Rukkikuiskaaja haastoi bloggaamaan villojen pesesmisestä.Kehrääjien klassisimpia kysymyksiä on, kehrätäkö pestyä vai pesemätöntä villaa. Perehdyin uteliaisuuttani aiheeseen joskus pintaa syvemmältä, ja huomasin tätä pohditun jo kauan sitten. Ehkä tästä on vihdoin aika blogatakin.
1900-luvun suurimpana kehräysguruna pidetty Alden Amos (1938-2015) kirjoitti villan pesusta näin:
On vain kolme syytä, miksi kehrätä pesemätöntä villaa. (Big Book of Handspinning, sivu 44, vapaasti suomennettu)
- Et tiedä paremmasta
- Sinulla ei ole vettä käytettävissäsi
- Asiakkaasi vaatii sitä.
- Puhdas villa on helpompi karstata
- Likainen (rasvainen) villa on mahdotonta kammata
- Pesemätön villa saattaa olla kontaminoitu kaikenlaisella epämiellyttävällä.
Itse olen sen verran kermapylly, että minusta likaisen villan käsittely on epämiellyttävää. Likaisen villan kehruun jälkeen kädet ja työvälineet ovat täynnä sitä itseään, mustana möhnästä ja haisevat pahalta. Kehrään vain ja ainoastaan puhdasta villaa. Itse en myöskään ole saanut pesemättömästä villasta aikaan yhtä hienoa ja tasalaatuista lankaa kuin vastaavasta pestystä villasta.
While it is possible to spin beautiful yarn from grease wool,
it is easier to spin good yarn from clean wool. (Alden Amos, Big Book of Handspining)
it is easier to spin good yarn from clean wool. (Alden Amos, Big Book of Handspining)
Amos muistuttaa myös, että raakavillasta vain 60-80 % on varsinaista villaa, ja loput 20-40 % ovat epäpuhtauksia. Jos pesu tehdään vasta kehruun jälkeen, epäpuhtaudet poistuvat vasta sitten, ja lopputulos voi olla yllättävä. Suurin muutos voi olla langan epätasaisuudessa (halkaisija) ja lopullisen langan pituudessa.
Kehrääjien parissa molempien
tapojen puolesta löytyy voimakasta argumentointia, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Alle on kerätty
perinteisemmät argumentit puolesta ja vastaan. Tämä on makuasia, johon
jokainen löytää vastauksen vain kokeilemalla. Kaupallisesti tarjolla
oleva villa on lähes aina puhdasta ja pestyä, kun taas lampurilta tai
lammasmarkkinoilta hankittu villa on lähes aina pesemätöntä.) (Taulukko löytyy myös Kehrääjien Killan opetusmonisteesta.)
Villan pesun puolesta
|
Käsittelemättömän villan puolesta
|
Kehrättävä säie on tasalaatuista, kun siinä ei ole roskia mukana. (Joskus roskat jäävät kehräyskierteen sisään, eivätkä lähde koskaan pois.
|
Roskat karisevat riittävästi pois karstaus- ja kehräysvaiheessa.
|
Likaisen villan käsittely on epämiellyttävää, ja kädet ovat likaisen villan kehruun jäljiltä aivan mustat ja haisevat pahalta.
|
Villan lanoliini hoitaa käsiä. Kehrääjä voi valita villansa, eikä kaikkein kakkaisinta villaa tarvitse kehrätä.
|
Lanoliininen villa voi tuntua likaiselta ja tahmealta.
|
Villa, jossa on lanoliini vielä mukana, voi olla helpompi kehrätä, koska se liukuu paremmin kehrättäessä.
|
Puhdas villa värjäytyy paremmin kuin käsittelemätön villa.
|
Villa, josta lanoliini on pesty pois, voi tuntua käsiin ”kuolleelta”.
|
Monet puolustavat rasvaisen villan olevan parempaa säänkestonsa puolesta, tavallaan vedenpitävää esim. neuleissa. Amosin mukaan tämäkään ei pidä paikkansa.
Monet rasvaisen villan kehrääjät perustelevat valintaansa: "eihän ennen vanhaankaan villoja pesty." Törmäsin Facebookin Kehrääjät -ryhmässä Kotilieden artikkeliin vuodelta 1944, jossa johtaja Alma Koskinen (1872-1949) kirjottaa muistelmiaan lampaiden pesemisestä ennen kerintää Pohjanmaalla 1800-luvun lopussa. Artikkeli on luettavissa Kehrääjien Killan nettisivulla.
Amos muistuttaa vielä, että jos haluat kehrätä rasvaista villaa, se kannattaa tehdä lämpimissä olosuhteissa, sillä villan rasva pehmenee lämmössä ja kovettuu kylmässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti