaa ymmartaa. Oikeastaan vain tuo lampo on jotain niin supererikoista. Kulttuurissa ei ole juuri hihkumista, eivatka ihmiset ole tehneet vaikutusta ystavallisyydellaan.

Khao Sanilla on paha maine, mutta nahtavasti paikka on oikeastikin siistiytynyt viime vuosina. Nahtavasti vallanpitajat ovat huomanneet turistien kiinnostuksen alueeseen (mm. elokuva The Beach liittyy tanne). Kaupunkikuvallehan on pahasta jos turistit nakevat totuuden, joten kuten jo aiemmin mainitsin, Khao San ei vastannut mainettaan. Meno Pattayalla (joka on tunnettu perhekohteena) oli paljon hurjempaa kuin taalla paheiden pyhatossa... Edes yhtaan GOGO-baaria ei osunut silmaan iltakavelylla...

Muutama vekkuli havainto on tullut tehtya matkan varrelta, ellen ole jo aiemmin maininnut: kaikki Euroopasta kadonneet Volkswagenin Kleinbussit ovat tainneet paatya tanne - niita riittaa esim meidan hotellikadulla perati 6 kappaletta. Usein niissa pidetaan illan tullen autobaaria, tai tatuointistudiota tjsp. Mutta ihan perusajossakin niita on melko paljon.

Toinenkin pointti on autoista - avolavapickupeista, jotka tuntuvat olevan yleisin ajoneuvomuoto koko Thaimaassa. Useimmiten lavalla istuu 2-15 ihmista. Pattayalla tallainen kuljetusmuoto oli viety kaikkein pisimmalle asti, jossa koko kaupungin viralliset taksit oli tehty moisista viritelmista - lavalle oli hitsattu portaat ja kehikko penkkeineen paivineen, stoppipiippareita unohtamatta. Muutaman kadunvalin matkan moisella paasi kulkemaan 20 centin hintaan, ja 3 eurolla se kuljetti jo privaatisti kaveriporukan haluamaamme paikkaan. Yleinen tapa siis oli, etta autot partsailivat tiettya reittia, ja kyytiin ja pois sai hypattya katta heilauttamalla.

Huomenna on tarkoituksena kayda vahan viela raatalin asioilla teettamassa Suomen olosuhteisiin sopivia housuja. Edelliset housut, jotka teetin Bangkokissa, katosivat edellisessa pyykissa. Ennen pyykkia laskin etta koneeseen meni 20 vaatekappaletta, mutta myyja otti kuittauksen vain 18sta, eika pyykkipussista loytynyt kuin 18 kappaletta. Siihen hataan en nahnyt mita puuttui, joten en voinut ruveta syyttamaankaan, mutta nyt jalkeenpain rupesin ihmettelemaan uusien housujeni peraan... Aika kauan saa myyja etsia ihmista jolle meikalaisen housut istuvat... Pikkasen vituttaa, 2 viikkoa vanhat housut, kerran kaytetyt!!!

Huomenillaksi on yojunaliput kohti Laosia, taas vie 500 km junamatka 11 tuntia vahintaan... Joku taalla aina kestaa, eika mikaan ole ikina ajallaan. Laosissa olisi tarkoitus ihmetella ymparistoa muutama paiva - mika siina maassa on, kun sita niin paljon kehutaan - ja palata pe-la takaisin tanne Bangkokiin ja shoppailla viime hetken tuliaiset ja kayda laksiaisillaillisella. Pitanee etsia kaupungin paras pihvipaikka lohduttamaan eron tuskaa :)

Pattayan paratiisi

tai mika lie. Ainakin tuhannet suomalaisturistit nahtavasti ajattelevat niin valitessaan taman lomakohteeksi. Me tultiin tanne siis tana aamuna moikkaamaan serkkupoikaani Jussia, joka on taalla Suomen talvea paossa. Ei tama enaa ihan paratiisista kay, turismi on pilannut paikkaa kovasti, eika paikallisesta kulttuurista ole enaa juuri mitaan jaljella. GOGO- baareja riittaa toisensa jalkeen strippareineen. Suomalaisiakin riittaa, saatiin Jussilta ihan kartta johon oli merkattu kaikki Pattayan suomalaisvetoiset mestat.

Taalla olisi siis tarkoitus syventaa rusketusta muutama paiva, ehka vahan bileistaa siina valissa... Ei kehtaa ihan valkonaamaisena tulla Suomeen sen jalkeen kun taalla tropiikissa on reissannut pari kuukautta...

Edelleen hengissa

Jaimme henkiin sukelluskurssista. Saimme molemmat lopputentin viela ensimmaisella yrityksella lapi. Eli nyt olemme virallisesti kortitettuja sukeltajia, lupa on menna 18 metrin syvyyteen. Kurssiin kuului 4 sukellusta kaikenkaikkiaan. Viimeinen dyykki oli kaikkein mielenkiintoisin, silloin uskalsi jo katsella ymparilleen paljon enemman kun ei tarvinnut keskittya tekniikkaan ja tehda tylsia harjotuksia. Maskin pois ottaminen veden alla ja takaisinlaitto hetken paasta on edelleenkin miun inhokki. Eli sukellus on ihan siistia, mutta ei se kokonaan miun sydanta vienyt. Mutta en sita varmaan tule tahan lopettamaankaan...

Meidan hieno rantaloma vahan kutistuu, kun nyt taivas avautui ja paatti saaren kuivuusongelmat kertaheitolla. (Ja sadekauden loppumisesta on vasta 1 kk.) Nyt on tullut taivaalta vetta kuin saavista. Eilen meressa se ei paljoa haitannut, mutta tanaan ei olla liikuttu 10 metria guesthousea kauemmaksi. Toivottavasti aurinko nayttaa naamansa jalleen!

Sanni: hienoa kuulla etta Katja valmistuu!!! Ja itseasiassa minahan olen jo Suomessa tuolloin kun valmistujaisia meinaatte juhlia :) Eli tulen kylla ihmeessa paikalle, jos vain aika ja paikka kerrotaan O:-)

Jonna: yliopistomaailma on kummallinen, vanhoillinen ja ennenkaikkea byrokraattinen. Asiat pitaa tehda niinkuin ne on aina tehty, vaikk se olisi sitetn kuinka pain helvettia...

vesikeuhko

Koh Tao, Thaimaa
Etelainen paratiisisaari osoittautui vahan liiankin paratiisiksi: hotellissamme sai sahkoa vain 7 tuntia vuorokaudesta, siella ei ollut kenttaa kannykalle, ei internettia eika sinne paassyt autolla tai edes moottoripyoralla. Bungalovi oli vuoren rinteessa viidakon sisalla, ja vaikka biitsi oli kohtuullisen hieno, paatimme muuttaa majapaikkaa 2 yon jalkeen. Nyt asumme satamassa guesthousessa, joka ei ole laheskaan yhta romanttinen, mutta paljon siistimpi...

Tanaan paasimme vihdoin veteen sukelluslaitteiden kanssa. Rannalla varusteet niskassa kavely tuntui melkoiselta taapertamiselta (yli 20 kg ylipaino selassa...) 7 kg edesta otettiin viela lyijya vyotarolle uppoamisen varmistamiseksi.

Kovin syvalle ei tanaan upottu, vain 1 metrin syvyyteen opettelemaan hengitystekniikkaa ja erilaisia erikoistilanteita mita pinnan alla voi sattua.

Ensimmaiset henkaykset veden alla olivat miun kohdallani aika karmivat. Kaikki sujui hyvin niin kauan kuin piti nenasta kiinni, mutta heti kun paasti irti, hengittamisesta ei tullut enaa mitaan. Kaikilla muilla tuntui sujuvan ihan OK, mie olin ainut joka meinasi tukehtua... Onneksi oltiin niin matalalla etta jalat yletti pohjaan. 1 min piti hengittaa vedessa regulaattorin (=hengityslaite) kanssa ilman maskia ennen kuin ohjaaja antoi luvan laittaa maskin naamalle.

Huomenna on vuorossa ensimmaiset oikeat sukellukset. Vahan arveluttaa, mutta toisaalta myos kiinnostaa.

Unohduksissa Bangkokissa

Miut on selvasti unohdettu, kukaan ei kommentoi... Nyyh! Noh kuitenkin, nyt olemme viettaneet vuorokauden Bangkokissa, syoneet thairuokaa ja ihmetelleet tummaihsoisia suurisilmaisia thaikkuja. Eilen illalla kavimme iiihanassa 4 euron jalkahieronnassa ja iltakavelylla pahamaineisella Khao San Roadilla. (Majatalomme on siina ihan kulmilla, kuitenkin rauhallisella kadulla) Khao San ei vastannut aivan mainettaan, ei ollut ollenkaan villi meininki. Vaikka varivaloja, kauppiaita, baareja ja turisteja riittikin, ei meininki ollut ollenkaan niin hurjaa kun olin kuvitellut. Joko katu on rauhoittunut hurjista vuosista, tai sitten maine on vain mainetta...

Tanaan veimme 6 kg pyykkeja pesuun, ostimme junaliput etelaan huomiselle ja ihmettelimme viikonloppumarkkinoita. Markkinoille pitaa tulla viela takaisin 3 viikon paasta kun on aikaa ja laukussa tilaa ostaa matkamuistoja :)

Huomenna siis suuntaamme kohti Koh Taota, ensin yojunalla ja sitten siita viimeiset 100 km lautalla. Varasimme Taolta bungalovin 6 yoksi. Toivottavasti saamme siihen ajankohtaan myos suomalaisen sukelluskurssin, jonka jalkeen voisimme jatkaa naapurisaarelle taydenkuun pippaloihin :)

Tanaan tuli myos tehtya hankintoja - perus reppureissaajan uniformuun kuuluvat puuvillaiset lokapoksut, kokoa one size, fits even ME!!! seka parit puiset korut. Nama housut on niin mukavat, etta naita pitaa kayda ostamassa viela parit lisaa, Juholle kanssa...

Matka jatkuu

Tultiin tanaan aamulla seitsemalta takaisin Kualalumpuriin, kaytiin ihmettelemassa huisin korkean Petronas Towerin (vuoteen 2003 asti maailman korkein rakennus) nakoalatasannetta, Petronasin aivopesu- tiedepuistoa ja kulkuyhteyksia Thaimaahan.

Tassa vaiheessa reissua matkavasymys alkaa jo sen verran painaa, ettei jaksa ihan kaikesta aina saastaa ja saataa, niin paadyttiin sitten ottamaan lentoliput Bangkokiin ja nukkumaan viela yksi yo taalla Malesiassa. Air Asian lennolle vuorokauden varoitusajalla tuli hintaa 60 euroa per nuppi, eli ei kovin paha... Nopeaa siirtymista Bangkokiin puoltaa myos se, etta Juhon tarvitsee pikimmiten hankkia lento Seouliin, ja se onnistuu helpoimmin Bangkokista matkatoimistosta... Eli huomenna iltapaivalla olemme toivottavasti perilla :)

Malesian rautatiet ei ole ihan samaa tasoa kuin Koreassa tai edes Kiinassa, joten muutaman sadan kilometrin matkaa taitettiin viime yona 8 tuntia, tarisevassa, hytkahtelevassa ja kolisevassa junassa... Vaunut itsessaan ovat aika uusia (leimat oli vuodelta 1992), mutta raiteet itsessaan on nahneet parempia paivia. En suosittele junamatkaa Malesia - Singapore valille.

Made in Singapore

luki meidan paristopaketissa. Nyt on patterit tuotu kotiin, enka ymmarra miten tallainen piskuinen kaupunkivaltio tuottaa niin paljon kaikkea, mm. pattereita...

Muuten S-Pore on tehnyt oikein miellyttavan vaikutuksen. Tama on karkipaassa valtioita, joissa voisin viihtya pitempaankin. Kaikki toimii - jopa niin hyvin, etta metroasemalla syomisesta saa 250 euron sakot...

Tamakin kaupunki on ollut aivan kiinni kiinalaisen uudenvuoden takia. Nyt vasta pikkuhiljaa ihmiset alkavat monkia koloistaan ihmisten ilmoille. Eilen ei keksitty muuta tekemista suljetussa kaupungissa, niin kaytiin sitten ihmettelemassa elaintarhaa ja sen kuuluisaa yosafaria. Taytyy sanoa, etta vaikka lipun hinta kirpaisi, silla sai rahalleen vastinetta. Upein elaintarha jonka olen elaissani nahnyt. Matkaesite mainosti sita myos yhdeksi maailman hienoimmista elaintarhoista. Suosittelen lampimasti, varsinkin yosafaria halki nukkuvan 'viidakon'.

Tanaan nukuttiin pitkaksi, kaytiin ihmettelemassa vahan puolinukuksissa olevaa keskustaa ja loppupaiva maattiin Sentosalla (kaupungin etelalaidalla oleva virkistaytymissaari) rannalla. Vedessa oli mukava pulikoida, varsinkin kun vesi oli niin suolaista, etta kelluin siina ihan itsestaan... Nahtavasti vyotarolla olevista pelastusrenkaista on sittenkin jotain hyotya, silla juhoa ei kelluttanut yhta hyvin...

Huomiseksi luvassa shoppailupaiva, ja illalla juna takaisin Malesian puolelle. Tama on ollut miellyttava paikka - tanne tulen viela joskus uudestaan, vahan isommalla budjetilla ja pitemmaksi aikaa vain...

Kuala Lumpur

Paadyttiin sitten tanne Malesiaan. Hintataso senkuin nousee ja hikinoro selassa kasvaa. Taalla on talla hetkella kiinalaisen uudenvuoden juhlinta meneillaan, ja koko kaupunki on ihan seis. Miksi ihmeessa ne juhlii kiinalaista juhlapyhaa muslimimaassa? Kuitenkin kaikki paikat on suljettu 2 paivaa, ja ihmiset kayttaa ilmaisen vapaapaivan seisomalla keskella katua tukkien sitten koko liikenteen. Tai ehka ne tuhannet autot tukkii kanssa... kuitenkin niin, etta kavellen paasee nopeammin perille kuin autolla. Metro ja monorail on myos napparia liikkumismuotoja.

Lamminta taalla on 34 astetta, mika tarkoittaa 89 % kosteudessa melkoista saunaa. Huoneessa sitten kun kaantaa ilmastoinnin paalle, tulee jo vilu, eika oikein sopivaa nukkumislampotilaa loydy mistaan. Pitaisi varmaan vetaa lahibaarissa ladybackbagger- tarjousdrinkkeja eurolla kipale naamaan niin etta sammuisi...

Ratkaisuksi ongelmiin ostimme junaliput Singaporeen. Eli huomenna lahto Sporeen ja alustavan suunnitelman mukaan pitaisi viipya 2 yota siella. Sitten takaisin tanne ja visiitti Petronas Toweriin, jonka jalkeen olisimme valmiit suunnistamaan kohti Thaimaan rajaa ja tuhansia hymyja.

Angkor Wat, osa 2

Nyt on tutkittu 3 paivaa Angkorin temppeleita. Sahkopyora osoittautui oikein napparaksi valineeksi liikkua pitkiakin etaisyyksia temppeleiden valilla. Tanaan mittariin taisi tulla liki 40 km. Edelliseen korjauksena niita temppeleita loytyy tuolta alueelta yli 100, ei vain 'useita kymmenia'. Valokuvat eivat oikein kykene kertomaan totuutta nuista, tuo on jotain joka on ehdottomasti nahtava omin silmin. Kuuluu myos ehdottomasti koko reissun kohokohtiin.

Jonna taisi kysella valokuvia. Taalta niiden nettiin lataaminen maksaisi omaisuuden ja veisi viikon. Talla hetkella kuvia on otettu joku 1500... (uusi kamera ja uudesta lelusta innostunut teekkaripoika...) Saatte kuvat (sensuroituna johonkin jarkevaan lukumaaraan) nahtavillenne sitten kun mina palailen Suomeen, eli reilun kuukauden kuluttua.

Lisaa mielenkiintoisia kayttotarkoituksia moottoripyoralle koko perheen kuljetuksen lisaksi: Phnom Penhissa yhdella pyoralla (ilman sivuvaunuja) liikkui 3 aikuista ja 2 koiraa... Koirat istui kiltisti pyoran etukorissa. Tanaan puolestaan matkalla temppelille ohitsemme ajoi mopo, jonka perakarryssa matkusti taysilevea parisanky, oikein hienoa puutyota viela. Matkalla on nakynyt myos mies 3 kuolleen sian kanssa, tai 2 naista elavan kanan kanssa. Kanaa vain roikotettiin pyoran sivussa jaloista. Hilpeytta heratti myos kahden pojan valissa mopon selassa kulkeva karmiton ikkunalasi. Tanaan puolestaan vastaan tuli mopon perassa oleva perakarry, johon oli lastattu kyytiin koko suku - toistakymmenta ihmista. Monta tiilikuormalla lastattua avohytillista kuorma-autoa tuli myos vastaan - ja tyomiehet seisomassa kuorman paalla :)

Matkasuunnitelmamme kokivat eilen pienen muutoksen. Siem Reapin ja Bangkokin valinen 12 h bussimatka ei tuntunut kovin houkuttelevammalta, joten rupesimme katsastamaan vaihtoehtoisia kuljetusmuotoja. Air Asian kotisivuilta loytyi uuden vuoden tarjous - Kuala Lumpuriin lento 2 hengelta 35 dollaria. Ei paha. No siihen tullee viela lisukkeeksi maastapoistumismaksu, joka nahtavasti vastaa Cambodian lentokenttaveroa tjsp. Kuitenkin meidat pitaisi lauantai- illasta lahtien tavoittaa siis Malesiasta. Siita sitten pieni lenkki Singaporeen ja sitten pohjoiseen kohti Thaikkumaata.

Angkor Wat

Maailman 8. ihme totta tosiaan! Eika pelkastaan itse kuuluisa Angkor Wat , vaan koko alue useine kymmenine temppeleineen. Sinne on myynnissa 1, 3 tai 7 paivan lippuja. Nyt paivan siella kierrelleena voin vain todeta, etta paivassa ehtii vaian 3 kuuluisinta kohdetta lapi, ja suurin osa ihmeista jaa nakematta.

Me vaihdettiin hostellia hieman tasokkaampaan ja halvempaan mestaan (Otusan Guest House, huone ilmastoinnilla 7 USD), etsittiin pankki ja opeteltiin ajamaan sahkolla toimivaa polkupyoraa (vuokra 4 USD paiva). Se pyora oli kylla maanmainio keksinto - ei paljoa jalkalihakset rasittuneet kun vaansi kahvasta lisaa kaasua. Vauhtia vehkeessa riitti n. 30 km/h, joten sekaan ei paata huimannut. Ainut mika vahan pelotti, oli pyorien varastaminen, silla vuokraajan antama lukko oli totaalisen rikki.

Kuuluisimmat kuvat Angkorista on otettu auringonnousun tai -laskun aikaan. Me eksyttiin tanaan vahan vaaralle puolelle temppeleita, mutta hienoja auringonlaskukuvia tuli siltikin - auringosta ja villiapinasta. Auringonnousua valokuvaamaan me taidetaan olla hieman laiskoja, eika meidan pyoravuokraajakaan jaksa kuulemma herata ennen seitsemaa...

Jonnalle terveisia: On meillakin ikava! Toni meinasi alunperin olla Koreassa vain yhden lukukauden, mutta tykastyi hommaan sitten sen verran, etta palaa maaliskuun alussa sinne takaisin Juhon seuraksi. Ahkerana kylterina kuitenkin paatti palata (mm jo olemassaolevien lentolippujen takia) Suomeen jouluksi ja 3. periodiksi... Mie puolestani alan olla jo kohtuullisen lahella kotiinlahtopistetta - taalta on vain 12 tunnin bussimatka enaa Bangkokiin jaljella. Mutta siihen mahtuu todennakoisesti viela monta mutkaa ja seikkailua matkaan...

Siem Reep

6 tunnin bussimatka 300 km matkalla. Suurin osa maisemista oli kuivaa tasankoa ja koyhia tolppien paalle rakennettuja lautakasa- kylia. Kesalla nahtavasti ei kuivuus vaivaa, kerta talot oli rakennettu niin korkealle, kuin tulvalta suojaan. Noh, tasangotkin taisivat olla jattimaisia riisipeltoja. Takalaisella tekniikalla varmaan vain tarvitaan useita satoja maanviljelijoita moisia plantaaseja hoitamaan.

Saa jatkuu helteisena. Tosin paikallisten mukaan nyt on mukavan viilea - vuoden kylmin kuukausi... Juho taisi saada lievan auringonpistoksen istuessaan bussissa ikkunapaikalla. Toivottavasti kykenee huomenna lahtemaan temppeleille.

Piti jo viimeeksi kertomani Kamputsean erilaisuudesta. Tama tosiaan on aivan erilainen maa kuin mikaan missa olen tahan asti kaynyt. Ihmiset ovat maitokahvin varisia ja leveanaamaisia. Vessoissa ei harrasteta paperia ollenkaan, vaan loytyy joko kasisuihku tai vaihtoehtoisesti saavillinen vetta ja kauha... Harvassa vessassa on edes roskista, johon turisti saisi laittaa itse mukanaan kuljettamansa paperit...

Taksit ovat harvassa, mutta moottoripyoria riittaa senkin edesta. Mikas siina - mopo on helppo ja mukava kulkuvaline tassa ilmastossa, voisi jopa sanoa etta perhekulkuvaline... Tahanastinen ennatys on ollut nahda 5 henkiloa saman mopon selassa yhdella kertaa liikkeella. (Pyorat on taalla noin 100- kuutioisia, eli laskettaisiin Suomessa kai kevytmoottoripyorien kastiin). 3 aikuista ja 2 lasta... Itse ollaan 2 kertaa kaytetty mopotaksia ja ahtauduttu kolmestaan saman pyoran paalle - me kaksi isoperseista turistia ja pieni kuski... Toinen vaihtoehto taksikyydille on tuktuk - moottoripyoran vetama vaunu... joskus motskarin takapyora on otettu pois ja runko hitsattu suoraan vaunuun tehden siita nain kolmipyoraisen... Joskus taas pyora vetaa karria perassaan. Muita vekkuleita kuljetusmuotoja on ollut Toyota Hiacen tyyppiset pakettiautot, jossa on kattotelineet ja katolla istumassa joku 10 ihmista. Vahan hirvitti edes katsoa...

Mutta kaikkeen tottuu, kaikkeen paitsi akaisiin itikoihin. Samoin kuin Suomessa ja Koreassa, myos takalaiset moskiitot rakastavat meikalaisen verta ja jattavat Juhon kokonaan rauhaan. Kutisevaa, mutta minkas mina sille voin etta olen niin makea... Japanin aivokuumetta vastaan on rokotus, mutta malarian kohdalla luotamme pelkkaan onneen...

Hyvastit Vietnamille ja Erilainen Kambodzha

Tulikohan tuo nimi nyt talla kertaa oikein... Taalla paikkojen nimet on ihan toivottomia kirjoittaa oikein. Eilen jatimme Vietnamin taakse ja otimme 8 tuntia kestaneen bussikyydin (250 km tjsp) tanne naapurivaltioon Kambodzhaan (Kamputsea, Cambodia...)

Viimeisia hetkia Vietnamissa vietimme moyrimalla sodan aikaisissa Cu Chi (tjsp) tunneleissa, jotka kulkivat monta metria syvalla maan alla, ja olivat kohtalaisen ahtaat kontattavat. Meikalaisen ahtaan paikan kammo pysyi kuitenkin aisoissa taskulampun ansiosta. Miulle kavely tunneleissa (paaosin 120 cm korkeita) oli huomattavasti helpompaa kuin Juholle :) Tunneleita voin lampimasti suositella kenelle tahansa Vietnamiin matkaavalle. Toinen kohokohta tunnelilla oli ampumarata - kavin paukuttamassa 5 luotia vanhalla Kalashnikovilla. Se tosin oli niin vanha ja tahtaimet pielessa, etta en onnistunut tappamaan pahvista kamelia :(

Tunneleiden lisaksi kavimme ihmettelemassa sotarikosmuseota, jossa oli mukavia valokuvia jenkkien kayttamien kemiallisten aseiden ja palopommien (Agent Orange, Fosforipommi, Napalmi...) uhreista. Kuvien viereen oli myos liitetty teksteja tyyliin: tama lapsi syntyi kahdelle sodan veteraanille, jotka palvelivat alueella jonne ruiskutettiin hyonteismyrkkya (dioksiinia.) Muutama kuva oli myos itse sodan aikana vammautuneista lapsista, joiden elamaa oli seurattu myos aikuiseksi asti. Tuon museon jalkeen antipatiat jenkkien sodankayntia kohtaan kasvoi taas aimo askeleen...

Ei olisi uskonut, etta viela Vietnamin sodassa on kaytetty giljotiinia vankien teloitukseen... Mutta pakko se oli uskoa, kun vankilan oma giljotiini esiteltiin. Viimeista kertaa ollut kaytossa nahtavasti 1970.

Ilmasto muuttui astetta kuumemmaksi, lampoa taalla on talla hetkella 33 C, ja ihmiset astetta tummaihoisemmiksi, tulisilmisiksi khmeereiksi. Lonely Planet on taynna varoituksia Kamputseasta: sodan jaljelta metsissa on paljon miinoja, joten tielta ei kannata lahtea edes pissille pusikkoon jos haluaa saastaa jalkansa. Korruptio rules, joten poliisi saattaa lavastaa viattoman turistin syylliseksi huumeiden hallustapidossa, mutta siita selviaa kuulemma lahjonnalla. Aseelliset ryostot eivat ole kovin tavattomia, mutta jos huono tuuri kay, niin on parasta nostaa kadet ylos ja antaa rahat. Eilen kuullemma Sihanoukvillessa (tjsp) oli brittituristi ryostetty puukottamalla, kun ei ollut luovuttanut rahojaan hyvalla... Khmeerit kuulemma ammuskelevat toisiaan tyyliin karaokemikin yli, mutta siita ei juuri kannata valittaa...

Muuten Kamputsea on kuin jostain fantasiakirjasta, indiana jonesista ja tarzanista yhdistetty sekaisin. David Eddings on saattanut hyvinkin saada vaikutteita taalta pain luodessaan kaarmekansa Nyissaa Belgarionin taruun. Tarzanista puolestaan muistuttavat viidakon sisalla olevat temppelit ja niiden aarteet. Tanaan kaytiin mm. katsomassa kuninkaallista palatsia ja sen kulta- ja hopea-aarteita. Yksi rakennuksista oli nimelta Hopea Pagoda, temppeli jonka lattia oli rakennettu hopeatiileista. Keskella temppelia seisoi 90 kg painava kultainen patsas, jonka kroppaan oli upotettu yli 2000 timanttia. Reunoilla oli isot hyllyrivit hopearasioita yms muuta pikkuaarteistoa.

Huomenna olisi tarkoitus kayda ihmettelemassa taman paikan surullisempaa historiaa, Kuoleman kenttia seka S-21 museota. Hirmuhallitsija Pol Pot tapatti 17 000 maanmiestaan, paa-asiassa kiduttamalla kuoliaaksi saastaakseen ammuksia. Voipi paasta itku, mutta nahtavahan nuokin on kun kerran taalla ollaan

Ensimmaiset auringonpolttamat

Kello on 8 illalla, ulkona on 27 astetta lamminta ja kosteutta 74 %. Huomiseksi on luvaattu 33 astetta, mutta me mennaankin maan alle moyrimaan sodan aikuisiin tunneleihin, joista Vietnamin sota on niin kovin kuuluisa. Toivottavasti ei tiputa oveliin ansoihin, joita tunnelit ovat kuulemma puolillaan...

Paasin nyt vasta lukemaan blogin kommentit ensimmaista kertaa Koreasta lahdon jalkeen. Taalla ja Kiinassa on ollut kai joku palomuurihassakka tjsp koneissa, joka sallii minun kirjoittaa mutta estaa lukemasta. Nyt on kaikki kommentit kuitenkin luettu ja painettu mieleen. Kiitoksia kommentoijille :)

Kavimme tanaan Vietnamin Reunification Palacessa ihmettelemassa vanhaa Etela- Vietnamin presidentinlinnaa. Saimme myos vahan uudenlaista nakokantaa sotaan - en viela kovin kauan sitten tiennyt etta koko Vietnamin sota alkoi alunperin ranskalaisista!?! Ja jenkit hyokkasivat kimppuun itsenaisyytensa puolesta kamppailevaa Vietnamia vastaan. Ainua ongelma oli siina, etta Vietnam oli lipumassa kommunistiseksi maaksi... Noh, kaikki tiedamme miten siina sitten kavi...

Jos joku siirtomaavalta pitaa ottaa - valita monesta pahasta pienin- niin ranskalaisten valta on jattanyt tanne myos paljon hyvia puolia. Ruokakulttuurissa loytyy gourmet- aineksia (myos ranskalaisia kahviloita) ja rakennukset ovat oikein sopoja. Yllattavan paljon loytyy myos pienia yhteisia tekijoita, joiden ei ihan akkia ajattele johtuvan kolonialismista - tai sitten kuvittelen vain omiani.

Shokeraava piirre ensikertalaiselle Vietnaminmatkaajalle on liikennekulttuuri. Monikaistaisella tiella, jossa kaikenlaisia ennennakemattomiakin kulkuneuvoja paahtaa joka suuntaan monta rivissa eri nopsuksia, eika missaan nay jalankulkijalle liikennevaloja. Moottoripyoria on ehka 10 kertaa enemman kuin autoja, ja motoristit eivat noudata minkaanlaisia liikennesaantoja. Se ajaa ensin joka on rohkein. Mutta jotenkin typeran ulkomaalaisen pitaisi paasta kadun yli.

Lopunperin se on varsin helppoa, jopa helpompaa kuin Suomessa.
Paasaantona on,etta jokainen kulkee eteenpain omaa vauhtiaan ja vahan vilkuilee sivusilmalla muita. Muiden mukaan myos voi vahan muuttaa suuntaansa, mutta ei juuri nopeuttaan. Eli kaytannossa nelikaistaisen tien yli paasee ylittamaan juuri pysahtelematta (kunhan ei tee akkinaisia liikkeita), soljuu liiketeen mukana askel kerrallaan. Muut kanssaliikkujat ottavat sinut huomioon ja muuttavat omaa ajolinjaansa myos sinun mukaan samalla kun sina otat muut huomioon. Homma toimii yllattavan sujuvasti niin kauan kuin nopeudet ovat pienia - ja tassa maassahan ne eivat koskaan kasvakaan!

Huomenna tarkoitus on siis kayda moyrimassa niissa tunneleissa ja ylihuomenna jatkamme matkaa Kamputsean puolelle PhnomPeniin. Sielta olisi tarkoitus ottaa vene Mekong Deltaa ylavirtaan Siem Reepiin ja kayda ihmettelemassa muinaisia Angkor Wattin temppeleita.

Kesa tuli!

Vietnam, Nha Trang. Lamminta 25 astetta, merivesi ehka 20- asteista. Hieno biitsi, aurinko paistaa. Hotelli maksaa 5 dollaria per yo per huone, ravintoloista saa ruokaa 2 ihmista eurolla ja GinTonic on kanssa euron. Mita sita muuta ihminen enaa kaipaa?

Noh, on taalla toki huonojakin puolia: ihmisten sormella osoittelu on muuttunut hyysaamiseksi - minun kuvitellaan olevan raskaana, joten varsinkin naiset on kovin suojelevia miun suhteen. Eli se tarkoittaa sita etta Juho kantaa miunkin laukut, muuten saisin paljon pahoja katseita kohtaani. Toinen ikava asia on se ettei missaan saa olla rauhassa. Jopa ravintoloihin sisaan tulee kaikenmaailman tyrkyttajia, lahinna lapsia myymassa postikortteja ja koruja, mutta myos aikuisia myymassa kirjoja, maalauksia, elintarvikkeita jne. Valilla lapset ovat kovin sinnikkaita eivatka usko millaan ettemme halua ostaa niita riivatun kortteja. Parhaillaan taidettiin laskea 6 eri tyrkyttajaa 10 minuutin sisalla yhdessa ravintolapoydassa istuessa kadun varressa. Ei kiva. Kadulla nuita tyrkyttajia sitten riittaa viela enemman. Ravintolaan saattaa myos tulla sisalle toisen ravintolan tyrkyttaja, joka jakaa kilpailevan raflan mainoksia, eika meidan tarjoilijat ole moksiskaan... Outoa hommaa.

Huomenna matka jatkuu Saigoniin yojunalla. Yksi yobussi oli riittavasti talle maalle!

Shoppailuholismi iski

Unecson maailmanperintokaupungissa Hoi Anissa. Idyllisen kauniin pikkukylan lisaksi taalta loytyy puoli-ilmaisia raataleita, suutareita ja gintonicia. Frakin tai smokin saa teetettya kashmir- villasta mittojen mukaan 50 dollariin (halvimmasta materiaalista lupasivat 35 dollariin), thaisilkkinen pikkumusta tai vastaava maksaa 17 dollaria. Erilaisia silkkitoppeja yms loytyy naytteilla valikoimaa 10 dollarin hintaan, raatali ottaa mitat ja toppi on viela saman vuorokauden puolella valmis. Eli taytyy myontaa etta innostuimme torsaamaan yli budjetin, vaikka tahan oli varattu kohtuullinen summa jo budjetointivaiheessakin... Juholle smokki, frakki, tumma puku, pukupaita ja nahkakengat, minulle jakkupuku housuilla ja hameella, pikkumusta ja 3 silkkipaitaa. Tuliaiseksi Juhon aidille 2 silkkitoppia ja omalleni toppi ja pikkumusta... Niin ja minulle viela nahkaiset varvastossut ja klassiset matalakorkoiset juhlakengat omilla mitoilla teetettyna. Sandaalit hintaan 6 dollaria ja juhlakengat 20 $. Taalla siis jenkkidollari on suositumpi ja kaytetympi valuutta kuin naiden oma virallinen dong. Meista tuli miljonaareja jo ensimmaisena paivana kun kavimme pankkiautomaatilla - 50 euroa on 1 000 000 dongia...

Tanaan vuokrasimme polkupyorat ja ajelimme ympariinsa, mm valtameren rannalle autiolle kalastajabiitsille uittamaan varpaitamme nousuvedessa. Uimaan ei tehnyt mieli kun sade vihmoi taivaalta. Soimme myos taivaallisen hyvaa kasvisruokaa rannan lahella. Pitanee kotiin tultua opetella enemman kokkaamaan tofua... Huomenna lahdemme aamulla aikaisin ihmettelemaan My Son- raunioita. Joko huomenna tai ylihuomenna suuntaamme Na Trangiin etelaan, josta matka jatkuu jossain valissa kohti Ho Chi Minhia (=Saigonia). Oleskelulupa tjsp menee umpeen 18.2, joten sita kauempaa emme voi Vietnamissa viipya. Pitaa tulla takaisin joskus myohemmin, sitten isona, rikkaana ja hoikempana... (ei ole kivaa teettaa niita vaatteita naihin makkaroihin...)

Hanoissa vesikin tulee hanoista

Vanha, mutta oli ihan pakko... Eli kaksi yota ollaan nyt vietetty Prince- hotellissa Hanoin vanhassakaupungissa. Mie olen ihastunut tahan maahan ihan 10-1, se ainua miinuspuoli on ihmiset, jotka osoittelee miuta sormella ihmetellen onko mahdollista etta KUKAAN on noin lihava!?!?! No, takalaisiin verrattuna taitaa olla aika harvinaista, mutta luulisi tallaisessa turistirysassa totutun lihaviin jenkkituristeihin. Enka mina nyt sentaan ihan elefantin mitoissa ole, toivottavasti ainakaan... Toinen hassu piirre ihmisissa on, etta jopa aikuiset nuoret ihmiset huutelee kadulla jatkuvasti "hello" Koreassa lasten "hellot" oli ihan sopoja, mutta taalla jatkuva korvissa kuuluva "hellohello" alkaa tympimaan. Ja samalla kun mietin sita lihavuusjuttua, niin aika huonosti jaksan vastailla iloisesti helloihin...

Tulopaivana taalla oli lampoa liki 30C, nyt eilen ja tanaan on huomattavasti kylmempaa, jotain 14C. Pitaa siis lahtea etelaan... Taksi illaksi on junaliput Hoi Aniin, Unescon antiikkiseen maailmanperintokohdekaupunkiin, joka tunnetaan myos silkin ja raataleiden mekkana O:-) Eilen kaytiin tayttamassa kansalaisvelvollisuutemme - ajettiin cyclolla (paikallinen polkupyorataksi) Suomen konsulaattiin ja annettiin aanemme Suomen tulevalle presidentille. Toivottavasti ei mene toiselle kierrokselle, uuden aanestyspaikan ja aikataulun yhteen satuttaminen voi olla kivuliasta...

Tanne tullessa Kiinan rajalla janskatti vahan enemman - meilla ei ollut viisumeita Vietnamiin, mutta olimme kuulleet etta viime toukokuusta lahtien suomalaiset saisivat oleskella taalla viisumitta 15 paivaa jos paluulippu on taskussa... ja meillahan ei tietenkaan ollut O:-) Noh, rajalla kaikki sujui kuitenkin ongelmitta, ja koimme elamamme mielenkiintoisimman junamatkan 160 km Lao Sangista Hanoihin ainakin 50 vuotta vanhalla junavauhdilla. Kestoa tuolle pyrahdykselle tuli 5 tuntia!!!!! Maisemat lipuivat ohi vaihdellen vuoristokylista vesipuhveleihin ja kanoihin pelloilla... Oli vahan elokuvamainen olo, varsinkin kun itse juna puupenkkeineen oli kuin suoraan Korean sodasta kertovasta Taekugi- elokuvasta... Noh, toivottavasti tamaniltainen junamme on hieman modernimpi.

Ranskan siirtomaavalta muuten nakyy taalla yllattavan vahvasti, muutenkin kuin vietnamin kielessa. Talot ovat kovin ranskalaistyyppisia, myos uudet talot kuin jostain 1700- luvun Euroopasta. Hassua taloissa on niiden kapeus - yhden perheen kaytossa saattaa olla 5- kerroksinen talo, jonka kerrospinta-ala on kuitenkin alle 20 neliometria. Vain pelkka julkisivu on maalattu mita mielenkiintoisimmilla vareilla. Leipaa taalla on tarjolla huomattavasti enemman kuin muualla Aasiassa, ja kahvikin alkaa muistuttaa jo Euroopassa tarjottavaa juomaa eika kuravetta (Juhon vakio valitusaihe...) Aamulla kavimme syomassa laheisessa kahvilassa myslia, joka osoittautui parhaaksi muro/mysliannokseksi jota olen ikina syonyt. Hiutaleiden sekaan oli nimittain laitettu pilkottuja tuoreita hedelmia, joita oli itseasiassa paljon enemman kuin itse hiutaleita tai jugurttia =D Ja hintaa oli alle euron.

Juopottelukaan ei tule taalla liian kalliiksi, eilisiltaisessa ravintolassa GinTonic maksoi 1,1 euroa ja LongIslandIceTea 2 euroa... Melkein voisi tottua moiseen =D Hotelliyo tassa vahan liian hienossa hotellissa maksaa 15 USD yolta. Etta tammoista talla eraa... Tanaan etsimme etnisten vahemmistoryhmien museota pari tuntia jostain laitakaupungilta, mutta ei loytynyt. Tulipahan kuitenkin ajeltua bussilla ja kaveltya aidoissa hanoilaisissa kortteleissa kaukana hotellialueista. Bussin kertalippu muuten maksoi 0,15E...