Kertausharjoituksia

Huhtikuun kehruuhaasteena oli navajo- eli ketjukertaus tai vaihtoehtoisesti helmien lisääminen lankaan. Navajokertaus oli itselleni ennestään tuttua puuhaa, mutta valitsin sen silti, sillä navajointitekniikkani on ollut aivan onneton. Kädet huiskivat kuin tuulimyllyn siivet, ja oikea olkapää irvistää. Siinä mielessä vanhasta huonosta tekniikasta pois opetteleminen oli vielä haastavampaa kuin uuden opettelu. Opetusmateriaaliksi valikoitui jo klassikon asemaan päässyt Sarah Andersonin video. 

Kuiduksi valikoitui samojedikoiran ja falklandinlampaan sekoite, jota sekoittelin joskus karstamyllyllä suuremman satsin. Ensimmäinen karstalevy oli aikanaan niin karmeaa kehrättävää, että oli vähällä, etten heittänyt koko laatikollista kuitua menemään. Nyt kaverini haaveili samojedilangasta, joten päätin antaa sille uuden mahdollisuuden. Kehruu sujui kyt ihan kivuttomasti, mutta ei tuo ihan paras mahdollinen navajointikuitu kuitenkaan ollut. Kun seuraavan kerran palaan tuon kuidun pariin, se taitaa haluta kaapelilangaksi. 

Lopputulos: 180g noin 250 m ennen pesua.

Maaliskuun kehräyshaaste

Maaliskuun haasteena oli kehrätä ohuenohutta lankaa. Minulla oli vaikeuksia tarttua tähän, sillä en oikein osannut päättää kuitupohjaa. Lopulta kuitusäkin pohjalta käteen tarttui vuosia siellä pyörinyt shetlanninlammas-silkkitopsi, jonka ajelin kierteelle pääasiassa Ravelryn Päivölän neuleretriitissä. Kertauskierre ei meinannut asettua lankaan laisinkaan, vaan sitä piti ajaa kolmeen kertaan, ennen kuin lanka näytti tasapainoiselta. Metrejä kaksisäikeisessä langassa on hieman yli 400. Lopputulos on sen verran karhea, että ajatus kasvoja vasten olevasta huivilangasta ei inspiroi. Ehkä lapaset?

Tässä vielä ennen/jälkeen kuvat:

Helmikuun kehräyshaaste

Helmikuun kehräyshaasteena oli kuitujen sekoittaminen. Tavoitteena oli tehdä liukuvärjättyä lankaa. Kuiduiksi löytyi World of Woolilta vuosi sitten hankittua merinotopsia lilana (L) ja harmaana (H). Kuitujen sekoittamisen halusin tehdä blending boardilla, joka piti ensin piti rakentaa keittiöremontista yli jääneestä lastulevypalasta ja piikkimatosta. Liimasin piikkimaton rakennusliimalla levyyn. Tarkoitus olisi rakentaa levyyn jossain vaiheessa jalusta, mutta nyt oli niin suuri hinku päästä sekoittamaan kuituja, että pulttasin levyn sahauspöytään (alla olevissa kuvissa tuo tammitasoinen pöytä, jossa on rako keskellä) ruuvipuristimilla. Piikkimattokin on odottanut kaapissa noin vuoden päivät...

Testikarstauksen perusteella huomasin blending boardin vetävän kerralla noin 5 g kuitua. Harjoittelun myötä opin ehkä pakkaamaan siihen enemmänkin, mutta näillä mennään. Halusin kuidut neljään eri väriin, joten kuidut piti jakaa periaatteessa 1,25 g tupsuihin ja koostaa niistä 5 g satsit seuraavan jaon mukaan:

LLLL
LLLH
LLHH
LHHH
HHHH
LHHH
LLHH
LLLH
LLLL

Tammikuun kehräyshaaste

Yleensä tulee kehrättyä perstuntumalta asenteella "itte kun tekee, saa sellaisen kuin tulee". Merinelle haastaa kehrääjät hyppäämään mukavuusrakojensa ulkopuolelle omassa kehräyshaasteessaan.
Tammikuun tehtävänantona oli kopioida teollinen lanka.

Valitettavasti olen viime vuoden aikana hankkiutunut eroon lähes kaikista teollisista langoista, mutta tällainen nyssäkkä säkin pohjalta paljastui. Vyötettä ei enää löytynyt, mutta kyseessä on noin 7 vuotta sitten Tallinnasta ostettu kolmesäikeinen merinolanka. Suurin osa kerästä päätyi aikanaan pipoksi.

Kehräyskuiduksi valikoitui WoWin punainen 100 g merinotopsi. Tämäkin on lojunut kuitusäkissä jo pari vuotta odotellen inspiraatiota.

Uskollisena kehruukoneena toimii Hansenin sähköinen mini spinner, jonka investoin viime kesänä hyvin palvelleen Schachtin Matchlessin tilalle. Tällä kertaa pitikin kehrätä kieli keskellä suuta ja miettiä syntyvän säikeen paksuutta ja kierrettä, että valmiista langasta tulisi mahdollisimman vastaava kuin alkuperäisestä.

 

Tässä on kuva lopullisesta tuotoksesta alkuperäisen langan kanssa. Yllättävän lähelle lopputulosta pääsin, vaikkei käsin kehrätty koskaan aivan yhtä tasaista jälkeä anna kuin teollinen prosessi.
 

Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä helmikuun haastekehruu tuo tullessaan.

*Edit* Pitipä lisäämäni vielä, että lanka on kehrätty kolmelle rullalle ja kerrattu perinteisesti yhteen "kaapelilangaksi". Tuo on aika vahvasti epämukavuusaluettani, sillä yleensä kehrään topsin yhdelle rullalle ja kertaan navajo/ketjukertaamalla suoraan kolmisäikeiseksi.

Kehräävä Skotlanti

Taas vierähti tovi, ennen kuin löytyi mitään kirjoitettavaa. Asunnon remontista ajattelin toki kirjoittaa myös, mutta se saa odotella vielä jälkeen -kuvia.

Kehruuharrastukseni tähänastinen huipentuma tapahtui pari viikkoa sitten: kävimme suomalaisten kehrääjien kanssa tapaamassa skotlantilaisia kanssasisaria Edinburghin alueella. Vierailuun kuului mm. kaksi visiittiä paikallisten kehräysporukoiden tapaamisiin, huovutuskurssi sekä vierailu shetlanninlampaita kasvattavan Joanin farmilla.

Tässä vielä teillekin jakoon muutama kuva erikoisimmista kehräysvälineistä, joihin matkalla törmäsimme.

The Great Wheel. Suuri rukki, jossa ei ole lainkaan polkusinta ja rullaa. Pyörää pyöritetään kädellä, ja lanka keräytyy rukkivärttinän (alla) ympärille. Tällaiseen värttinään Prinsessa Ruusunen pisti sormensa ja nukkui 100 vuotta. Haddingtonin kehruuryhmän naiset kertoivat, että ennenvanhaan kehrättiin todennäköisesti likaisempaa villaa, jolloin villan seassa olevat epäpuhtaudet teroittivat värttinän kärjen teräväksi ja kylvivät täyteen bakteereja. Ei ihmekään, jos pistää sormensa piikkiin, joka on jatkuvasti tekemisissä lampaankakan kanssa. Tällä kehrääminen oli yllättävän helppoa ja addiktoivaa. Tällainen rukki muuten esiintyy Once Upon a Time (Olipa kerran) TV -sarjassa, jossa Rumpelstiltskin (Tittelintuure) kehrää sillä. Nämä olivat tavallisia Keski-Euroopassa ennen lyhdyllisten rukkien yleistymistä. Amerikassa näitä käytettiin kai rinnakkain lyhdyllisten rukkien kanssa 1900 -luvun alkuun asti.

Kashmir -vuohia Scottish Fibres -kaupan laitumilla.

Kehräyspalikka - ehkä helpoin tapa ikinä saada kierrettä kuituun ja opetella kehräyksen salat. Tähän toimii myös vaikka lyijykynä tai huulipunan hylsy - testattu on.

Australialainen Wind Wheel. Kehrääjän varpaiden edessä näkyvä keltainen mötikkä on epäkeskon tuntuinen paino, joka saa rukin lyhdyn pyörimään. Tällä oli yllättävän helppo ja miellyttävä kehrätä. Hinta pyörii kuulemma jossakin 900 £ hujakoilla.

Valaistunut keittiö

Ikuisuusprojekti nimeltä kierrätyslasivalaisin on lopultakin valmis! Idean keittiön valaisimeen sain alunperin Parolan asemalta, mutta lasipullojen keräilyssä ja konstruktion modifioinnissa meni toista vuotta. Toki tuo on keikkunut katossakin jo vuoden, mutta tänään sain aikaiseksi pestä pölyä keränneet pullot, punoa niille uudet nyörit, lisätä kokoelmaan 6 uutta pulloa ja ennen kaikkea, lisätä lusikkaenkelin ja avaimet loppusilaukseksi. Lusikkaenkeli on kotoisin Raumalta Mustan Pitsin yöstä, 3 vanhaa avainta puolestaan kuuluvat asuntomme alkuperäisiin oviin. Kiitos vuosikymmenten saatossa ovia maalanneiden kotitimpureiden, avaimet eivät enää käänny lukkopesissään, mutta toimivat sentään vielä koristeina. Taustalla näkyvä viinipulloteline on myöskin Raumalta. Kesän helteitä varten viinit piti tyhjentää parempiin suihin, mutta tyhjät pullot jätettiin koristekrassin tueksi.

Risteilyelämää

Kännykällä bloggaaminen osoittautui oletettua vaikeammalsi. Pitkin reissua on tullut monia hyviä kirjoitusaiheita mieleen, mutta ne on pitänyt kyhätä vain kännykkään muistiinpanoiksi ja yrittää kirjoittaa ne auki paremmalla ajalla. Tämänkin joutui lähettämään kännykästä sähköpostiin ja kopioimaan sieltä blogiin.

Yksi tälläisistä asioista on risteilyaluksen työyhteisö. Explorer of the seas -aluksella on 3000 matkustajaa ja 1000 hengen miehistö. Miehistö koostuu 65 eri kansallisuuden edustajasta, mukana on kai joku suomalainenkin konemies. Aluksen kapteeni on 36-vuotias nirjalainen Henrik. Kapteenin rooli näkyy matkustajille lähinnä pari kertaa päivässä tulevissa kuulutuksissa, joissa kerrotaan mm. säätiedotus. Lisäksi pari kertaa viikossa matkustajilla oli mahdollisuus poseerata kapteenin kanssa virallisissa valokuvissa.
Kapteenia enemmän matkustajiin vaikuttavat lähinnä lämpimän ilmanalan saarivaltioista kotoisin olevat hyttipalvelijat ja tarjoiluhenkilökunta. erityisesti Filippiinit ja Indonesia ovat hyvin edustettuina. hyttipalvelija käy läpi jokaisen hytin 2 kertaa päivässä - petaa sängyn aamulla päiväkuntoon ja illalla yökuntoon. Pyyhkeet vaihdetaan päivittäin, vaikka seinällä on lappu, jossa sanotaan että vain lattialla lojuvat pyyhkeet vaihdetaan. hytin päivittäiseen hoitoon kuuluu myös imurointi ja pyyhe-eläinten taittelu. yksi hyttipalvelija hoitaa noin 15 hyttiä.
Ravintolasta ja tarjoilijasta riippuen matkustaja saa tuntea kuulevansa kultapossukerhoon. Tarjoilijoilla on nimikkopöytänsä, ja tavoitteena on, että he oppivat omien pöytiensä asiakkaat nimeltä ja juomatoivomuksilta ensimmäisenä iltana. Juomia ja leipiä varten on erillinen aputarjoilija, ja koko ravintolatasosta vastaa erikseen päätarjoilija.

Lisäksi miehistöön kuuluu teknistä henkilökuntaa, aktiviteettiohjaajia, baarimikkoja, taxfreemyyjiä, bingoemäntiä, ammattiluistelijoita, -tanssijoita, muusikoita ja muita esiintyjiä aina taikuriin asti. Esillä olevista hahmoista eniten huomiota kerää risteilynjohtaja, cruise director. Meillä kävi tuuri saada risteilyllemme Royal Caribbeanin tunnetuin britti, Richard Spacey. Herran ympärillä pyörii jo melkoinen henkilökultti ja fanitus, ja pikkuhiljaa alan ymmärtää miksi. Spacey veti risteilyisännän roolin lisäksi loistavan standup -koomikon 24/7 roolia Jim Carrey -tyylisine koreografioineen.

Jokaisen matkustajan oletetaan maksavan noin 100 euron suuruinen juomaraha risteilyn viimeisenä iltana. Laivatyhtiöllä on ohjeistus kuinka summan pitäisi jakautua eri henkilöjen kesken. Pikaisen summaamisen jälkeen tulimme tulokseen, että jos/kun tarjoilijoiden ja hyttipalvelijan palkka koostuu lähes pelkästään juomarahoista, ja oletetaan kaikkien maksavan esitetyt summat, filippiiniläisen tarjoilijamme ja indonesialaisen hyttipalvelijamme kuukausipalkka on 3000-3500 USD, josta veroja tuskin maksetaan minnekään. En kadehdi heiltä tulotasoa, sillä työ on rankkaa, eikä vapaapäiviä ole 6 kuukauteen. Työpäivät venyvät helposti 12-tuntisiksi. Mielenkiintoista olisi tietää kuinka pitkillä (ja minkä hintaisilla) sopimuksilla risteilynjohtaja ja päällystö ovat.