sunnuntaina, toukokuuta 21, 2006

Yötyö, se naista syö

Niinpä taas vierähti viikko poikineen, etten saanut kirjoitetua. Eli töitä pusketaan yötolkulla, eikä vapaa-aikaa ole vasta kuin tulevaisuudessa. Ensimmäinen pitkä yövuoro tuntui tappavalta, mutta pikkuhiljaa sekin lähti sujumaan, ja heti kun siihen melkein tottui, tuli muutos iltayövuoroon (17-03:30). Niinkin pienet asiat kuin kaupassakäynti ja pyykinpesu pitää suunnitella aikatauluun jo useaa päivää etukäteen, ja ne tekee sitten jos jaksaa silloinkaan. Kaikki aika menee työn ohella työmatkoihin ja nukkumiseen. No Life!

Muutama huomio tässä matkan varrella on kuitenkin tullut mieleen. Täällä alkaa yllättäen näkyä asioita, jotka kiinnittivät huomiota Koreaan saapuessani. Ensimmäinen huomio oli korealainen muoti. Koreahan tunnetaan Aasialaisen muodin luojana, mutta yllätys oli suuri nähdä raumalaistyttöjä puolipitkissä trikoohousuissa ja farkkuminihameessa, 3 eri väristä, mallista ja kireää paitaa päällään. Kuinka kummassa korealainen muoti on voinut rantautua RAUMALLE?!?!? Tai kaipa sitä on muuallakin Suomessa, mutta se ehtii vasta vähän jälkijunassa tuonne idemmäs... Noh, sääliksi käy ohikulkijoita katsellessaan suomalaisia sääriä korealaisissa vaatteissa. Itse en omiani kehtaisi esitellä, mutta moni muu näyttää kehtaavan...

Sitten toinen asia, muutama kommentti ydinvoimasta. Jossain vanhassa riparibiisissä sanotaan: "hahmo suuren ydinvoimalan, kaunistaa järven rantaa. Samaan rantaan ennen joutsenet laskeutui." Biisin kirjoittaja ei ole tainnut tietää pätkääkään suomalaisesta ydinvoimalasta. Ydinvoimalan alue tarjoaa mitä viihtyisimmän elinympäristön monille lajeille, jopa joutsenille. Työmatkalla noin 1 km päässä itse voimalasta näen vähintään kerran viikossa joutsenia, joskus hirviä, ja jäniksiä riittää ihan riesaksi asti. Rusakoita olen bongannut itse laitoksen pihassa, aidatun alueen sisäpuolelta, viimeisen 2 viikon aikana 5 kertaa. Siellä niillä ei ole luontaisia vihollisia, ja firman hoidetut nurmikot ja istutukset katoavat naamaan niin että nokka tutisee. Suomessa myöskään ei ydinvoimaloissa ole jättimäisiä lauhdutustorneja, jotka muualla maailmassa ovat yksi ydinvoimaloiden tunnuspiirteistä. Siispä suomalainen ydinvoimala istuu maisemaan paljon paremmin kuin esim. paperitehdas. Eikä ydinvoimalan piipustakaan tule savua :)

keskiviikkona, toukokuuta 03, 2006

Muutoksia

Aina sanotaan että matkustaminen kannattaa. Harvemmin tulee kuitenkaan mietittyä ihan konkreettisesti tuota kannattavuutta. Näkeehän reissun päällä toki paljon kaikkea mielenkiintoista, ja oppii uusista kulttuureista, mutta reissaamisella on myös piileviä vaikutuksia. Näitä vaikutuksia jälkikäteen miettiessä nousee omalla kohdallani selvästi kaksi pääkohtaa. Yksi kummaltakin reissulta.

Ensimmäinen pitempi reissu oli Inttereili Euroopassa 19- vuotiaana. Ensimmäinen kerta varsinaisesti kunnolla poissa kotoa, täysin omalla vastuulla. Toki sitä oli harjoiteltu jo parilla etelänmatkalla ilman vanhempia, mutta se oli vielä pientä. jo reilin aikana pystyin määrittämään 2 päivän tarkkuudella hetken, jolloin kasvoin aikuiseksi. Maailma opettaa, luokkahuoneina tällä kertaa Kööpenhamina, Hampuri ja Amsterdam. Kööpenhaminassa myös tapahtui konkreettinen muutos: matkamme seuraavat päivät riippuivat siitä, miten hyvin saisin selville eri juna-aikatauluista asemalta. Vain ja ainoastaan minä ja minun huono englannin kieleni. Noh, pitkän empimisen jälkeen uskalsin avata suuni, ja asia selvisi. Pääsimme Hampuriin. Tärkeämpää kuitenkin oli se, että opin käyttämään englantia, huomasin pärjääväni sillä. Tuo hetki Kööpenhaminan rautatieasemalla siis muutti elämäni :) Siitä hetkestä lähtien päivä päivältä englannin puhumisesta on tullut helpompaa ja luontevampaa. Jos reili olisi jäänyt kokematta, en varmaan vieläkään ymmärtäisi elokuvien kääntämättä jääneitä vitsejä ja pikkuhuomautuksia.

Toinen muutos, toinen matka. Viime kesänä Ranskassa koin reissaamisen yksinäisen puolen. Kun ei osannut kieltä ja oli hieman syrjäänvetäytyvä luonteeltaan, huomasin istuvani yksin kotona surffaamassa intternetissä ilta toisensa jälkeen, vaikka ikkunan takana oli ihana jännittävä Pariisi. Sen vastapainona syksyllä minut heitettiin asumaan korealaiseen yliopistoasuntolaan, oikeaan nykyajan kommuuniin, jossa omasta rauhasta sai vain haaveilla. Molemmat kokemukset taisivat lopunperin tehdä hyvää. Ranskassa opin olemaan yksin ja Koreassa sosialisoiduin puoliväkisin. Lopputuloksena opin avaamaan suuni ja liittymään tuikituntemattomaan seuraan - luottamaan siihen, etteivät aivan vieraatkaan ihmiset pure, ainakaan liian kipeästi. Tämä taito on toisilla (mm. veljelläni Tepolla) myötäsyntyinen ja niin luonteva, että olen vain vierestä kadehtinut vuositolkulla. Minun piti matkustaa ympäri maailmaa oppiakseni tutustumaan ihmisiin. Noh, nyt on ensi askeleet saavutettu, ehkä sekin vain helpottuu päivä päivältä. Ainakin nyt ensimmäinen viikko kesätöissä on ollut helpoin koskaan kokemani ensimmäinen työviikko. Toisaalta tämä on ensimmäinen kerta kun palaan vanhaan työpaikkaan, vaikkakin 2 vuoden tauon jälkeen.

Klara Wappen!

Minun PITI ottaa Vappu rauhallisesti ja nukkua vanhat univelat pois ja vähän varastoonkin uusia varten. Aina ei käy niin kuin suunnittelee... Perjantaina juhlittiin Annan synttäreitä hieman pitemmän kaavan mukaan - olin kotona aamuviideltä. Sunnuntaina harkitsin lähteväni Heidin ja Paten tupareihin/wappubileisiin autolla, mutta sain kuplavolkkarikyydin terassikauden avajaisten päätteeksi, joten sekin jäi vain hyväksi ajatukseksi. Niinpä sitten tupareista päädyimme baariin, baarista jatkoille ja jatkoilta kotiin sunnuntaiaamuna kl 10. Ja mie olin sentään ensimmäinen joka heräsi ja lähti kotiin... Jostain syystä tänään on ollut hieman väsynyttä porukkaa töissä. Hauskin huomio oli, että lappeenrantalaisen teekkariwapun voi kokea Raumallakin. Vappubileiden jokainen osallistuja oli vanhoja lappeenrannan teekkareita (+ yksi kylteri).

Mietityttämään Wapussa sai alkoholi ja sen aiheuttamat sivuvaikutukset. On yleisesti tiedetty tosiasia, että humalaiset ovat rasittavia. Nyt tänään on mukava muistella mitä kaikkea on mennyt avautumaan ja kenelle. En vedä paperipussia päähäni, sillä periaatteessa kaiken minkä tekee/sanoo kännissä, on pystyttävä tekemään selvinkin päin. Ongelmana on vain se, että jostain syystä kännissä sen kaiken sanoo samalle henkilölle vähintään 3 kertaa. Aivan kuin toinen ei tajuaisi kerrasta. Jos jokin aiheuttaa vappumorkkista, on juuri tämän jankkauksen muistaminen...

Tähän kuuluisi nyt varmaan perinteisesti vannoa, että en juo enää ikinä, mutta lievennetään sitä muotoon "tämä tyttö ei taida kännätä ihan hetkeen..."

Niin, ja loppujen lopuksi minä en (ainakaan muista) mitään supernoloa tehneeni...