Blogi ehti täyttää toukokuussa 10 vuotta. Suunnittelin synttäreiden kunniaksi bloggaavani robotti-imurin päivityksestä, mutta viime ajat ovat olleet sellaista hulinaa, että hyvä kun ennätin ottaa valokuvat imureista rinnakkain. Tämän blogin suosituin kirjoitus on ollut
Neato XV-15 robotti-imurista (kuvassa alhaalla harmaa yksilö). Neaton kanssa tuli vietettyä yhteistä aikaa kolme vuotta, ja sen akku alkoi vedellä jo viimeisiään. Niinpä nyt keväällä päätimme päivittää sen tuoreempaan malliin, Neato Botvac 85:een (alla kuvissa valkea imuri). Robokeskus tarjosi vielä vanhasta imurista tuntuvan vaihtohyvityksen, joten teimme investoinnin.
Päivitetty Neato väittää olevansa lemmikkiversio, tai ainakin siinä tulee lemmikkitela mukana. Meillä vaan investointi osui juuri pahaan aikaan berninpaimenkoiramme Nunan karvanlähdön kanssa, joten imuri joutui heti tulikokeeseen.
Uuden ja vanhan imurin roskakaukalot ovat eri malliset. En mitannut kummankaan tilavuutta, mutta täyteen ne sai mätettyä koirankarvaa joka tapauksessa.
Vanhassa Neatossa on paperinen yksinkertainen suodatin, joka on helppo puhdistaa. Uudessa mallissa suodatin on haitaritaitosta, eikä sinne välejä saa puhtaaksi edes rikkaimurin kapealla terällä. Pölyt sai kuitenkin kopisteltua säiliöstä roskikseen ihan vanhaan malliin.
Neaton tela on muuttunut tehokkaammaksi. Kuvassa ei tällä kertaa näy juurikaan koirankarvaa, vaan emännän kehräysvillaa. Vahnan imurin tela on juuri puhdistettu, joten vertailu on sen puoleen ehkä hieman epäreilu.
Vanhan imurin tela pyöritettiin kumisella hammashihnalla ja telassa olevilla hammasrattailla. Koko tuo oranssi pää meni vähän väliä tukkeeseen koirankarvasta ja muusta pölystä, ja sitä sai olla putsaamassa noin joka kolmannen imuroinnin välein. Uuden Neaton tela on akseloitu suoraan imuriin. Tässäkin oranssi pää lähtee irti, ja irrotus on tehty huomattavasti miellyttävämmäksi kuin vanhassa mallissa.
Telan toisessa päässä on kuulalaakeri, joka lepää imurin rungossa olevassa muovikourussa. Tältä näyttää kuulalaakerin tausta yhden imurointikerran jälkeen karvanlähtöaikaan koirataloudessa. Robokeskus ohjeisti putsaamaan telan ja päädyt joka imurointikerran jälkeen. Ensimmäisen kerran jälkeen totesimme, että putsausväli ei riitä, vaan karvanlähtöaikaan putsaus pitää tehdä puolet tiheämmin.
Tämäkään ei kuitenkaan riittänyt,sillä kuulalaakeri kuumui väliin kertyvästä karvasta niin, että sulatti sitä ympäröivän muovin niin, että kuulalaakerin päädyssä näkyvä kapea muovikaistale suli kiinni imurin ulompaan muovikuoreen jumittaen laakerin paikalleen niin tiukasti, ettei se siitä enää irti lähtenyt. Neato rev. 1.1 päätyi vaihtoon 3 viikon käytön jälkeen, ja tilalle tuli uusi samanlainen, rev. 1.2.
Tähän mennessä olimme jo oppineet, että telaa ja akselia kannattaa putsata riittävän useasti. Juu, teettäähän se työtä, mutta on tuo silti niin ihana vehje, että muutaman minuutin putsaus on pieni vaiva Neaton tuottamaan hyötyyn verrattuna. Siispä putsasimme akselia tiheästi ja seurasimme, tapahtuuko laakerin kupeessa sulamista. Koiran karvanlähtökin oli jo lähestulkoon ohitse. Neato rev. 1.2 kesti käytössämme 4 viikkoa ja palasi takuuvaihtoon. Nyt on menossa rev. 1.3, ja eikä koirasta irtoa enää montaakaan karvaa seuraavaan viiteen kukauteen.
Ongelmista huolimatta olen edelleenkin sitä mieltä, että tuo on loistovehje! Pitänee jatkossa vaan laittaa imuri kaappiin karvanlähdön ajaksi ja hoitaa päivittäinen siivous kuuden viikon ajan suihkun lastalla vetämällä.
