tiistaina, heinäkuuta 04, 2017

Alpakkaa


Alpakat ovat mainioita veijareita. Niiden karva on kehrääjän unelma, mutta niin eläin kuin kuitukin ovat melkoisen tyyriitä. Alpakan ostohinta on tuhansia euroja, kuitu taas raakavillana 50-100e/kg.

Kehrääjänä arvostan hyvälaatuista kehräyskuitua, mutta olen myös laiska työstämään kuituja. Tarvittaessa pesen ja karstaan kuidut kyllä, mutta välillä valitettavasti tulee tilanteita, jossa tulee ostaneeksi sian säkissä ja kuvittelee ostaneensa kehräysvalmista kuitua, jota myyjän mukaan ei tarvitse edes pestä. Tämä tarina on odottanut puoli vuotta energiaa siitä, että jaksan tämän kirjoittaa.

Ostin kilon alpakkaa, 50e/kg + 10 e postikuluja. Avatessani säkin, sisältö näytti tältä. Kuidulle ei oltu tehty minkäänlaista lajittelua. Lajittelun jälkeen perkasin heinät siitä käsin. Timotein siemenet kampasin tupsu kerrallaan koiran piikkikammalla, jonka jälkeen jokaisen kiinni hamppuuntuneen tupsun joutui vielä avaamaan erikseen.



Lopulta, kun käteni näyttivät tältä, en enää edes miettinyt, että tarvitseeko karvakasa pestä vielä ennen karstamyllyn läpi ajoa.

Loppujen lopuksi, kilon alpakkakuidun esikäsittelyyn meni aikaa 14 tuntia, ja siitä sain kehruukelpoista kuitua 400 g. Eli käytännössä maksoin 125 euroa 400 grammasta kuitua ja sain itse käyttää sen esikäsittelyyn vielä koko joululomani.

Loppujen lopuksi sekoitin alpakan kainuunharmaksen kaveriksi, että sain siitä sopivan määrän kehruukuitua villapaitalangaksi. Kehrätessä se toimi kyllä kuin unelma, enkä usko neulomisenkaan aikanaan olevan lainkaan vastenmielistä. Silti tuo "alpakan osto säkissä" jätti minulle traumoja kuidun preppaamisen osalta, enkä taida enää ikinä uskaltaa ostaa kuitua ilman, että pääsen hipelöimään sitä livenä.

Alpakka kuituna on suosikkikuituni, ja sen kanssa puuhastelu ei todellakaan pääty tähän yhteen pettymykseen. Tämä vain muistutti jälleen kerran siitä, että koska vuorokaudessani on vain rajallinen määrä tunteja, käytän miellumin muutaman euron maksaakseni siitä, että joku muu tekee likaisen työn ja minä saan tehdä sitä mistä oikeasti nautin.