perjantaina, kesäkuuta 24, 2005

Grillibileet

Kun yhdistetaan ajatus minusta kaikkea muuta kuin sosiaalisena elaimena ja ranskalaisista vaikeasti ystavystyvana kansana, ei tule ensimmaisena mieleen puutarhajuhlat. Mutta niin siina vain kavi, etta loysin itseni tiistaina pariisilaisista puutarhajuhlista. Nama kylla nimittivat kekkereita grillibileiksi, mutta grillia ei bileet olleet kylla nahneetkaan.

Illanistujaisista oli ollut puhetta jo viikon verran. Chloé asuu puutarhan ymparoimassa omakotitalossa, ja pojat halusivat paasta puutarhajuhliin. Niinpa sitten oli puutarhanyyttarit. Mie latasin huolella kameraani etukateen, etta saisin vihdoinkin tyokavereistani kuvia, toissa kun ei voi valokuvausta harrastaa. Kiukku oli kova kun ensimmaista kuvaa ottaessa tajusin jattaneeni muistikortin kotiin tietokoneeseen. Yleensa kun kay niin pain etta akku loppuu ensimmaisen kuvan kohdalla. Noh, aina ei voi voittaa...

Edellisena iltana olin maistellut ranskalaista siideria - ja se paatyi viemariin parin suullisen jalkeen. Nyt oli tarjolla hieman laadukkaampaa siideria (0.75 litran lasipullo, ja shampanja-tyyppinen korkki), Pastista ja Eristoff Ice- sekoitusta. Sitruuna-Pastista olin maistanut kaupan maistiaisissa kertaalleen, ja se oli kamalan makuista. Enka viimeeksi maistaessa tykannyt ouzostakaan, joten yllatys oli suuri kun Pastis osoittautuikin ihan juotavan makuiseksi aineeksi, jopa niin etta ostin keskiviikkona pullollisen shoppailureissulla. Sen lantraaminen tulee halvaksi kun tarvitsee vain kylmaa vetta. =)

Noh, siina sitten istuttiin puutarhapoydan aaressa ja juteltiin niita naita. Puutarha oli samaa kokoluokkaa kuin suomalainen omakotitalon piha, ei ninkaan suomalainen "puutarha". Nurmikkoa ei oltu leikattu koko kesana (en tieda onko se taallapain tapana kuin puistoissa), ja pihassa oli isokokoinen keinuteline. Kaikenkaikkiaan oikein kiva piha siis. Suomalaiseen pihaan verrattuna erikoista oli pihaa ymparoivat muurit - yhdella seinalla monen metrin korkuinen tiilimuuri, toisella seinalla nahtavasti puusta kasattu aita ja kolmannella korkea pensasaita. Muurit ja aidat kasvoivat koynnoksia vihreinaan, joten siina mielessa ei tullut ahtaan paikan kammoa. Pihassa oli omaa yksityisyytta mika normaaleista suomalaisista pihoista puuttuu - nurmikolla voi vaikka ottaa alasti aurinkoa, eivatka naapurit silti nae.

Ilta paattyi joskus kl 22 maissa - olihan seuraavana paivana ty opaiva. Chloé heitti meidat lahimmalle RER-asemalle josta paasimme junalla kotiin. Sinallaan oli vahan harmi etta puutarhakutsut sattuivat juuri tuolle paivalle. Samana iltana nimittain kaupungissa oli isot festivaalit kesapaivantasauksen kunniaksi - ilmaiskonsertteja, musiikkia, tanssia yms. Nyt tuo kaikki jai minulta nakematta. Sen verran vain tiedan etta se on takalaisille iso juttu, jopa niin iso etta metrot kulkevat lapi yon, kun normaalisti aamuyon tunteina kl 01 -05 valilla ei ole liikennetta.

maanantaina, kesäkuuta 20, 2005

Amelien jalanjaljilla

Viikonloppuna oli kertakaikkiaan mahtava keli, paalle 30 astetta varjossa ja varjoa oli aikas hankala loytaa. Huonona puolena oli, etta puolet miun napsimista hienoista kuvista oli ylivalottuneita. Teknisten ongelmien takia kuvat eivat ole viela netissa, mutta toivottavasti ongelmat eivat ole pysyvan sorttisia, vaan mikrotukiapujoukkojeni ratkaistavissa =)

Apujoukkojen ansiosta sain vihdoin uusintakatsottua Amelie- elokuvan. Jos olisi pitanyt tyytya ranskalsieiin vertaisverkkoihin, niin en olisi varmaan ehtinyt sita nahda koko kesana. Talla kertaa sain elokuvasta jopa enemman irti kiitos suomenkielisten tekstityksien seka tuttujen maisemien. Ne maisemat innoittivat minut sitten seikkailemaan Montmartelle, Amelien jalanjaljille. Katsoin netista ravintola Les deux Moulins:n osoitteen ja jarkevimman metroreitin. Metroa sai vaihtaa useampaankin otteeseen ennen kuin saavuin Amelien kotikonnuille, Montmartelle. Yllatys oli melkoinen kun metrotunnelista noustuani huomasin tuijottavani Moulin Rougen kuuluisaa tuulimyllya. Vaikka toisaalta ihan jarkeenkaupa ajatus etta se sijaitsee vanhassa taiteilijakaupunginosassa.

Deux Moulins loytyi yllattavan helposti (kiitos yahoon karttapalvelulle). Sisalla oli tehty hienoisia muutoksia elokuvan jalkeen - tupakkatiski oli saanut vaistya uusien asiakaspaikkojen myota, loosit oli eri pain, eika lasilevya johon Amelie kirjoittaa ruokalistaa Ninon selan takana, nakynyt enaa missaan. Tunnelma oli kuitenkin jaljella, vaikka kahvila houkutteleekin turisteja viela 4 vuotta elokuvan ilmestymisen jalkeen.

Asiakkaita oli huomattavasti enemman kuin elokuvassa - kuitenkin savuttomien puoli oli lahes tyhja. Lahes kaikki tarjoilijat olivat miehia farkuissa ja valkeissa kauluspaidoissa =) Selka seinaa vasten vanhassa nahkasohvassa, siemailla gin tonicia ja nauttia tunnelmasta.

Kiipeaminen Sacre Courin kukkulalle, la Buttelle meinasi vieda hengen. Ei ole huonokuntoisen urheilulaji tassa helteessa ilman vesipulloa. Nakyma oli kuitenkin vaivan arvoinen. Montmartella saisi kulumaan vaikka kuinka paljon aikaa ja filmia seikkaillessa pienilla sivukujilla. Vanhan ajan idyllista Pariisia parhaimmillaan!

lauantaina, kesäkuuta 18, 2005

Muotia ja shoppaillua

Haa, elämänlaatu parani huomattavasti kun investoin tänään 15 euroa rämisevään pöytätuulettimeen =) Samalla tuli sitten kyllä investoitua vähän muutakin... Miuta ei pitäisi päästää täällä shoppailemaan ollenkaan; joka kerta kun lähden, rahaa palaa vähintään satanen... Ei kiva. Pitäisi vaan pysytellä kotipuistossa ja syödä patonkia ja juustoa... Kenkäfetismini varsinkin on päässyt täällä valloilleen. Jalat ovat uskomattoman turvoksissa (juu, tälläkin hetkellä kl 21 illalla ulkona on 28 astetta varjossa...), mutta silti olen täälläoloaikanani hankkinut jo 3 kengät, ja neljänsiä suunnittelen... Urheilusandaalit kaipaavat uusimista ennen Koreaan lähtöä.

Tähän asti olen aina kuvitellut, että muoti on pariisissa se ykkösjuttu, ja että täällä ihmisillä on tyylitajua vaikka muille jakaa. Siksi aluksi vähän jänskätti lähteä tänne, tälläinen maalaispulliainen, joka ei voisi enempää piitata muodin oikuista tai tyylistä, vaatetus on OK silloin kun se tuntuu päällä hyvältä =) Eli ranskalaiset korot joutavat meikäläisen kohdalla niin kauas kuin pippuri kasvaa.

Noh, aikani tätä menoa täällä seurattuani olen havainnut, että ei näilläkään ihan kaikki ole haute couturea. Suomessa 90- luvun alussa (?) vallinnut muoti-ilmiö, vyötärölaukut, on täällä aivan arkipäivää. Tosin yleensä laukku ei ole vyötäröllä, vaan kaulassa olan yli heitettynä kainalon alta. Itse pussiosa siis selässä...

Niistä valkeista "alushameista" olen varmaan maininnutkin, mutta mainitaan vielä toisen kerran. Eli puuvillaiset, aivan alushameen näköiset salsahameet ovat huippumuotia. Tosin on niitä kyllä Suomessakin, mutta ei aivan yhtä paljon kuin täällä. Ja värinä pitää olla siis valkea tai ruskea. Hameen materiaalit on hyvin laskeutuvaa kangasta, ja helmat on kovin liehuvaisia, jopa epätasaisia "huiskaleita". Uutena ilmiönä olen nähnyt myös kietaisuhousuja. Ne oli varsin vekkuli ilmestys. =)

Sitten miesten pukeutumisesta. Varsin yleinen yhdistelmä on kauluspaita ja farkut. Oikein hyvä, kunhan koko ja väri on valittu kantajansa mukaan. Tummaihoisilla miehillä näkee jänniä kaapuja ja kauhtanoita, väriyhdistelmillä jotka ovat jostain muualta kuin Euroopasta peräisin. Aika siistiä, että he jaksavat pitää yllä omaa kulttuuriperinnettään. Mutta sitten ne miesten muodin kompastuskivet. Kaikki miehethän joko pelaavat jalkapalloa tai hölkkäävät. Sopiva asustus näihin, varsinkin jälkimmäiseen, on joko tiukat pyöräilyhousut (nekinhän meni Suomessa muodista pois jo yli 10 vuotta sitten...) tai vaihtoehtoisesti minishortsit, jotka yleensä ylettyvät vain himpun verran pakaran alle. Eivät juu järin seksikkäitä asusteita kummatkaan. Ja hölkkääjiähän täällä riittää, melkein vuorokaudenaikaan katsomatta on aina joku juoksulla, välillä juoksijoita saa ihan väistellä työkseen ettei jää alle.

Työpaikan muoti vaihtelee aika laidasta laitaan, mutta niin vaihtelevat ihmisetkin =) Yleisesti ottaen se on kai melkoisen rento paikka ilman erityisiä pukeutumiskodeja. Yksi asia työkaverien pukeutumisessa on jäänyt askarruttamaan: miksi ihmeessä pukea päälleen shortsit ja villapaita!?!? Ja tällä yhdistelmällä viileänä päivänä säätää toimiston ilmastointi täysille... Ei näistä ranskalaisista ota tolkkua, mutta eivät näytä ottavan oikein itsekään...

Ensi viikosta tulee jännä: tiistaina on luvassa ranskalaiset puutarha/grillijuhlat, meidän omalla harjottelijaporukalla Chloén kotona ja perjantaina lähden juhannuksenviettoon Englantiin Emmin luokse =) Ja heti juhannuksen jälkeen alkaakin sitten vierailurumba, jota kestää heinäkuun loppuun. Ei ole enää montaa yksin vietettävää viikonloppua jälellä. Pitänee nukkua varastoon että jaksaa...

maanantaina, kesäkuuta 13, 2005

Pariisilainen viikonloppu

Mukava viikonloppu takana, ja palaneet olkapaat siita muistuttamassa. Onneksi eivat karahtaneet kovin pahasti, mutta ihan vahan. Jatin uhallakin suojakertoimet kotiin hankkiakseni edes vahan varia pintaan...

Perjantaina kattelin toissa netista Pariisin uintimahdollisuuksia. Campuksen paarakennuksessa on jonkinlainen uimahalli, mutta sinne paastakseen pitaisi kayda laakarintarkastuksessa ja tayttaa hakemuksia passikuvineen yms, joten tuumasin helpommaksi etsia julkisen uimalan. Niitahan sitten loytyi 37 kipaletta. Netissa oli oikein postinumerohaku, johon postinumeron syottamalla saa kyseisen kaupunginosan uimahallit kartalle. Ainakin kaksi hallia loytyy parin kilsan sateella meikalaisenkin asunnosta. Hyvat oli suunnitelmat, mutta laiskuus voitti, ja uintireissu siirtyi tulevaisuuteen...

Lauantaina laksin reppu selassa tutustumaan Euroopan toiseksi suurimpaan pilvenpiirtajaan, Tour Montparnasseen, joka kohoaa yli 200 metrin korkuuteen. Paasylippu maksoi kansainvalisella opiskelijakortilla 5,50 euroa, ja silla paasi 38 sekuntia kestavan hissimatkan 56. kerrokseen nakoalaravintolaan. 3 viimeista kerrosta piti kavella ravintolasta kattotasanteelle, josta olikin huikeat nakoalat yli kaupungin. Sanovat, etta hyvalla saalla nakyvyys on jopa 40 kilometria. Ei miun silmat ainakaan niin kauaksi nahneet; mutta ihan riittavasti kumminkin. Siella ylhaalla vasta tosiaan tajusin kuinka valtavan iso tama kaupunki on! Betoniviidakkoa silmankantamattomiin...

Tornista laskeuduttuani tormasin sitten yhteen tyokaveriin, joka oli terassilla tyttoystavansa kanssa. Ja juuri kun mie olin edellisena paivana paatynyt kyseiseen poitsuun niissa homousmietinnoissani, niin eikos tama sitten esittele tyttoystavansa Juliet'n. Istuttiin sitten siina terassilla minun syodessa ja heidan juodessa. Marx ja Juliet oli menossa leffaan kattomaan uutta StarWarsia ja pyysivat minut mukaan.

Kaikki sujui vallan taydellisesti laskun maksuun asti. Tyypillisena suomalaistyttona olen itse tottunut maksamaan laskuni. Niinpa rupesin huutelemaan tarjoilijalle, etta haluaisin maksaa, johon Juliet totesi: "Marx meni juuri sisaan maksamaan" Ja mina ihan ihmeissani etta mita se nyt miun ruokia maksamaan... Leffateatterin luukulla kaivelin lompakkoani, mutta Juliet heilutteli kolmea lippua ja sanoi homman olevan OK. Taaskaan ei siis tarvinnut maksa...

Noh, mina kiittelin kovasti ja yritin selittaa olevani ihan hamillani, kun olen tottunut kulttuuriin jossa jokainen maksaa osansa. Nama sitten selittivat minulle paikallista kulttuuria - yksi maksaa kaikkien puolesta lahes aina. Kukin maksaa sitten vuorotelleen, joten loppupelissa jokainen on tarjonnut kierroksen ja laskut tasaantuvat itsestaan. Kenenkaan ei siis tarvitse hetkellisen rahapulan takia jaada kotiin kun kaverit lahtevat bilettamaan. Napparaa ja mukavan tuntuista. Luo yhteishenkea ihan eri lailla kuin kylma pohjoinen systeemi, jossa jokainen kapertyy oman vilttinsa alle lammittelemaan toisista piittaamatta.

Taalla olen muutamaan kertaan jo huomannut kv-kouluttajan toteamuksen paikkaansapitavyyden: suomalaiset ovat individualisteja, jotka nostavat yksilon tarkeimmaksi yksikoksi. Muualla maailmassa ryhma ajaa yksilon edelle monissa asioissa. Ryhmakulttuuri on ihan erilaista, toivottaa yksilon tervetulleeksi paljon lampimammin. Voisikohan tassa olla selitysta suomalaisopiskelijoiden (ja muunkin kansan) syrjaytymiseen ja masennukseen. Kukaan ei piittaa, vaikka joku jaa taysin ulkopuolelle - jokainen huolehtii vain omasta (ja ehka muutaman laheisen ihmisen) hyvinvoinnista.

Noh, eilen sitten paatin katkaista hyvan sangyssalohoilyfiiliksen ja menna lohoamaan puistoon. Kirja ja appelsiinimehu kainalossa hiippailin noin 200 metrin paahan kotitalosta ja istahdin lukemaan selka puun runkoa vasten. Enemman taisin kylla katsella puistossa olevia kanssaihmisia aurinkolasieni takaa kuin lukea englanninkielista dekkaria.

Ymmartamykseni syveni, puistopaivan jalkeen tajuan miten pariisilaiset sailyttavat mielenrauhansa betoniviidakossa. Saan salliessa ihmiset lahtevat koko perheen ja ystavapiirin voimin viettamaan viikonloppua puistoihin, ja niitahan taalla riittaa. Osalla ihmisista oli kannettavat tietokoneet tai luentomuistiinpanot mukana, monet potkivat jaklapalloa tai pelasivat sulista, heittelivat frisbeeta, lukivat, riehuivat lasten kanssa, istuivat juttelemassa, tai ihan vain nukkuivat. Koko perhe vauvasta vaariin. Ja taman sunnuntainvieton myota on varmaan piknikkulttuurikin syntynyt, miksi katkaista mukava iltapaiva lahtemalla kotiin syomaan, joten ihmiset ottavat evaskorit ja kylmalaukut mukaan. Ruokateollisuus on myos mukautunut asiaan: yhdesta jos toisesta ruokalajista loytyy yksittaispakattuja "pikniktuotteita". Aikani niita ensin ihmettelin, yksittaispakattuja kakkupaloja yms, kunnes juustopaketin (kuinkas muuten) kyljesta bongasin sanan "pique-nique". Taalla varustaudutaan kaikkeen.

Noh, vaikka elama on ruusuilla tanssimista, niin ruusuissa on piikkinsa. Kolmannen kerran kuukauden sisalla istuin tana aamuna paaportilla ihmetellen kulkulupia. Perjantaina minulle vakuutettiin etta kaikki on kunnossa, mutta yllattaen sitten tanaan missaan ei tiedetty mika matti, mutta tarvittavia papereita ei vain ollut... Saato ++, ja lopulta paikalle vaadittiin viela jalkansa loukannut pomonikin asiaa selvittamaan, ennen kuin selvisi, etta portin virkailijat olivat kadottaneet puuttuvan paperin itse - olinhan minakin nahnyt jo liki 2 viikkoa sitten, etta se oli kunnossa. Noh, pienen saatamisen jalkeen sain vihdoin elokuulle asti olevan kulkuluvan... Eihan siihen kulunutkaan kuin se 5 viikkoa aikaa...

torstaina, kesäkuuta 09, 2005

Haita ja uskontunnustuksia

Jatkanpa sitten vaihteeksi tanne, kun ei tuo tyonteko oikein maistu. Kaveri lahti kesken paivan kotiin, sanoi olevansa liian vasynyt tyontekoon. Oli tullut ihan varta vasten omalla autolla... rikas paskiainen, elaa kahdestaan siskonsa kanssa omakotitalossa ja ajaa nakojaan autoakin viela. Etta niin ne toiset opiskelijat. Noh, talo ja auto taitaa olla Maman, joka on komennuksella rapakon takana.

Varpajaisshampanjonen jalkeen on keskustelu kaantynyt haihin ja niihin liittyviin tapoihin. Chloé on kihloissa syyrialaispojan kanssa, jonka kanssa on seurustellut yla-asteelta lahtien. Pojan myota han myos kaantyi ortodoksiuskontoon, joka kuulema ei eroa perinteisesta katolilaisuudesta kaytannossa juurikaan. Haapaiva on maaratty heinakuulle vuoden paasta, kunhan sulho palaa Saksasta opiskelemasta takaisin Pariisiin. Haihin on kuulemma tulossa noin 180 ihmista haalounaalle, ja viela enemman koktailkutsuille ennen lounasta. Perinteisesti Ranskassa tanssitaan haavalssi, mutta Chloé (siis takalainen harjottelijakaverini, ainut tytto miun lisaksi) haaveilee tangosta. Samoin kuin Suomessa, sukkanauhan heitto ja morsiuskimppu kuuluvat kuvioihin. Ennen sukkanauhan heittamista on myos leikki, jossa sen alle tyonnetaan rahaa. Nain nuoripari saattaa saada hyvankin pesamunan yhtiselle taipaleelleen, tai ainakin karkkirahaa haamatkaa varten.

Polttariperinteeseen kuuluu myos hulluttelu ja naamioituminen kuten Suomessa. Morsian puetaan yleensa valkoiseen ja kaverit pukeutuvat pikkupiruiksi ymparille.

Kun haista on selvitty ja tulee lasten vuoro, nuoripari paattaa nimen. Jenkkilaisten tv-sarjojen nimet ovat suosittuja, eika taalla ole samanlaisia saannoksia kuin Suomessa, joissa rajoitetaan nimen oikeakielisyytta. Toiset ihmiset ovat kuitenkin jokseenkin narkastyneita esim. Deliah- nimen kaytosta ranskalaistytolla. Lapsi liitetaan vaestorekisteriin ilman kirkon valiintuloa. Kaste suoritetaan sitten myohemmin.

Kuten katolilaisilla, ortodokseillakin uskontoon kuuluu rippi. Kirkossa olisi hyva kayda kerran viikossa, mutta kukaan ei katso pahalla silmalla jos olet matkoilla etka paase messuun, tai vaikka jos sunnuntaiaamuna sattuu nukuttamaan liikaa ja ylospaaseminen tuottaa kohtuuttomia vaikeuksia =)

keskiviikkona, kesäkuuta 08, 2005

Suukoilla kayntiin

Nyt on rankka viikonloppu Suomessa takana, ja elama jatkuu taas tasaisen tyoteliaan tahtiin Ranskassa. Paluu tanne oli yllattavan vaikea, toinen lahto oli paljon ensimmaista vaikeampaa, yllattavaa kylla. Ensimmaista kertaa lahtiessa edessa oli seikkailu, takana rankka opiskeluvuosi. Ja ensimmaisella kerralla sain lahtea vahan kuin varkain - ei ollut surta lossia ihmisia hyvastelemassa kun vanhemmatkin olivat matkoilla. Nyt toisella kertaa tapasin koko suvun ja paljon ystavia viikonloppuna (Juhosta puhumattakaan), kavin heittamassa talviturkin mokkisaunan laiturilta ja istuin mokilla pitkaan ihastelemassa Suomen kesaa. Paluu polyiseen miljoonakaupunkiin ei oikein houkutellut. Ainut asia, jota en jaanyt Suomesta tanne kaipaamaan, oli itikat, jotka melkein onnistuivat syomaan minut elavalta hautajaisissa.

Suomessa sain shoppailtua seka kosmetiikkaa etta vaatteita Mikkelin ostosparatiisissa =) Meikkivaraston taydentaminen kylla harmitti jalkeen pain, jos olisin malttanut odottaa lentokentalle, olisin saastanyt parikymmenta euroa. Ja aikatauluista johtuen miulle kuitenkin tuli kentalla 4 tunnin odotus, jonka aikana olisi varsin hyvin ehtinyt harrastaa shoppailua.

Kaksi ensimmaista tyopaivaa talla viikolla ovat lahteneet turkasen hitaasti kayntiin. Torkuin koko matkan bussissa tanne, ja toissa olen kuin nukkuneen rukous. Tosin nyt alan ymmartaa naita ranskalaisten aamuseremonioita. Kohteliaisuuselementin lisaksi paiva lahtee paljon jouhevammin kayntiin, kun suukottaa kaikki tyokaverit lapi aamukahvin lomassa =D. Tanaan tein henkilokohtaisen ennatykseni - 6 poskisuudelmat (yksi suudelma on siis muiskaus molemmille poskille, niin etta posket koskettavat toisiaan ja suu sanoo muiskis) ja 3 kattelya tahan mennessa. Nyt kuukauden jalkeen se alkaa tuntua jo lahes luontevalta, mutta vielakaan minusta ei ole menemaan tuonne takakonttoriin ja kiertamaan ihmisten tyopisteet lapi muiskauksia jaellen, niin kuin Chloé tekee lahes joka aamu. Pitanee siis vaania pusuja kahvihuoneessa turvallisesti cappuchino- muki kadessa O:-)

Eilen toissa yksi pomoportaan miehista tarjosi varpajaisshampanjat. Tarjoiluun kuului (luullakseni alkoholitonta) kuohuviinia, erilaisia pikkuleipia, jaateeta ja mehua. Kuulemma muuten olisi ostettu kimpassa lahja mentorillemme, mutta asiasta oli kerrottu vahan turhan mylohaan. Eilen soin myos yhden parhaista aterioista taalla. Jaksan siis vielakin hehkuttaa tata tyopaikkaruokailun ihanuutta. Kinkku-juustosalaattiii, silmieni edessa paistettu jauhelihapihvi (vaihtoehtona oli myos ihan oikea grillipihvi), maustetut porkkanasiivut, omena, banaani, leipa ja jalkiruuaksi tuolla alempana kuvailemani suklaamyrsky, mutta talla kertaa kahvin makuisella taytteella. Ja koko komeuden hintaa tuli 2,04 euroa =) Suomessa Scodexcholla en olisi saanut silla hintaa kuin sen alkusalaatin...

Mie olen huolissani omasta jalkiruokien syomisestani, mutta se ei ole mitaan pariin muuhun immeiseen verrattuna. Eilen yksi pojista soi samantyyppisen pihvin kuin mie, sen seuraksi sitten samanlainen "kahvimyrsky" ja suklaapiiras, riisivanukas, ananaslohko ja viela jugurtti. Ja tietysti monta tuubia sokeria viela paalle. Ja poika on laiha kuin tikku. Ihan epareilua tuommoinen. Meikalaisen pohjoinen elimisto varastoi jokaisen suupalan pahan paivan varalle, ja nama etelan ihmiset ovat sitten ihan lapipaskoja, suora putki mahan tilalla...

Viime viikon lampiman kelin jalkeen ilma on taas viilentynyt, tana aamuna oli 7 astetta toihin lahtiessa. Paikalliset ovat ihan ihmeissaan etta missa kesa viipyy, kun normaalisti naihin aikoihin pitaisi olla jo yli 20 astetta. Mina en ole yhtaan ihmeissani, melkein osasin odottaa, etta siella missa mina olen, on aina kylmaa ja sateista, oli kyseinen paikka sitten missa maailman kolkassa tahansa. Viime kesana kun Teppo oli Ranskassa, sanoi etta Ranskassa satoi noin kolmena paivana koko kesana, kun taas Suomessa oli varmaan 3 aurinkoista hellepaivaa samana aikana. Etta nyt on sitten toisin pain...