Ai että mitä seuraa sonnin pallien jälkeen ruokalistalle? Krapula-aamun etanapannu tietysti... Perjantai-iltana jatkoimme Akun kanssa Pariisin yöelämään tutustumista, tällä kertaa baarikierroksen voimin. Lähtiessä jo väsytti ja jalkoihin koski, joten menofiiliksen saanti vaati hyvää pohjustusta.
Kahden tintopullon ja kolmen Smirnoff- icen siivittämänä päädyimme Bastillen oopperatalon portaille tyhjentämään viimeisiä viinilasillisia. Seuraan lyöttäytyi pari venäläissyntyistä miekkosta, tosin asuinpaikka jäi hieman epäselväksi, jotain Kiovan, Pietarin ja Pariisin välimaastoa se kuitenkin oli. Toinen tunsi Suomea vähän enemmänkin - oli istunut viisi vuotta linnassa Suomessa... Syynä oli ollut kuulemma liian muhkea pankkitili... samainen kaveri oli kovasti riidanhaluisella tuulella ja kävi tönimässä muutamaa ohikulkevaa porukkaa. Kaverinsa totesi vain: "Don´t worry, he is a strong gay." Me oltiin ikäänkuin samaa seuruetta (juotu yhdessä samaa viiniä), joten meille ei käyty uhoamaan. Mielenkiintoiseksi käyvän tilanteen keskeytti pakottava tarve siirtyä lähimmän baarin naistenhuoneeseen...
Muutamassa baarissa tuli illan aikana kierrettyä. Viimeisin jäi mieleen lähinnä hintojensa puolesta - VESIPULLO 5,50 euroa!!! Johan oli ryöstöä. Kyseisessä paikassa Aku koitti saada pakkeja kauniilta tummahipiäiseltä tyttöseltä, mutta aika loppui kun klubi meni kiinni kello kolme aamuyöstä.
Siitäpä sitten tuumimaan mitä tehdä... Päätimme lähteä kävelemään suuntaan X. Näin jälkeenpäin ajatellen suunta X oli nerokkaasti valittu, sillä se oli lähes suorin reitti asunnolle. Silti reitille kertyi pituutta 9 kilometrin verran ja aikaa kului 2 tuntia. Aamuviiden jälkeen olimme onnellisesti kämpillä, samoihin aikoihin kun ensimmäiset metrot alkoivat liikkua.
Tukevat pohjat pitivät myös huolta siitä, että iltapäivällä herättyäni eivät äkilliset liikkeet tuntuneet kovin hyvältä idealta. Miellumin olisin jäänyt sängyn pohjalle. Krapula antoi vielä odotella itseään, taisi olla vielä laskuhumalan puolella. Aku sai minut kuitenkin ylös, ulos ja liikkeelle, vaikka taisin olla kohtuullisen hiljaista seuraa. Krapula löysi luokseni ravintolassa etanapannun ääressä. Pitihän niitäkin maistaa, tässä etanoiden ja sammakoiden maassa kun oltiin. Täytyy tunnustaa että maistamiseksi se jäikin. Kaksi kuudesta sain nieleskeltyä vaivalloisesti alas. Maku oli lähinnä valkosipulia ja pinaattia, mutta mokomat eivät millään tahtoneet jauhautua suussa murusiksi vaan muljahtelivat ympäri suuta. Nähtävästi suussa oli jotain vikana, sillä ankan rinta pippurikastikkeessa ja jälkiruoka suklaatorttukaan eivät oikein maistuneet... Tai sitten sattui vain huono ravintola... Kokonaislasku kahdelta hengeltä jäi vain 23 euroon, joten ei se kovin tyyristä lystiä ollut...
Kahden tintopullon ja kolmen Smirnoff- icen siivittämänä päädyimme Bastillen oopperatalon portaille tyhjentämään viimeisiä viinilasillisia. Seuraan lyöttäytyi pari venäläissyntyistä miekkosta, tosin asuinpaikka jäi hieman epäselväksi, jotain Kiovan, Pietarin ja Pariisin välimaastoa se kuitenkin oli. Toinen tunsi Suomea vähän enemmänkin - oli istunut viisi vuotta linnassa Suomessa... Syynä oli ollut kuulemma liian muhkea pankkitili... samainen kaveri oli kovasti riidanhaluisella tuulella ja kävi tönimässä muutamaa ohikulkevaa porukkaa. Kaverinsa totesi vain: "Don´t worry, he is a strong gay." Me oltiin ikäänkuin samaa seuruetta (juotu yhdessä samaa viiniä), joten meille ei käyty uhoamaan. Mielenkiintoiseksi käyvän tilanteen keskeytti pakottava tarve siirtyä lähimmän baarin naistenhuoneeseen...
Muutamassa baarissa tuli illan aikana kierrettyä. Viimeisin jäi mieleen lähinnä hintojensa puolesta - VESIPULLO 5,50 euroa!!! Johan oli ryöstöä. Kyseisessä paikassa Aku koitti saada pakkeja kauniilta tummahipiäiseltä tyttöseltä, mutta aika loppui kun klubi meni kiinni kello kolme aamuyöstä.
Siitäpä sitten tuumimaan mitä tehdä... Päätimme lähteä kävelemään suuntaan X. Näin jälkeenpäin ajatellen suunta X oli nerokkaasti valittu, sillä se oli lähes suorin reitti asunnolle. Silti reitille kertyi pituutta 9 kilometrin verran ja aikaa kului 2 tuntia. Aamuviiden jälkeen olimme onnellisesti kämpillä, samoihin aikoihin kun ensimmäiset metrot alkoivat liikkua.
Tukevat pohjat pitivät myös huolta siitä, että iltapäivällä herättyäni eivät äkilliset liikkeet tuntuneet kovin hyvältä idealta. Miellumin olisin jäänyt sängyn pohjalle. Krapula antoi vielä odotella itseään, taisi olla vielä laskuhumalan puolella. Aku sai minut kuitenkin ylös, ulos ja liikkeelle, vaikka taisin olla kohtuullisen hiljaista seuraa. Krapula löysi luokseni ravintolassa etanapannun ääressä. Pitihän niitäkin maistaa, tässä etanoiden ja sammakoiden maassa kun oltiin. Täytyy tunnustaa että maistamiseksi se jäikin. Kaksi kuudesta sain nieleskeltyä vaivalloisesti alas. Maku oli lähinnä valkosipulia ja pinaattia, mutta mokomat eivät millään tahtoneet jauhautua suussa murusiksi vaan muljahtelivat ympäri suuta. Nähtävästi suussa oli jotain vikana, sillä ankan rinta pippurikastikkeessa ja jälkiruoka suklaatorttukaan eivät oikein maistuneet... Tai sitten sattui vain huono ravintola... Kokonaislasku kahdelta hengeltä jäi vain 23 euroon, joten ei se kovin tyyristä lystiä ollut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti