Gluteeniton VHH Feta-tomaattipiirakka

Varoituksen sanana: Tein tätä kummipojan synttäreille, ja ennen juhliin lähtöä puolisoni totesi: "Mitä jos vedottaisi Coronaan ja jäätäisi sen varjolla kotiin, niin saataisi syödä tämä kaksistaan?". Jo pelkkä tuoksu oli taivaallinen, eikä maku hävinnyt tuoksulle yhtään. Piirakka on myös gluteeniton. En pidä myöskään ksantaania ja leivinjauhetta erityisen välttämättöminä, mutta lykkäsin mukaan, kun niitä oli kaapissa.

Pohja:
50 g voita
3,5 dl juustoraastetta (itse käytin mozzarellaa ja mietoa emmentalia)
2 kananmunaa
2 dl mantelijauhetta
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl ksantaania

Sulata voi ja lisää siihen muut ainesosat, sekoita tasaiseksi massaksi.
Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Esipaista taikinaa 175 asteessa noin 10 minuuttia.
Ota piirakkapohja uunista ja täytä se.

Täytteet:
Paketti Fetaa
Aurinkokuivattuja tomaatteja maun mukaan. Itse taisin käyttää noin puoli purkillista
Juustoraastetta (lisää mozzarellaa ja mietoa emmentalia)
Pinjansiemeniä
Ruohosipulia.

Paista piirakkaa 200 asteessa 10-15 minuuttia tai kunnes se tuoksuu ja näyttää kypsältä. Itse pidin kiertoilmalla 13 minuuttia. Huomaa, että tässä paistolämpötila on kuumempi kuin pohjan esipaistamisessa.

Pohja oli hyvä sekä rakenteeltaan että maultaan. Täytteitä varioimalla tätä voi muunnella loputtomiin.

Antoisia piirakkahetkiä!

VHH kanapiirakka

Erilaiset suolaiset piirakat ovat vhh -ruokavalioni suosikkeja. Niihin saa upotettua kaikkea mahdollista mitä jääkaapissa on menossa vanhaksi. Vaihtelen pohjan reseptiä sen mukaan mitä sattuu googlesta ensin tulemaan vastaan. Tällä kertaa otin ainekset ylös, jotta voin alkaa kehitellä parasta mahdollista rakennetta. 

100 g voita
100 g mantelijauhetta
50 g juustoraastetta
1 tl leivinjauhetta
1 muna

Paista piirakkapohjaa 200 C ennen täytteiden lisäämistä 10 min

Tämä pohjarakenne oli valmiina aika murenevainen, mutta maku erityisesti täytteiden kohdalla osui täysin nappiin..

Täyte:

Voimakkaasti maustettuja kanapaloja (valmiiksi paistettuja)
Aurinkokuivattua tomaattia öljyssä
Herkkusieniä
Juustoraastetta

Täytä piirakka ja paista 10-15 min 200 asteessa kiertoilmalla.

Kuohujuomaa *SKUMPS*

Skumppasuihkulähde Llopartin viinitilalla Sant Sadurni d´Anoiassa Espanjassa

Kuohuviini on sulautunut tiiviiksi osaksi suomalaista juomakulttuuria viimeisen 30 vuoden aikana. Ensimmäiset muistikuvani kuohuviinistä ovat 90-luvun puolivälistä: vanhemmillani oli lähes aina musta pullo Freixenetin Cordon Negroa jääkaapissa. Teinitytön mielestä se oli kammottavan makuista: kuivaa ja hapokasta. 90-luvun myötä kotimme eteisen lautapaneelikatto sai myös kymmeniä kolhuja ammutuista skumppakorkista: kun meille tuli vieraita, poksautettiin pullo - joko omasta kaapista tai vieraiden mukanaan tuoma. Nimemomaan niin, että korkki ammuttiin kattoon, olihan se nyt paljon juhlavampaa.

Lakkiaisiani varten maistelimme useita kuohuviinejä etsien sopivaa alkumaljaa. Tuolloinen minä päätyi johonkin makeahkoon lillinkiin, jolle tänä päivänä luultavasti irvistäisin. Maku on muuttunut 30 vuodessa melkoisesti. Teekkarivuosien alkuvuodet menivät siideriä nautiskellessa, mutta viimeistään puolivälissä opintoja totesin hinta-laatu -suhteen paremmaksi kuohujuomissa. Päädyin lopulta samaan mustaan pulloon kuin vanhempani.

Samppanjaa muistan maistaneeni ensimmäisen kerran Raumalla viinitapahtumassa vuonna 2004. Päätin tehdä uhrauksen ja käyttää kaksi juomalippua samppanjamaistiaiseen sen sijaan, että olisin teekkarityyliin optimoinut määrää ennen laatua. Maistuihan se Taittingerin Prelude ihan erilaiselta kuin musta Freixenet, mutta olihan niillä hintaeroakin.

Vuonna 2005 olin kesätöissä Pariisissa, ja sieltä tarttui mukaan pullo vuoden 1996 Dom Perignonia ajatuksella, että se korkataan joko valmistujaisissani tai häissäni, kumpi tapahtuukaan aikaisemmin. Valmistujaisia vietettiin 2007, jossa domppaa maisteltiin rinnakkain pikkusisarensa, Moet&Chandonin Brut Imperialin kanssa. Maistuivat tuolloin aika samanlaisilta. Olisi mielenkiintoista tehdä vastaava vertailu uudestaan, jotta näkisi miten makuaisti on kehittynyt.

Viime vuosina skumppa on arkipäiväistynyt elämässämme: Puolet viinikaapistamme on skumppaa, halpaa ja kalliimpaa. Perusjuomaksi on viime vuosina valikoitunut useinmiten Codorniuta, mutta ihan lähiaikoina olemme laajentaneet kokeilujamme "maukkaampien" kuohujuomien suuntaan, toki miellumin pysyen espanjalaisissa. Jostain syystä italialaiset maistuvat suuhuni lähes poikkeuksetta hajuvesipilven ja kukkapuskan välimuodolta, riippumatta juoman sokeripitoisuudesta.

Lidlin jälkiruokapikarit saivat luvan toimia skumppalaseina viime kesän venereissulla.