Kuuma, kuumempi, hiki!

Niin paljon on ehtinyt tapahtua 4 päivässä, etten oikein tiedä mistä päästä alottaisi... joten aloitetaan siis tyypillisestä, säästä =). Lämpöä täällä on ollut joka päivä noin 30 astetta, ja ilmankosteus on esim tänään ollut 54 %. Eli käytännössä kun astuu kämpästä ulos ja lähtee aamulla suuntaamaan kohti luentorakennuksia, on jo 10 minuutin päätä läpimärkä hiestä. Asiaa vielä tietysti auttaa pienet sadekuurot... Korealaiset näyttävätkin lähes aina kantavan sateenvarjoja mukana. Niin, ja paikallisten mielestä ilma on nyt ihanan viileä... Kuukausi sitten lämpöä oli yli 40 astetta, joka on mahtanut olla tappavaa tällä ilmankosteudella!

Meitä on täällä kaikkiaan 22 vaihtaria 6 eri maasta. Kuten jo aikasemmin sanoin, jenkkejä on eniten. Eli sen puolesta - kunnollista englantiaksenttia ei tarvi lähteä hakemaan Briteistä tai Jenkkilästä, sellaisen voi saada jopa Koreasta... Paikallisten englannintaito puolestaan on vähän niin ja näin... Täkäläiset parhaat englanninpuhujaopiskelijat ovat tasoltaan kuitenkin huonoimpien suomalaisten lukiolaisten tasoisia... Joten elkääs suomalaiset yhtään arastelko sen englantinne kanssa!!! Keskimäärin suomalaiset puhuu loistavaa englantia yleismaailmallisesti. Tuohon vitaten lainaus jenkkipoika Darianin blogista: "
But the people have been great. We have started hanging out with three students from Finland who all speak near-perfect English. One of them speaks five different languages fluently, and with time he will know Korean as well." Jos jotakuta kiinnostaa lukea enemmän seikkailuista Koreassa, niin tuossa on Darienin blogin osoite: http://darienb.blogspot.com/

Ensimmäinen mielikuva miulle Koreasta oli isot eurooppalais- tyyliset autot, jotka tosin kaikki olivat merkiltään Hyndae tms. Autojen muotoilu tosin muistuttaa uskomattoman paljon Mersujen muotoilua 90- luvulla =)

Osa täkäläisistä asioista (kuten talojen sähköistys ja dormin säännöt) on kuin suoraan 70- luvulta, osa taas kuin tieteisleffasta. Missä muualla maailmassa aamupala kuitataan kantiinissa sormenjälkitunnistimella!?! Tänään käytiin rekisteröimässä meidän sormenjäljet koneelle, nyt jatkossa tarvitsee vain näyttää etusormea ruokalan ovella, niin pääsee syömään aamupalaa ja päivällistä, jotka kuuluvat asuntolamaksuun (640 euroa neljältä kuukaudelta). 100- megainen netti maksaa samalta ajalta 40 euroa.

Nyt alkaa olla kotiintuloaika ja vahvuustarkastus =) Pitää näyttää kiltiltä ja viattomalta, niin eivät arvaa minun rikkovan sääntöjä anteeksiantamattomalla tavalla... Miulla on litran pullo giniä matkalaukussa - en voinut jättää ostamatta lentokentältä kun oli niin halpaa =D

Ensikosketus Koreaan

Iltapaivaa Koreasta!
Kaksi paivaa kesti ennen kuin paasi nettiin... Eika oma netti toimi vielakaan, ollaan campuksen oleskelutilan koneilla, joista ehka joka kolmas toimii,,, Lampoa on taalla joku 30, ja kosteus kuin saunassa. Paikalliset valittavat etta on kylma =o. Tai ovat oikeastaan tyytyvaisia etta kesa meni jo- nyt on taas siedettava ilma.

Paivassa tutustuin useampaan ihmiseen kuin koko kesana Pariisissa. Tama on aikamoista kommuuniasumista, sisaltaen sitten myos ne hyvat puolet - olo on kuin isossa perheessa. Toistaiseksi "perheeseen" kuuluu korealaisia, ,jenkkeja, havajilainen ja saksalais-suomalainen meijan lisaksi. Myos pari venalaista on pyorinyt kuvioissa. Kamppiksena miulla on 20- vuotias korealaistytto, jonka nimi on eurooppalaistettuna So Young. =) Asutaan noin 8 nelion huoneessa, johon kerrossangyn lisaksi mahtuu hathataa 2 poytaa, kaappi, kenkakaappi ja tuuletin...

Ja kuten arvata saattaa, miun ajatukset pyorivat ruuan ymparilla. Tahan mennessa korealainen ruoka on ollut todella namia! Sushirullia sai 14 kpl 1,5 eurolla! Tosin taalla niita ei tayteta raa-alla kalalla,vaan esim jauhelihalla ja kasviksilla. Mikaan ei ole ollut viela LIIAN tulista. Makua kylla loytyy...

Suihkuissa on vain kylmaa vetta toistaiseksi, silla asuntola avautuu virallisesti vasta tanaan. Samoin ruokala on ollut kiinni, joten ollaan jouduttu syomaan ulkona. Kuitenkaan kylma suihku taalla ei ole kylma suomalaiselle, vaan veden lampotila on noin 18 asteen pinnassa ulkoilman lampotilasta johtuen.

Jatkoa seuraa, ,kunhan saan oman koneen nettiin. Nailla vanhoilla yhteisromuilla kirjottaminen on todella tuskaa!!! Mutta muuten taalla on kaikki oikeesti aikas huippua - nautin ainakin toistaiseksi oleskelustani ihan taysilla!

puoli tuntia aikaa lähtöön...

Eli melkein jo menossa. Lentosukat on jalassa ja laukut pakattuina. Mikkelistä lähtiessäni matkalaukku painoi vielä alle 20 kg, mutta nyt menee jo ylipainoksi =(. Käsimatkatavaroitakin on jo kaksi isoa kassia - lentolaukku ja reppu "läppärilaukkuna"... Toivottavasti ei tule sanomista.

Edessä on siis 13 tunnin lennot + muutaman tunnin odottelu lentokentillä. Onneksi on vain yksi välilasku, Frankfurtissa Saksassa. Matkavaluuttaa on sekä euroina, dollareina että Korean woneina.

Ainut epävarmuustekijä on enää suunnistaminen huomenna Korean päässä. Mitä jos kukaan ei olekaan vastassa vaikka lupasivat? Miten infora taksikuski ajamaan kampukselle, saati miten löytää oikea paikka kampukselta... Miksi meidän sähköposteihin ei olla vastattu, miksi meille ei ole lähetetty laskua syksyn oleskelusta niin kuin Tonille (kolmas lappeenrantalainen vaihtari)?

Noh, aika näyttää... huomenna ollaan paljon viisaampia =D

Lähtöjännitystä

Muutama tunti aikaa lähtöön =D tänä iltana junailen itteni Helsinkiin, josta sitten huomenna lennämme Frankfurtin kautta Seouliin ja edelleen junalla Taeguun. Pakkaaminen on yllättävän hyvällä mallilla - tavarat on lajiteltu, vaikkei mitään ole vielä laukkuun heitettykään. Yleensä olen tässä vaiheessa puoli tuntia ennen lähtöä O:-) Tosin 3 housut olisi vielä lyhentämättä ja pari paitaakin pitäisi koittaa ommella... Eli tekemistä riittää.

Tämä reilun viikon loma Suomessa on tehnyt hyvää. Olisi saanut olla vähän pitempikin, vaikka kuukauden, niin olisi ehtinyt rauhoittua enempi. Nyt on joutunut juoksemaan Helsinki-Mikkeli-Lappeenranta- väliä pää kolmantena jalkana ilman kunnollisia lepopäiviä välissä. Mutta ainakin parina yönä on tullut nukuttua iki-ihanat 8 tunnin yöunet =D Alkoivat Pariisissa olla harvinaista herkkua meikäläiselle.

Korean sää näyttää tällä hetkellä oikein mukavalta näin elokuiseksi - 28-31 asteen pinnassa pyörivät päivälämpötilat tekevät nannaa meikäläisen pohjoiselle kropalle...

Viimeinen jännitettävä asia tälle päivälle on huominen lento - matka toiselle puolelle maapalloa ei voi olla mukava ahtaassa lentokoneessa... mutta kai siitäkin selviää!

Ohi on!

Tänään vihdoin koitti töissä se päivä kun sain tarjota työkavereille hapankorppuja kylmäsavulohella ja valkosipulituorejuustolla, salmiakkia ja geisha-suklaata. Yksi ja toinen labran henkilökunnasta oli selvästi arvuutellut mielessään että tuonko jotain suomalaisia herkkuja läksiäiskahville, sen verran nopsaan ne kammioistaan hipsivät kahvinurkkaukseen.

Loppuraportin sain kuin sainkin palautettua ihan ajallaan - 10 min ennen läksiäiskahveja. Noh, ehkä siinä olisi vähän hienosäätämistä ollut, oikolukua yms, mutta menkööt. 23 sivua tuli englanninkielistä tekstiä hienoine värikuvineen. Tieteellistä raporttia se ei kyllä ole nähnytkään...

Tälle illalle olisi enää jäljellä pakkausta, punaviiniä, pyykinpesua, kasvo- ja hiusnaamiota ja lisää punaviiniä. On tuo muuttaminen sen verran ikävää puuhaa, että pakko on pakkaamista vähän viinillä höystää =). Huomenna sitten näihin aikoihin olenkin toivottavasti jo Suomessa saunan lauteilla.

Viimeiseen työviikkoon mahtui loppuraportin lisäksi vielä kunnon räkätautia vahvoine särkylääkkeineen. Buranat loppuivat, joten menin sitten täkäläiseen apteekkiin ja pyysin särkylääkettä. 200 mg ibuprofeiini tuntui liian miedolta, joten pyysin vahvempaa. Sitä saa mitä tilaa... Luulin saaneeni vastaavaa ainetta kuin Panadol on Suomessa. Paracetamol 400 mg, mukana myös kofeiinia 50 mg. Apteekkitäti painotti kovasti "tässä on sitten kodeiiniakin mukana". So what, mitä väliä.

Rupesin sitten kotona ihmettelemään että mikä kumma kodeiini, kun sitä piti niin pontevasti painottaa. Ystävämme Google osasi kertoa, että kyseessä on oopiumjohdannainen kipulääke, joka Suomessa luokitellaan huumausaineeksi (saatavilla ainuastaan reseptilääkkeenä. Aiheuttaa euforista tunnetta, myös riippuvuutta. Paketin kyljestä selvästi suomensin että nautitaan 1-2 tablettia 2-3 kertaa päivässä. Nappasin sitten kaksi tablettia naamaan. Olo parani heti. Tunnin päästä hihittelin jo itsekseni raporttia kirjotellessa, eikä uni tullut silmään vielä kahden aikaan aamuyölläkään. Aamullakin olo oli vielä hysteerisen pirteä, 2 huonosti nukutun yön väsymyksestä huolimatta...

Lounaalla iski pieni runsaudenpula. Ruokakortilla oli saldoa jäljellä 5,30 euroa - normaalisti päivässä sain kulumaan vähän alle 2 euroa. Piti sitten pyytää työkavereita avuksi, ja lopulta tarjottimeltani löytyikin pizza, salaatti, puoli litraa viiniä, 4 tölkkiä limsaa, 2 palaa jälkiruokakakkua ja 3 aprikoosia. Ja saldoakin jäi vielä 28 senttiä jäljelle... Yllättäen lounaspöydässä riitti kavereita =). Limsat ja aprikoosit otin evääksi, viini meni yhteiseen jakoon. Joten oli oikein maittava viimeinen lounas täällä Pariisissa.

Etanoita ja iltakävelyä

Ai että mitä seuraa sonnin pallien jälkeen ruokalistalle? Krapula-aamun etanapannu tietysti... Perjantai-iltana jatkoimme Akun kanssa Pariisin yöelämään tutustumista, tällä kertaa baarikierroksen voimin. Lähtiessä jo väsytti ja jalkoihin koski, joten menofiiliksen saanti vaati hyvää pohjustusta.

Kahden tintopullon ja kolmen Smirnoff- icen siivittämänä päädyimme Bastillen oopperatalon portaille tyhjentämään viimeisiä viinilasillisia. Seuraan lyöttäytyi pari venäläissyntyistä miekkosta, tosin asuinpaikka jäi hieman epäselväksi, jotain Kiovan, Pietarin ja Pariisin välimaastoa se kuitenkin oli. Toinen tunsi Suomea vähän enemmänkin - oli istunut viisi vuotta linnassa Suomessa... Syynä oli ollut kuulemma liian muhkea pankkitili... samainen kaveri oli kovasti riidanhaluisella tuulella ja kävi tönimässä muutamaa ohikulkevaa porukkaa. Kaverinsa totesi vain: "Don´t worry, he is a strong gay." Me oltiin ikäänkuin samaa seuruetta (juotu yhdessä samaa viiniä), joten meille ei käyty uhoamaan. Mielenkiintoiseksi käyvän tilanteen keskeytti pakottava tarve siirtyä lähimmän baarin naistenhuoneeseen...

Muutamassa baarissa tuli illan aikana kierrettyä. Viimeisin jäi mieleen lähinnä hintojensa puolesta - VESIPULLO 5,50 euroa!!! Johan oli ryöstöä. Kyseisessä paikassa Aku koitti saada pakkeja kauniilta tummahipiäiseltä tyttöseltä, mutta aika loppui kun klubi meni kiinni kello kolme aamuyöstä.

Siitäpä sitten tuumimaan mitä tehdä... Päätimme lähteä kävelemään suuntaan X. Näin jälkeenpäin ajatellen suunta X oli nerokkaasti valittu, sillä se oli lähes suorin reitti asunnolle. Silti reitille kertyi pituutta 9 kilometrin verran ja aikaa kului 2 tuntia. Aamuviiden jälkeen olimme onnellisesti kämpillä, samoihin aikoihin kun ensimmäiset metrot alkoivat liikkua.

Tukevat pohjat pitivät myös huolta siitä, että iltapäivällä herättyäni eivät äkilliset liikkeet tuntuneet kovin hyvältä idealta. Miellumin olisin jäänyt sängyn pohjalle. Krapula antoi vielä odotella itseään, taisi olla vielä laskuhumalan puolella. Aku sai minut kuitenkin ylös, ulos ja liikkeelle, vaikka taisin olla kohtuullisen hiljaista seuraa. Krapula löysi luokseni ravintolassa etanapannun ääressä. Pitihän niitäkin maistaa, tässä etanoiden ja sammakoiden maassa kun oltiin. Täytyy tunnustaa että maistamiseksi se jäikin. Kaksi kuudesta sain nieleskeltyä vaivalloisesti alas. Maku oli lähinnä valkosipulia ja pinaattia, mutta mokomat eivät millään tahtoneet jauhautua suussa murusiksi vaan muljahtelivat ympäri suuta. Nähtävästi suussa oli jotain vikana, sillä ankan rinta pippurikastikkeessa ja jälkiruoka suklaatorttukaan eivät oikein maistuneet... Tai sitten sattui vain huono ravintola... Kokonaislasku kahdelta hengeltä jäi vain 23 euroon, joten ei se kovin tyyristä lystiä ollut...

Hassuja tapauksia

Viimeisten 3 paivan aikana on ollut muutama aika hassunhauska tapaus, tilannekomiikkaa taynnaan...

Tiistaiaamuna nukuin pitkaksi ja jouduin menemaan toihin metrolla. Metrossa viereisella penkilla istui arviolta 45-vuotias mustaan pukuun pukeutunut kalju, tukeva liikemies lukien kirjaa kuin viimeista paivaa. Ajankulukseni mietiskelin etta mikakohan kirja mahtaa olla noin kiinnostava, kun herra ei tajua ymparoivasta maailmasta tuon taivaallista. Paksu kirja se ainakin oli... Lopulta sain kirjan kannen nakyviini ja tunnistin teoksen - uuden uutukainen Harry Potterihan herralla oli kasissaan. Lukuinto oli sita luokkaa, etta hyva kun muisti jaada oikealla pysakilla pois metrosta... Pikkasen hymyilytti =)

Eilen puolestaan oltiin viimeisimman vieraani, Akun, kanssa patonki- ja punaviinipiknikilla Notre Damen saaren karjessa. Aku siina sitten kyseli ranskalaisesta katujuopottelusta ja kertoi etta Englannissa moisesta voi saada jopa 500 punnan (?) sakot. Nojailimme puiston aitakorokkeeseen, kun yhtakkia vilkaisin taaksepain ja huomasin ihan vieressamme ylapuolella seisovat 3 poliisia. Pikkasen hymyilivat kun suomipoika veti antaumuksella tintoa pullon suusta. Noh, poliisit huomasivat meidan huomanneen heidat, joten eihan siina auttanut kuin tervehtia: Bon soir! Poliisien hymy vain leveni, ja lopulta yksi heista totesi: "Bon Apetit!" Eli se siita ranskalaisesta puistojuopottelusta - nyt sita on tehty ihan poliisien luvallakin =D

Kolmas hupaisa sattumus oli asken lounaalla. Kuvittelin ottaneeni ruoaksi perunamuusia ja lihakastiketta. Ensimmaisen suupalan jalkeen arvio vaihtui maksakastikkeeksi. Tyokaverit siina rupesivat tenttaamaan minulta etta tiedanko mita syon... Pieni oli holmistys kun tuli selvyys, ettei liha ole maksaakaan... Ja kun en ihan hetkessa ymmartanyt mita kaveri sen selitti olevan, nyokyttelin vain, niin johan alkoi tenttaus "yeah, really, don' t you belive?" Eli jotain erikoista sen oli oltava... Puolivalissa annosta sitten selvisi totuus - sonnin pallejahan mina siine popsin oikein iloisesti... Taytyy myontaa, etta en ihan koko annosta syonyt, mutta ei se ihan siihen puolivaliinkaan jaanyt... Yllattaen olin ainut koko poytaseurassa joka kyseisen ruokalajin oli valinnut.

Rasismista

Ulkomaillaolo kasvattaa monessa mielessa. Ennen tanne tuloani en ollut ihan taysin kasittanyt kuinka rasistinen maa Suomi on. Toki lehdista kuulee ja kaduilla nakee skinipoikien kayvan tummempi-ihoisten kimppuun, mutta meista jokaisesta loytyy arkipaivan rasismia jota emme edes itse valttamatta tunnista. Pinnan alla vareilee ajatus tai ehka vain tuntemus, etta kaikki vahankaan eri ihonvariset tai outoa kielta puhuvat liikkuvat pahoin aikein ja yrittavat vieda meilta jotain kallisarvoista – lompakkomme, naisemme tai henkemme.

Taalla kulttuurien ja rotujen sekoittumista on tapahtunut satojen vuosien ajan. Taalla on asuttu hienoissa kaupungeissa, rakennettu taidetta, tiedetta ja kulttuuria jo tuhannen vuoden ajan. Me suomalaiset olemme kayneet omaa henkiinjaamistaisteluamme luonnonvoimia vastaan savupirteissa ja maakuopissa viela reilut 100 vuotta sitten. Milla perusteella me miellamme itsemme paremmiksi kuin vahan eri variset ihmiset? Meita vaaleahiuksisia ja -ihoisia, vihreasilmaisia ihmisia on kuitenkin vain murto-osa kaikesta maailman vaestosta.

Asenteet iskevat vastaan jopa omassa kaveripiirissani. « kuinka sina uskalsit jutella sille, saati antaa puhelinnumerosi? » « ei tuollaisella vakisin seuraan tuppautuvalla mutiaisella voi olla kuin pahat mielessa » « onko lompakkosi varmasti tallella, siita pitaa pitaa kunnolla kiinni kun taalla on noin paljon noita neekereita? »
Hei haloo, mika meista tekee yhtaan parempia? Heissa varmasti on myos rikollista ainesta, mutta vahintaan on yhta paljon meissa suomalaisissakin. Vai mita tuumaatte niista n. 15.sta vaasalaismiehesta, jotka kimpassa hyokkasivat pesapallomailojen kanssa viime yona jordanialaismiehen pitamaan pizzeriaan hajottamaan paikkoja ja pahoinpitelemaan tyontekijoita?

Nyt puoli Eurooppaa reissanneena ja ainuttakaan uhkaavaa tilannetta kokeneena voin vakuuttaa, etta kylla niille eri rotuisille ihmisille voi, ja kannattaakin jutella. Siina oppii samalla melkoisesti seka uusista kulttuureista etta omastaan. Sita vartenhan tanne maailmalle on lahdetty, etta opitaan uutta. Ja ehka myos hieman aikuistutaan =). Heitetaan vanhat asenteet romukoppaan uusien tielta. Se vanha kulta maalaisjarki vain kannattaa pitaa mukana kaikkialla – ei valttamatta kannata lahtea intialaisen isoisan luokse yomyssyille, tai seikkailemaan pohjois-Pariisin lahioihin keskella yota. Mutta ei myoskaan tarvitse olla ylivarovainen. Ylimaaraisella varomisella ja hossottamisella saa pilattua puolet matkastaan. Vanhalla suomalaisella maalaisjarjella parjaa missa tahansa!

Katakombeja ja sammakonreisia

Viimeisimmat vieraat, Ulla ja Matti, johdattivat minut maanalaiseen Pariisiin. Sisaankaynti loytyi vain yhden metropysakin paasta kotoani, Denfert Rocheaulta. Pienessa kankkusessa jyrkkien kierreportaiden laskeutuminen syvalle maan alle katakombeihin oli aika tuskaa. Perilla odotti 1,7 kilometrin tunnelisokkelo paakalloineen ja reisiluineen. Tunnelin katosta tipahteli viela kylmaa vetta suurina pisaroina kulkijan niskaan. Oli se melkoinen kokemus, ainakin hintansa vaarti. (2,5 euroa alle 25-vuotiailta.) Katakombeista kuvia tuossa edellisen postituksen linkissa.

Katakombeilta suunnistimme Pantheonin portaille (ei raaskittu maksaa sisaanpaasya) ja syomaan. Meinasin ottaa alkuruuaksi sipulikeittoa (kun kerran Ranskassa ollaan), mutta listalta loytyikin viela ranskalaisempaa, sammakonreisia. Ulla ja Matti puolestaan tilasivat etanoita. (Molemmista tulee kuvia kunhan saan niita muokattua jarkevaan muotoon). Sammakot maistuivat aika mauttomille, en ymmarra miksi jotkut pitavat niita niin suurena herkkuna. Aika vahan lihaa niin pienessa elaimessa kuitenkaan on, joten lopulta jai jaljelle vain puoli lautasellista reisiluita... Etanat kuulemma maistuivat lahinna pinaatilta. Eli ei siis jarjettomia makuelamuksia kummaltakaan taholta. Pitanee ensi kerralla valita se sipulikeitto...

Pariisin yoelamaa

Yksi taman kesan parhaista puolista on ollut ehdottomasti vieraat. Jokaisen vieraan myota olen tehnyt jotain sellaista joka todennakoisesti olisi yksin jaanyt tekematta. Onhan tassa vieraiden kestitsemisessa toki haittapuolensa – kuukauden kun yritin selvita 2 – 6 tunnin younilla, niin jo alkoi naamasta nakya. Nyt kahtena yona olen saanut univelkaa vahemmaksi (ensimmaiset 2 yota kuukauteen kun ei ole vieraita =D) ja eron huomaa jo selvasti. Voikin siis sanoa etta loysin itseni kuukauden etsimisen jalkeen =). Ja kuten arvata saattaa, niin sangystahan se loytyi. Onneksi entista ehompana.

Suurimmillaan univaje oli viime viikolla Joelin ollessa kylassa. Harvana iltana taisimme olla ennen puoltayota asunnolla, ja pahimpana aamuna kotiintulo venyi aamukuuden paremmalle puolelle. Joel myos muistutti minulle jo unohtuneen asian nuoruudestani – kuinka kavely onkaan kivaa =D. Meidan oli alunperin tarkoitus kavella vain Sacre Coeurin portaille vahan naukkailemaan viinia, mutta niin siina vain hurahti tunti jos toinenkin ja viimeinen metro samantien. Jotenkin oli koko ajan tarkoitus ottaa taksi, tai viimeistaan yobussi keskustasta, kun housutkin hankasivat taas jalkoja verille, mutta lopulta loysimme itsemme kavelemasta nukkuvan Pariisin halki aamuyon hiljaisina tunteina. Tama kaupunki siis todella nukkuu edes muutaman tunnin yossaan. Seuraavana aamuna heratys kl 07 kahden tunnin younien jalkeen ei ollut mielta ylentava...

Seuraavana iltana istuimme viinipullon kanssa Il de Citen saaren karjessa katselemassa auringonlaskua Seinelle. Talla kertaa ehdittiin metroon... Kolmantena iltana lahdettiin jalleen Sacre Coeurille ja tavattiin toinen suomalaisporukka. Suomalaistytto Maria oli kesanvietossa Pariisissa, ja hanella oli pari reilaajapoikaa kylassa. Pojilla ei ollut seuraavaksi yoksi majapaikkaa, joten lupasin majoittaa heidat lattialleni, kun Joel jatkaisi matkaansa kohti Dublinia.

Sacre Coeurilta paadyimme laheiseen yokerhoon. Alkaa kysyko sen nimea, mutta sen tiedan kertoa, etta se on aivan Moulin Rougen kyljessa kiinni. Yokerhon hinnastoa katselimme Juhon kanssa cabareehen jonottaessamme. Talla kertaa oli mukava olla nainen. Yokerhon sisaanpaasy oli naisilta 10 euroa ja miehilta 18, sisaltaen vapaavalintaisen juoman. Yllattaen se oli minun kohdallani GT...

Nykyaan jo niin harvinainen tanssifiilis iski minuun baarissa. Teinina se oli viela lahes viikoittain, nykyaan ehka kerran pari vuodessa. Valilla kelloon vilkuillen jorasimme sitten aamuun asti, jotta metrot taas kulkisivat. Kotiinpain laksimme puoli kuuden aikaan, auringon jo noustua. Talla kertaa vahille younille jai Joel, joka kaiken kukkuraksi viela myohastyi lennoltaan ja joutui setvimaan uusia yhteyksia Dubliniin. Ennen tata kesaa termi « myohastya lennolta » on ollut minulle ihan kasittamaton ajatus. Noh, kaikkea sita oppii kun vanhaksi elaa...

Koreaan!

Enaa olisi Ranskassa 5 tyopaivaa jaljella. Korean matkavalmistelut tayttavat ajatukset enemman ja vahemman. Viisumihakemus kaikkine liitteineen, pankki- ja opintotukiasiat, valtakirja aidille asioiden hoitoon, vakuutukset jne.

Tana kesana media on ollut taynna Koreaa koskevaa uutisointia. Samaan aikaan hehkutetaan Etela-Korean hitech- tuotteita ja teollistumista, ja toisaalla taas puhutaan Pohjois-Korean ahdingosta ja ruokapulasta. Tuskin kukaan vaihtari (ainakaan yhta internet-addikti kuin mina) valittaa maailman verkottuneimman maan internet-yhteyksista ja uusista teknologisista saavutuksista, joita korealaisilla kuulemma testataan ennen maailmanmarkkinoille levittamista.Talla viikolla Pohjois-Korea on puolestaan ollut paivittain otsikoissa ydinaseohjelmastaan luopumisen ja 6 maan neuvotteluiden valilla. Nahtavaksi jaa johtavatko neuvottelut minkaanlaiseen tulokseen.

Kuitenkin, joka tapauksessa nama asiat tulevat vaikuttamaan meidan Koreassa oloomme. Etela ja Pohjoinenhan ovat viela virallisesti sodassa keskenaan, voimassa on vain jo 50 vuotta jatkunut aselepo. Tullaanko rauha mahdollisesti solmimaan meidan vaihtovuotemme aikana? Jos P-Korea luopuu ydinaseistaan ja Etela toimittaa sille ison kasan sahkoa, niin kuinka se vaikuttaa E-Korean omaan sahkonkulutukseen? Tuollaista maaraa uusia sahkolaitoksia ei nimittain rakenneta kaden kaanteessa, ja sahkoa saannostellaan Etelassakin jo hieman. Ainakin aikasempien vaihtoraporttien mukaan yliopiston asuntolassa saa lampiman suihkun vain 4 tunnin aikana vuorokaudessa, koska veden lammittaminen on liian kallista. Jos tuokin sahko menee jatkossa P-Koreaan, niin kylvemmeko me seuraavan vuoden kylmalla vedella?

Jos rajoja avataan, aiheuttaako elintasokuilu maiden valilla kuinka suuria levottomuuksia? Miten sukujen jalleennakeminen vaikuttaisi elamaan? Rajan sulkeminen 50 vuotta sitten nimittain hajotti perheita pahasti kun osa suvusta ja toiselle puolelle rajaa. Miten kommunismiin oppineet pohjois-korealaiset (maassa jossa jopa matkapuhelimet ovat kiellettyja) oppivat nykymaailman tavoille?

Ja sitten niita tavanomaisempia pohdintoja: saanko tyydytettya kirja-addiktiotani vaihtovuoden aikana? Eli suomennettuna loytyyko Koreasta englanninkielisia dekkareita minulle iltapalaksi =). Minkalainen on hygieniataso, loytyyko vessoista omat lavuaarit ja suihkuista myos kadessa pidettava versio, vai onko siellakin (kuten pariisilaisasunnossani) vai vetta ruiskiva suutin katonrajassa? Kuinka hoitaa henkilokohtaista hygieniaa, pudottaa painoa, ystavystya vieraiden ihmisten kanssa ja olla tekematta kovin pahoja kulttuurikommahdyksia... Kuinka loytaa perille...