maanantaina, syyskuuta 26, 2016

Kesäinen pellavaprojekti



Kasvatin kesällä puutarhapalstallani noin 1 neliömetrillä pellavaa. Tavoitteena oli kokea koko pellavaprosessi siemenestä langaksi. Toukokuussa kylvetty pellava kasvoi kohtuullisen hyvin, vaikka kuitu vähän lyhyeksi jäikin.
Nyhdin kasvit juurineen maasta elokuun puolivälissä. Halusin niiden olevan käsittelykunnossa elo-syyskuun pellavanäytöksissä. Korret eivät olleet ehtineet tuleentua kunnolla, joten satona oli vähän jopa vihertäväkin kuitua.
Kuivasin saaliin pikaisesti saunan lauteilla n. 35 asteessa. Sen jälkeen rohkin siemenkodat irti ja liotin korsia nelisen päivää tynnyrissä kylppärissä. Kuidut alkoivat olla jo aivan irti, ja ihmettelinkin, että menikö koko satsi piloille. Kuivasin kuitenkin pöheikköä uudelleen saunan alalauteella, tällä kertaa 5 päivää. 
 
 Seurasaaren ulkoilmamuseon pellavarohka


 
Seurasaaren pellavaloukku, jolla pellavakorsien kova keskus rikotaan lihtausta ja häkilöintiä varten.

 

 Takussa olevat kuidut ja niistä saadut aivinasormaukset

Tosi paikka koitti syyskuun alussa Seurasaaren villa- ja pellavapäivillä. Aiempaan pellavanmuokkauskokemukseeni verraten näitä oli ihan tuskaista työstää, ja aivinasaalis jäi pieneksi. Lopputuloksena oli 10 g priimakuitua.
Kuvittelin sormauksia priimalaaduksi, mutta kehrääminen oli aivan eri luokkaa kuin kaupallosen pellavatopsin kehräys. Vaikka kuidut olivatkin vain 20 cm mittaisia, niiden repiminen sormauksesta kävi työstä. Kerrankin muistin kehrätä pellavan vastapäivään, kuidun luontaisen kiertymän mukaisesti.
Koska 10 grammasta säiettä ei riitä laudeliinaksi asti, päätin kokeilla neuloa säikeen reunapitsiksi. Netistä löytyi tällainen hauska malli, jonka jopa minä, vakavaa pitsineulekammoa ja neuleohjeiden suhteen täysin lukutaidoton sählä opin viidessä minuutissa. Säikeessä riittää vielä metrejä, joten ehkä tästä vielä kunnon reunapitsikin syntyy.

Ei kommentteja: