Erilainen joulu

tuli todellakin... Alunperin meillä oli ajatuksissa romanttinen illallinen, jokiristeily ja yöpyminen vähän paremmassa hostellissa joulun kunniaksi... Toisin kävi. Hostellissa saimme 2 hengen privaattihuoneen sijaan 8 hengen dormitoryn kerrossänkyineen, tosin siellä ei ole ketään muita meidän lisäksemme... Alakerrassa sijaitsee joku vanhainkodin tapainen, jonka herttaiset asukit pyörivät portaissa ja talon pihassa päivät pitkät.

Jokilaivaristeily siirtyi joulupäivälle ajanpuutteen vuoksi, ja osottautui mainettaan mitättömämmäksi. Eli aika mitäänsanomaton setti oli. Ilmassa oli sen verran vielä nokea, että keskustan alueella hengittäminen teki tuskaa, joten laivan kannellakaan ei juuri tullut oltua. Missään muualla maailmassa en ole moiseen savusumuun vielä törmännyt (vaikka toki niitä jossain sentään esiintyy muuallakin...)

Jouluaaton kohokohta oli jo eilen mainittu ruoka Ikeassa - pihvipäivällinen hienossa ravintolassa vaihtui jostain syystä mauttomaan riisi- possuateriaan ja yli-imelään teehen. Ja kaiken huipuksi emme kumpikaan olleet saaneet hommattua toisillemme joululahjoja... Onneksi sentään Mikkelistä Koreaan lähetetyt joulupaketit oli mukana, joten aattoilta ei sentään jäänyt ihan lahjattomaksi. Myös vierailu Emilyn luokse peruuntui lähinnä omaa laiskuuttaan - 3,5 tuntia suuntaansa on päiväseltään aika pitkä reissu lähteä morjestamaan kaveria.

Joulu Shanghaissa

Jouluyo, kello 11. Ja taalla sita istutaan hostellin aulassa internetissa. Vieressa muovikassissa odottaa pullo punaviinia ja tuubi Ikeasta ostettua lohitahnaa, joka on tarkoitus levittaa ylakerrassa odottavien hapankorppujen paalle. Laukussa on myos kynttiloita ja jouluservetteja tunnelmaa luomaan. Muuten taalla joulu nakyy vain ja ainoastaan kauppojen ja ravintoloiden ikkunoissa. Missaan muualla maailmassa tuskin onnistuisi kavella jouluaattoiltana hostellin alakerran kampaamoon sisalle kl 22 ja pyytaa jalkahierontaa alle 3 euron hinnalla. JOULUYONA!!! Yllatykseksi hieronta kestikin tunnin. Ei jaanyt pojille kovin kova tuntipalkka siita... Ja kampaamon piti menna kl 23 kiinni, mutta hieronnan jalkeen kysyivat viela etta saisiko olla viela jotain muuta, vaikkapa hiustenpesu ja paahieronta hintaan 1e... Mutta ehka se sitten huomenna ;)

Shanghai on hieno kaupunki. Jotenkin ihan eri maailmasta kuin Peking. Taalla on paljon moderneja pilvenpiirtajia, jotka on rakennettu 90- luvulla, joten niissa on kaytetty mielikuvitusta hieman enemman kuin Nykin laatikkopilvenpiirtajissa... Eilen kaytiin korkeimman huipulla lahettamassa postikortteja Suomeen, 340 m korkeudelta maailman korkeimmasta postitoimistosta. Huomenna tai Tapaninpaivana olisi tarkoitus lahtea jokiristeilylle illalla katselemaan kaupungin yovalaistusta joelta kasin. Arvonnassa on myos etta lahdemmeko morjestamaan Koreassa tapaamaamme kiinalaistytto Emilya 3 tunnin junamatkan paahan kaupungista.

Niin, ja jouluateria - soimme kynttilanostoreissulla Ikeassa lihapullia kermakastikkeessa puolukkahillon kera. Niin ja jalkiruokana oli kylmasavulohisalaattia :)

Viimeiset kuvat Koreasta

Löytyvät TÄÄLTÄ. Niitä ei ole vielä nimetty, lajiteltu eikä juuri sensuroitukaan, mutta sainpahan kuitenkin nettiin :) Eli sivusto sisältää lähinnä kuvia reissusta Pohjois-Korean rajalle sekä Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäiväjuhlista.

Erilainen Kiinanmuuri

Eilinen päivä nukuttiin pitkäksi, syötiin hostellin baarissa ja käpöteltiin ympäriinsä. Tänään otettiin hostellin 16 euron hintaan tarjoama retki "The Secrect Wall" muurille, joka olikin melkoinen kokemus. Harva kai voi sanoa käyneensä muurilla päiväsaikaan näkemättä lainkaan muita turisteja tai krääsänmyyjiä. Meitä oli 11 hengen porukka hostellista, joiden kanssa ajettiin 2,5 tuntia kaupungista suuntaan X keskelle ei mitään, jossa tapasimme kiinalaisperheen, jonka isäntä lähti käyttämään meitä 3 tunnin "kävelyretkellä" muurilla.

Ylösalas osittain sortunuttakin muuria, kiveltä kivelle, vuorenkuvetta hiekkavyöryn saatellessa sekä jäisten purojen ylityksiä. Kunto loppui moneen otteeseen, usko omaan suoriutumiseen meni myös, mutta takaisin sieltä selvittiin. Oli se sen verran rankka reissu että en lähtisi toiste, mutta parempikuntoisille liikkujille voin kyllä lämpimästi suositella. Vaelluksen jälkeen söimme myöhäistä lounasta / aikaista päivällistä oppaamme kotona. Ihan jees, varsinkin kun se on nyt ohi ja tuli tehtyä . Pohkeet ei varmaan toimi kolmeen päivään, ja polvet vihottelee ehkä vielä kotonakin...

Reissun jälkeen oli niin puhki, että suihkun jälkeen kykeni enää ojentamaan likaiset vaatteet respan tytölle pestäväksi. Puolitoista vuorokautta kuulemma menee pyykkäyksessä, muovikassillisen hinnaksi tuli 4 euroa. Ruoaksi jälleen hostellin baarissa paistettuja nuudeleita vihanneksilla ja naudanlihalla, Juholle paistettua riisiä kanalla. Walesilaispoika tarjoili ostamaansa teetä iltadrinkiksi, maistui niin hyvältä, että huomenna pitää lähteä teekaupoille itsekin. Hostelli on niin hyvin sijoitettu, että muutaman kymmenen metrin päässä ovelta on hyvät shoppailumestat. Hyvä valinta, ainua huono puoli on se lämmitys... Tänään saatiin lämpötila kipuamaan jo 17 asteeseen :)

Pekingissa

Saavuimme Pekingiin viime yona aamukahdelta. Ei mikaan paras ajankohta saapua uuteen kaupunkiin, kun koko kaupunki on kohmettunut tarisemaan kylmassa horroksessa... Laivamatka kesti 25h, eika vetanyt mukavuudessa vertoja ruotsinlaivoille. Ei saatu bussilippuja laivalta, joten jouduttiin sitten ottamaan tunnin taksi (14e) ensin Tianjinin asemalle, josta onneksi saatiin bussi Pekingiin. Pekingissa ei ollut hajuakaan sijainnistamme, joten paadyimme taas taksiin, jolla tuntui olevan lahes yhta hatara kasitys... Maaranpaa oli onneksi lahella, mutta pikkukujilla harhaillessa meni tunti aikaa ja kuski soitteli hostellin respaan kahdesti.

Hostelli oli kiva, mutta jaatavan kylma, huoneessa oli sisalla 8 astetta kannykan mittarin mukaan... Suihkun kanssa oli myos ongelmia... Tanaan Taivaallisen rauhan aukio ja kielletyn kaupungin puutarha, huomenna retki Muurille vahan tuntemattomampiin paikkoihin kuin turistit yleensa... Huomisillaksi myos toivottavasti ankkaa luvassa =D

Ja huomenna lisaa myos nettiin, tama aika on rajoitettu puoleen tuntiin - omalla lapparilla saa olla enempi =D

Viimeistä viedään!

Viimeinen yö menossa! Käytiin samassa baarissa, jossa meille ensimmäisellä viikolla tarjoiltiin paahdettuja silkkiperhosen toukkia - olivat ruokalistalla vieläkin. Kello on puoli neljä aamuyöstä ja kamala päänsärky päällä. Joku vähän viksumpi olisi aloittanut pakkaamisen hyvissä ajoin - tai ainakin viimeisten pyykkien pesun, ettei niitä tarvitsisi märkänä ottaa mukaan... mutta onhan siitäkin jo kokemusta, ainakin viimekesäiseltä Englannin reissulta.

Tultiin siis baarista - kämppis yritti kovasti auttaa pakkaamaan, mutta parhaiten olisi auttanut istumalla sängyllä ja juttelemalla... Kaveri tuli juttelemaan, mutta nukahti miun sänkyyn. Kämppiskin jo kuorsaa, Juho tehnee samoin alakerrassa. Päänsärky päällä, mutta puoli miljoonaa asiaa on vielä hoidettavana ennen nukkumaanmenoa...

Käytiin tänään kämppiksen kanssa korealaisessa kylpylässä. Tosin kylpylän valomainos sanoi kyllä ihan selkeällä korean kielellä: SAUNA. Jjimjillbangiin erona oli lähinnä vaatimattomampi taso ja pienemmät tilat. Täällä keskityttiin enemmän peseytymiseen kuin hikoilemiseen - vaikka sitäkin varten oli kaksi erilaista hikikoppia / saunaa. Korealaisnaiset katselivat ihmeissään kun mie pulahtelin kylmävesialtaassa aina löylyjen välillä... paikalliset istuivat vain porealtaassa...

Keskiverto korealainen muuten hinkkaa itseään karkealla pesukintaalla tunnin, eli niin kauan kuin kuollutta ihoa ei enää hinkkaamalla irtoa ihon pinnasta. Tulosta sitten pitää tietysti tarkastella vähän väliä, että irtoaako vaiko eikö... Eli melkoiset hinkkajaiset oli. Suihkuttelu ja hinkkaus tehtiin istualtaan, pienellä pesupallilla istuen. Kerrankin käytössä oli käsisuihkut, joista vesi tuli ihan oikeasti paineella. Itse suihkutkin oli asennettu hyvin matalalle, istuvia suihkuttelijoita silmälläpitäen.

Edellisestä postauksesta unohtui kertoa että miksi ne sormet palelevat. Täällä lämpötila on siis hieman korkeampi kuin Suomessa, mutta pakkasen puolella ollaan kuitenkin ainakin öisin, ja luntakin on jo nähty muuallakin kuin postikorteissa. Syy miksi Koreassa on kylmempää kuin Suomessa on yksinkertainen - täällä kukaan ei jaksa sulkea ovia ja ikkunoita. Missään Suomessa et näkisi yliopiston vessan 1*1,5m ikkunaa selkosen selällään tuulisena pakkaspäivänä. Paperit vain leijuivat kun tuuli tuiversi sisällä ja pylly meinasi jäätyä pyttyyn kiinni. Sama meininki on joka paikassa: Jos rakennuksessa on 8 ulko-ovea, niin 6 niistä on vähintään virka-aikaan jatkuvasti auki. Sen lisäksi suurin osa taloista on rakennettu niin hataraksi, että ikkunan välistä ja oven alta tuulee sisään. Ei ihmekään jos sormet on kankeat ja palelee... Vaikka armaassa Koto-Suomessa ulkona olisikin pureva pakkanen, sisällä on silti lähes aina mukavan lämmintä - ei tarvitse istua takki päällä...

Ja sitten viimeistä: jos englannin kielessä on yksi lause jota inhoan, niin se on: "Have a good life!" Hyvästien jättö on muutenkin tarpeeksi ikävää, mutta tuo pahentaa vielä asiaa. Kuulostaa vähän alentuvaltakin. Kuitenkin tänään on joutunut jättämään aivan liian monet hyvästit, ihmisille joita on tavannut viimeisen 4 kk aikana päivittäin, ja joita tuskin enää ikinä tulee tapaamaan. Toki muutamaa näkee, mutta suurinta osaa ei varmaan enää ikinä... Hali siinä sitten niitä kaikkien pakkauslaatikoiden keskellä ja kuuntele lausahduksia: Have a nice life!

Noh, seuraava postaus sitten Kiinan puolelta... Siellä pitäisi puhelinkin alkaa taas toimimaan, eli tekstiviestejä saa laittaa... Niin, ja jos joku tahtoo postikortteja, niin pistäkää ihmeessä osoitteita tulemaan vaikka spostilla tai tänne kommentteina... En Suomesta lähtiessäni älynnyt ottaa yhen yhtä osoitetta mukaan...

Itsepäisyyttä ja jäisiä sormia

Seoulista palattuamme oli sähköpostissa yllätysviesti - kutsu suurlähetystön itsenäisyyspäiväjuhliin Seouliin hotel Millenium Hiltoniin. Emme laiskuuttamme olleet muistaneet ilmottautua lähetystöön vasta kuin edellisenä perjantaina, joten olimme jo jättäneet hyvästit itsenäisyysjuhlille. Nyt tuli kuitekin kiirus lähteä metsästämään Juholle pikkutakkia. Tuntikausien kiertämisen jälkeen löysimme lopulta takin hintaan 50 euroa, kun suurin osa oli 130-350 euron hintaluokassa.

Yllättäen kaikki halvat junaliput oli jo myyty loppuun 2 päivän varoitusajalla, joten otimme sitten luotijunan :) Täkäläinen KTX kulkee huippunopeudella 300 kmh, tosin suurimman osan matkasta nopeus on jossain 280 kmh pinnassa. Yhtä hintaluokkaa halvempi Saemaul- juna on paljon mukavampi - sen penkit on kuin nojatuoleja, ja tilaakin on enemmän. Toki matkakin kestää puolet pitempään...

Seoul Stationilta otimme taksin Hiltoniin, vaikka se näkyikin asemapihalta. Ratkaisu oli hyvä, sillä reitti hotellille oli lopunperin monen mutkan takana, eikä aikaa kuitenkaan ollut ihan rajattomasti tuhlattavaksi.

Kaunistautumisen jälkeen minä ja Juho otimme hotellin aulabaarissa lasilliset halvinta (!) punaviiniä ja Toni mukin teetä. Hintaa drinkeille tuli liki 40 euroa, eli mikään halpa paikka Hilton ei yllättäen ollut. Halvin hotellihuone 2 hengelle olisi maksanut 200 euroa.

Itse kutsut olivat koktailpileet, joissa tarjolla oli kotimaisista herkuista mm. kylmäsavulohta (älkää edes kysykö kuinka monta kertaa santsasin...), joulukinkkua (joka haihtui kuin savu ilmaan - jäi vain tuoksu jäljelle... ja me siis jäimme ilman) ja piparita. Lihapullat kestivät hieman kauemmin kuin kinkku - minua edellä jonossa ollut tyttö sai viimeisen... Että se siitä. Juomapuoli oli kuitenkin kunnossa. Saimme riittävästi samaa punaviiniä kuin aulabaarissa joimme, saman sarjan valkkaria, ja alkoholittomille oli tuoremehua. Illan kohokohta oli jättimäinen jääkimpale, josta pisti ulos tutun näköisiä pullonkauloja - Finlandia Vodkaa, Marskin ryyppyä ja taisipa siellä olla Koskistakin... Niitä sai käydä itselleen kaatelemassa omaan tahtiin. Kerrankin olin viksu ja jätin miestä väkevämmät vain miesväelle...

3 tunnin kokkaroimisen jälkeen siirryimme seoulilaisvaihtareiden ohjastamina istumabaariin, josta sitten myöhemmin yökerhoon. Nesteitä virtasi täälläkin, ja aamulla neljältä olo oli sitä luokkaa, että läksimme vapaaehtoisesti suunnistamaan kohti rautatieasemaa ja aamun ensimmäistä luotijunaa kotikonnuille. Daegussa olimme takaisin 07:15, joka tarkoitti että ehdimme hyvin aamupalalle ja aamun ensimmäiselle luennolle... Tai kuka ehti kuka ei... minä kävin palauttamassa kotitehtävät opettajalle ja häivyin samantien kotiin nukkumaan... Krapula ei hellittänyt ennen kuin illalla pizzan myötä!

Mutta hauskat bileet ne oli. Niistäkin on tulossa valokuvia myöhemmin. Tosin kuvat on lähinnä otettu ihmisistä ennemmin kuin tilanteista, joten eipä niistä suurta hupia ole kuin paikalla olleille...

Retki Pohjoiseen

Nonih, sainhan aikaa kirjottaa taas pitkästä aikaa, vaikka pitäisi olla taas lukemassa tenttiin. Eli täällä on viimeinen viikko meneillään ja viimeiset 3 viikkoa on ollut yhtä hulinaa, hyvä jos nukkua on ehtinyt.

Eli viimeisten kolmen viikon tärkeimpiä tapahtumia oli kurssimatka Korean etelärannikolle Busaniin (siellä on Korean hienoimmat biitsit), josta professorimme oli varannut hotellihuoneistot ihan rantakadulta ja 16. kerroksesta, niin että meillä oli aika huikeat näköalat. Ilta meni tissutellessa ja harrastaessa kurssin otsikon mukaisesti crosscultural communicationia. Jotkut hullut kävi meressä uimassa (marraskuun 25. päivä, että oli ihan kohtuu viileää), ja arvatenkin minä sain flunssan jo pelkästä katsomisesta... Busanissa käytiin myös ihmettelemässä akvaariota, jonka hienoin elämys oli allas täynnä haita ja pikkukaloja yhdessä, sekä hassu akvaariokupla, johon sai työntää oman päänsä sisälle. Kuvia tulossa myöhemmin.

Seuraavana viikonloppuna suuntasimme Seouliin, retkelle Pohjois Korean rajalle, DMZ:lle. Reissulle tuli hintaa yli 60 euroa, ja olisi noussut 80 euroon jos olisimme halunneet käydä vielä tunnelissa rajan alla. Nyt pääsimme siis Panmunjoniin, eli rajalla olevaan sotilastukikohtaan, jossa meille esiteltiin paikkoja alkaen neuvotteluhuoneesta (joka sijaitsi tasan puoliksi rajan kummallakin puolella). Näinpä tuli siis käveltyä muutama askel pelätyn pohjoisen naapurinkin maalla - tai lattialla... Rajalle pääsyn vaatimuksena oli tiukka pukukoodi - ei farkkuja, shortseja, urheiluvaatteita, eikä miehille myöskään pitkiä hiuksia. Sormella osoittaminen oli ehdottomasti kielletty, koko retken peruuntumisen uhalla. Syynä oli kuulemma, että perinteisesti Koreassa farkut ovat olleet köyhälistön vaatetta, ja pohjoiselle halutaan näyttää ettei täällä mitään kerjäläisiä olla. Osoittelu puolestaan saatettaisi tulkita pistoolilla ampumisyritykseksi, josta puolestaan saattaisi seurata omia ongelmia... joopa joo. Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa, joten lupaan viikon sisällä laittaa kuvat nettiin ja linkin tänne. Seoulin reissusta vielä mainittakoon, että saimme kunnon lumisateen - Korean ensilumi, joka satoi maan pohjoisosiin siis 2.12. Täällä maan etelä - koillisosissa ei ole lumesta ollut vielä hajuakaan, vaikka lämpötila on jo nollan alapuolella.