Ruotsalaistunnelmia

Loydettiin sitten lopulta hieman olympiatunnelmaa mekin. Pitkan surffailun jalkeen loytyi netista vinkkeja ruotsalaisravintolasta jossain Bangkokin syrjakylalla, joka nayttaisi latkafinaalin isolta screenilta. Ainut ongelma vain oli paikan pieni koko, ja ilmoitus jonka mukaan paikat piti varata etukateen...

Noh, me kavimme juhlistamassa viimeista iltaa Outback- pihviravintolassa syomalla kalleimmat pihvit mita listalta loytyi. 2 hengen, 3 ruokalajin ateria + pullo punkkua maksoi yhteensa 70 euroa. Eli paikallisittain keskituloisen henkilon kuukauden palkka... Listalla oli hupaisa jalkiruoka, chocolate thunder from down under, joka 2 hengelle jaettuna oli silti aivan liian iso. Suklaa-pekaanipahkinakakkua vaniljajaatelolla, suklaakastikkeella ja kermahyydykkeella. Jo pelkka jaatelopallo oli meikalaisen nyrkkia isompi...

Masut killellaan otimme suuntiman kohti The Wallsia, ruotsalaiskapakkaa. Se oli niin keskella syrjakatujen aitia, etta paasimme lopulta perille vasta poliisisaatossa. Onneksi loytyi poliisi, joka ymmarsi englantia...

Ruottalaispubi oli tapotaynna ihmisia, ja tunnelmaa voi luonnehtia lahinna hikiseksi. Istumapaikat oli myyty jo kauan etukateen, 6 e illalliskorttien kera, mutta seisomaan mahtui mukaan juuri ja juuri. Yleisoa oli noin 100, josta ainakin 80 oli ruottalaisia... Ruottalaiset istui ja suomalaiset seisoi. Ja viina virtasi. Pubi oli koristeltu sini-keltaisin ilmapalloin. Seisoimme seinan vieressa ihan baarin takanurkassa, josta kuitenkin oli taydellinen (joskin kaukainen) nakoyhteys screeniin. Ja edessa poydassa ihan meissa kiinni istui 50 ruottalaista... Ihan kiltisti ne meita kohteli, ainakin verraten mika olisi ollut asia painvastaisessa tilanteessa, ruotsalaisvieraat suomalaispubissa kun Suomi johtaa... Kotiinlahdon hetkella jaoimme viela taksin yhden ruotsalaispariskunnan kanssa. Keskustelut pyorivat lahinna matkustamisessa ja sukeltamisessa.

Taksi tulee hakemaan meita 6 tunnin kuluttua lentoasemalle. Younet siis jaavat vahiin, kun pakkaamista ei ole alotettukaan... Ei nayta kovin lupaavalta, mutta ehka lentokoneessa sitten nukuttaa tavallista enemman. Ei muuten juuri houkuttele 10 tunnin lento...

Kyynisyydesta

Kun reissaaminen alkoi, blogiin ilmestyi asiaa milloin mistakin. Kaikki uusi ihmetytti, ja asioita jaksoi kummastella tannekin. 2 kk jalkeen Pariisista ei loytynyt enaa ihmeteltavaa, joten seuraavat ihmetykset loytyivat Koreasta, Aasialaisesta kulttuurista. Pikkuhiljaa sekin hiljeni. Nyt kun kulttuuri ja kaupunki on vaihtunut parikin kertaa viikossa, kaikkeen uuteen ja outoon turtuu, ettei nykyaan enaa jaksa hatkahtaa mistaan. Kyynistyy.

Koreassa jaksoi viela ihmetella huonoja sahkoistyksia, Kiinassa koyhia ja kerjalaisia, mutta taalla ei jaksa lotkauttaa korvaansa pickup-auton lavalla matkus taville 15 ihmiselle, kulkukoirille tai alastomille naisille... Noh, nyt on reissun viimeinen ilta, ja huomisesta alkaen voikin sitten alkaa ihmetella suomalaisen kulttuurin outouksia...

Eilen kaytiin baarissa, josta sanotaan, etta ensikertalaisilta menee leuka lattiasta lapi, eika nakymaa usko todeksi... Noh, me tuumattiin etta siina on vahapukeisia tyttoja, osa jopa ihan natteja... Eli oltiin siis paikallisella punaistenlyhtyjen alueella (yhdella kolmesta), ja ihan sisalla baareissa siis. Tytot tanssivat joko lavalla tai jossain ja asiakkaat juovat ja katselevat. Ottavat sitten haluamansa tyton mukaansa maksettuaan ensin vahan valityshintaa baarille. Minua ei hetkauttanut juurikaan, edes siina vaiheessa kun tytot yrittivat kadesta raahata minua mukaan lavalle... Joku raja sentaan!

Yhdessa tyttobaareista oli tyttolavan lisaksi rakennettu rodeoareena, jossa kuka tahansa asiakkaista sai kiiveta teutaroivan haran selkaan, ja jos siina pysyi minuutin, baari lupasi tarjota drinkin. Koukkuna kuitenkin oli, etta harkaa ohjasi areenan reunalta ohjaimista tytto, joka viimeistaan 50 sekunnin jalkeen heitti jokaisen ratsastajan pehmustettuun areenaan. Mina kestin kohtuullisen kauan, joten sainkin sitten tavallista rivakamman loppuheiton ja lensin komeasti... Eli yllattavaa kylla, jos yleison vaihtoehtona oli leluharka tai bikiniasuiset tytot, harka veti suuremman suosion...

Toisessa baarissa kavin mielenkiintoisen keskustelun kauniin tyton kanssa... Tainoh, miksi naita sukupuolenvaihtajia sitten kutsutaankaan. Harvinaisen kaunis se kylla oli - niin kauan kun piti suunsa kiinni ja morean aanensa piilossa. Eli baari oli ladyboy- showbaari, jossa kaikki 'tytot' olivatkin poikia tai sukupuolenvaihtajia. Eivat kuitenkaan ollenkaan saman nakoisia kuin transut jenkkileffoissa, vaan 90 % niista olisi kaynyt koska tahansa naisista jopa bikinit paalla. Nama tuppautuivat juttusille ja drinkkeja (kokista) kerjaamaan paljon herkemmin kuin oikeat tytot. Kyselivat onko meilla Suomessa ladyboyta, johon totesin etta en mina ainakaan ole kertaakaan nahnyt... Taalla ne kuuluvat kulttuuriin ihan normaaleina. Tassa baarissa Juho meinasi saada myos hieman erikoiskohtelua seuratessaan luonnon kutsua... Nama 'tytot' kun ovat normaaleiden tyttojen tavoin miesten peraan...

Latkahuuma

jaa taalla totaalisesti kokematta, ja se harmittaa. Pattayalla pojat kuunteli peleja netin kautta radiosta, mutta me ei olla harrastettu edes sita. Paikalliset ei ole koskaan mistaan talviolympialaisista kuulleetkaan, saati sitten jostain jaakiekosta tai kurlingista :( Eli kaikki meidankokema latkahuuma tulee Suomen kautta, tekstiviesteina, irkissa ja mesessa... Ja loppuottelunkin missaan paivalla, kun palaan Suomeen vasta maanantaina...

Muuten Vientianeen tutustuminen on jaanyt kavelyksi ympari keskustaa seka nettikahviloissa istumiseksi. Intternetti maksaa noin 0,5e tunnilta, joten ei tama pahasti rasita kukkaroakaan. Eika muutakaan tekemista oikein loydy. Eilen kaytiin ihmettelemassa yhta ransistynytta temppelia, mutta ei niitakaan jaksa kovin montaa kattella. Netti vetaa puoleensa. Eilen loysin myos parin lappeenrantalaisen kaverin, Sannan ja Tupin blogit, jotka sitten piti lukea alusta loppuun kertaheitolla. Kiva lukea kavereiden kuulumisia, mita toisella puolella maailmaa tapahtuukaan. Talla kertaa siis Chilesta ja Irlannista. Muutenkin alkaa jo haaveilla taas ajasta, jolloin netissa saa surffailla mielin maarin, ja vielapa niin ettei ole viereisen koneen kayttaja kyttaamassa olan takana. Tunnustan, olen netin orja :)

Laos, Vientiane

Valtakunnan paakaupunki, jossa asuu hurjat 130 000 immeista. Meno on hiljasempaa kuin Mikkelissa maanantai- iltoina. Kaupunki on muutenkin ihanan rauhallinen ja hiljainen. Sanotaankin, etta Laos on Aasian viimeinen oikeasti hiljainen maa. Ette usko miten paha aani voi lahtea esim kiinalaisista, tai thaikkunaisista...

Laos on juu mukava paikka, ainakin ihmisille jotka tykkaa kattella kuplavolkkareita. Jos Bangkok on hippipakujen (volkkarin klainbuss) luvattu kaupunki, niin Vientiane on sitten kuplavolkkareiden. Taalla ei ole juuri muuta tekeista kuin nukkua ja maleksia ympari kaupunkia. Tai istua baarissa juomassa paikallista olutta tai gintonicia... Huomenna jatkamme siis takaisin Bangkokiin.

Ne housut, jotka miulta katosi silloin Pattayalla pyykissa, on edelleen kadoksissa. Samoin kadonneeksi havaittiin myos meikalaisen paras musta baaripaita, jonka olin ostanut kalliilla rahalla Helsingista elokuussa. Pikkasen vituttaa! Meikalaiselle kun ei ole valmisvaatteiden ostaminen ihan lasten leikkia, todella harvoin loytyy mitaan sopivaa, saati sitten sopivan hintaista...

Takaisin Khao Sanilla

Takaisin siella mista aloitettiinkin Thaimaan reissaus, jopa samassa nettikahvilassa ja guesthousessa. Melkein kuin olisi kotiin palannut. Nyt parin viikon ihmettelyn jalkeen ei tama Thaimaa tunnu ollenkaan niin ihmeelliselta paratiisilta kuin mita sen maine antaa ymmartaa. Oikeastaan vain tuo lampo on jotain niin supererikoista. Kulttuurissa ei ole juuri hihkumista, eivatka ihmiset ole tehneet vaikutusta ystavallisyydellaan.

Khao Sanilla on paha maine, mutta nahtavasti paikka on oikeastikin siistiytynyt viime vuosina. Nahtavasti vallanpitajat ovat huomanneet turistien kiinnostuksen alueeseen (mm. elokuva The Beach liittyy tanne). Kaupunkikuvallehan on pahasta jos turistit nakevat totuuden, joten kuten jo aiemmin mainitsin, Khao San ei vastannut mainettaan. Meno Pattayalla (joka on tunnettu perhekohteena) oli paljon hurjempaa kuin taalla paheiden pyhatossa... Edes yhtaan GOGO-baaria ei osunut silmaan iltakavelylla...

Muutama vekkuli havainto on tullut tehtya matkan varrelta, ellen ole jo aiemmin maininnut: kaikki Euroopasta kadonneet Volkswagenin Kleinbussit ovat tainneet paatya tanne - niita riittaa esim meidan hotellikadulla perati 6 kappaletta. Usein niissa pidetaan illan tullen autobaaria, tai tatuointistudiota tjsp. Mutta ihan perusajossakin niita on melko paljon.

Toinenkin pointti on autoista - avolavapickupeista, jotka tuntuvat olevan yleisin ajoneuvomuoto koko Thaimaassa. Useimmiten lavalla istuu 2-15 ihmista. Pattayalla tallainen kuljetusmuoto oli viety kaikkein pisimmalle asti, jossa koko kaupungin viralliset taksit oli tehty moisista viritelmista - lavalle oli hitsattu portaat ja kehikko penkkeineen paivineen, stoppipiippareita unohtamatta. Muutaman kadunvalin matkan moisella paasi kulkemaan 20 centin hintaan, ja 3 eurolla se kuljetti jo privaatisti kaveriporukan haluamaamme paikkaan. Yleinen tapa siis oli, etta autot partsailivat tiettya reittia, ja kyytiin ja pois sai hypattya katta heilauttamalla.

Huomenna on tarkoituksena kayda vahan viela raatalin asioilla teettamassa Suomen olosuhteisiin sopivia housuja. Edelliset housut, jotka teetin Bangkokissa, katosivat edellisessa pyykissa. Ennen pyykkia laskin etta koneeseen meni 20 vaatekappaletta, mutta myyja otti kuittauksen vain 18sta, eika pyykkipussista loytynyt kuin 18 kappaletta. Siihen hataan en nahnyt mita puuttui, joten en voinut ruveta syyttamaankaan, mutta nyt jalkeenpain rupesin ihmettelemaan uusien housujeni peraan... Aika kauan saa myyja etsia ihmista jolle meikalaisen housut istuvat... Pikkasen vituttaa, 2 viikkoa vanhat housut, kerran kaytetyt!!!

Huomenillaksi on yojunaliput kohti Laosia, taas vie 500 km junamatka 11 tuntia vahintaan... Joku taalla aina kestaa, eika mikaan ole ikina ajallaan. Laosissa olisi tarkoitus ihmetella ymparistoa muutama paiva - mika siina maassa on, kun sita niin paljon kehutaan - ja palata pe-la takaisin tanne Bangkokiin ja shoppailla viime hetken tuliaiset ja kayda laksiaisillaillisella. Pitanee etsia kaupungin paras pihvipaikka lohduttamaan eron tuskaa :)

Pattayan paratiisi

tai mika lie. Ainakin tuhannet suomalaisturistit nahtavasti ajattelevat niin valitessaan taman lomakohteeksi. Me tultiin tanne siis tana aamuna moikkaamaan serkkupoikaani Jussia, joka on taalla Suomen talvea paossa. Ei tama enaa ihan paratiisista kay, turismi on pilannut paikkaa kovasti, eika paikallisesta kulttuurista ole enaa juuri mitaan jaljella. GOGO- baareja riittaa toisensa jalkeen strippareineen. Suomalaisiakin riittaa, saatiin Jussilta ihan kartta johon oli merkattu kaikki Pattayan suomalaisvetoiset mestat.

Taalla olisi siis tarkoitus syventaa rusketusta muutama paiva, ehka vahan bileistaa siina valissa... Ei kehtaa ihan valkonaamaisena tulla Suomeen sen jalkeen kun taalla tropiikissa on reissannut pari kuukautta...

Edelleen hengissa

Jaimme henkiin sukelluskurssista. Saimme molemmat lopputentin viela ensimmaisella yrityksella lapi. Eli nyt olemme virallisesti kortitettuja sukeltajia, lupa on menna 18 metrin syvyyteen. Kurssiin kuului 4 sukellusta kaikenkaikkiaan. Viimeinen dyykki oli kaikkein mielenkiintoisin, silloin uskalsi jo katsella ymparilleen paljon enemman kun ei tarvinnut keskittya tekniikkaan ja tehda tylsia harjotuksia. Maskin pois ottaminen veden alla ja takaisinlaitto hetken paasta on edelleenkin miun inhokki. Eli sukellus on ihan siistia, mutta ei se kokonaan miun sydanta vienyt. Mutta en sita varmaan tule tahan lopettamaankaan...

Meidan hieno rantaloma vahan kutistuu, kun nyt taivas avautui ja paatti saaren kuivuusongelmat kertaheitolla. (Ja sadekauden loppumisesta on vasta 1 kk.) Nyt on tullut taivaalta vetta kuin saavista. Eilen meressa se ei paljoa haitannut, mutta tanaan ei olla liikuttu 10 metria guesthousea kauemmaksi. Toivottavasti aurinko nayttaa naamansa jalleen!

Sanni: hienoa kuulla etta Katja valmistuu!!! Ja itseasiassa minahan olen jo Suomessa tuolloin kun valmistujaisia meinaatte juhlia :) Eli tulen kylla ihmeessa paikalle, jos vain aika ja paikka kerrotaan O:-)

Jonna: yliopistomaailma on kummallinen, vanhoillinen ja ennenkaikkea byrokraattinen. Asiat pitaa tehda niinkuin ne on aina tehty, vaikk se olisi sitetn kuinka pain helvettia...

vesikeuhko

Koh Tao, Thaimaa
Etelainen paratiisisaari osoittautui vahan liiankin paratiisiksi: hotellissamme sai sahkoa vain 7 tuntia vuorokaudesta, siella ei ollut kenttaa kannykalle, ei internettia eika sinne paassyt autolla tai edes moottoripyoralla. Bungalovi oli vuoren rinteessa viidakon sisalla, ja vaikka biitsi oli kohtuullisen hieno, paatimme muuttaa majapaikkaa 2 yon jalkeen. Nyt asumme satamassa guesthousessa, joka ei ole laheskaan yhta romanttinen, mutta paljon siistimpi...

Tanaan paasimme vihdoin veteen sukelluslaitteiden kanssa. Rannalla varusteet niskassa kavely tuntui melkoiselta taapertamiselta (yli 20 kg ylipaino selassa...) 7 kg edesta otettiin viela lyijya vyotarolle uppoamisen varmistamiseksi.

Kovin syvalle ei tanaan upottu, vain 1 metrin syvyyteen opettelemaan hengitystekniikkaa ja erilaisia erikoistilanteita mita pinnan alla voi sattua.

Ensimmaiset henkaykset veden alla olivat miun kohdallani aika karmivat. Kaikki sujui hyvin niin kauan kuin piti nenasta kiinni, mutta heti kun paasti irti, hengittamisesta ei tullut enaa mitaan. Kaikilla muilla tuntui sujuvan ihan OK, mie olin ainut joka meinasi tukehtua... Onneksi oltiin niin matalalla etta jalat yletti pohjaan. 1 min piti hengittaa vedessa regulaattorin (=hengityslaite) kanssa ilman maskia ennen kuin ohjaaja antoi luvan laittaa maskin naamalle.

Huomenna on vuorossa ensimmaiset oikeat sukellukset. Vahan arveluttaa, mutta toisaalta myos kiinnostaa.

Unohduksissa Bangkokissa

Miut on selvasti unohdettu, kukaan ei kommentoi... Nyyh! Noh kuitenkin, nyt olemme viettaneet vuorokauden Bangkokissa, syoneet thairuokaa ja ihmetelleet tummaihsoisia suurisilmaisia thaikkuja. Eilen illalla kavimme iiihanassa 4 euron jalkahieronnassa ja iltakavelylla pahamaineisella Khao San Roadilla. (Majatalomme on siina ihan kulmilla, kuitenkin rauhallisella kadulla) Khao San ei vastannut aivan mainettaan, ei ollut ollenkaan villi meininki. Vaikka varivaloja, kauppiaita, baareja ja turisteja riittikin, ei meininki ollut ollenkaan niin hurjaa kun olin kuvitellut. Joko katu on rauhoittunut hurjista vuosista, tai sitten maine on vain mainetta...

Tanaan veimme 6 kg pyykkeja pesuun, ostimme junaliput etelaan huomiselle ja ihmettelimme viikonloppumarkkinoita. Markkinoille pitaa tulla viela takaisin 3 viikon paasta kun on aikaa ja laukussa tilaa ostaa matkamuistoja :)

Huomenna siis suuntaamme kohti Koh Taota, ensin yojunalla ja sitten siita viimeiset 100 km lautalla. Varasimme Taolta bungalovin 6 yoksi. Toivottavasti saamme siihen ajankohtaan myos suomalaisen sukelluskurssin, jonka jalkeen voisimme jatkaa naapurisaarelle taydenkuun pippaloihin :)

Tanaan tuli myos tehtya hankintoja - perus reppureissaajan uniformuun kuuluvat puuvillaiset lokapoksut, kokoa one size, fits even ME!!! seka parit puiset korut. Nama housut on niin mukavat, etta naita pitaa kayda ostamassa viela parit lisaa, Juholle kanssa...

Matka jatkuu

Tultiin tanaan aamulla seitsemalta takaisin Kualalumpuriin, kaytiin ihmettelemassa huisin korkean Petronas Towerin (vuoteen 2003 asti maailman korkein rakennus) nakoalatasannetta, Petronasin aivopesu- tiedepuistoa ja kulkuyhteyksia Thaimaahan.

Tassa vaiheessa reissua matkavasymys alkaa jo sen verran painaa, ettei jaksa ihan kaikesta aina saastaa ja saataa, niin paadyttiin sitten ottamaan lentoliput Bangkokiin ja nukkumaan viela yksi yo taalla Malesiassa. Air Asian lennolle vuorokauden varoitusajalla tuli hintaa 60 euroa per nuppi, eli ei kovin paha... Nopeaa siirtymista Bangkokiin puoltaa myos se, etta Juhon tarvitsee pikimmiten hankkia lento Seouliin, ja se onnistuu helpoimmin Bangkokista matkatoimistosta... Eli huomenna iltapaivalla olemme toivottavasti perilla :)

Malesian rautatiet ei ole ihan samaa tasoa kuin Koreassa tai edes Kiinassa, joten muutaman sadan kilometrin matkaa taitettiin viime yona 8 tuntia, tarisevassa, hytkahtelevassa ja kolisevassa junassa... Vaunut itsessaan ovat aika uusia (leimat oli vuodelta 1992), mutta raiteet itsessaan on nahneet parempia paivia. En suosittele junamatkaa Malesia - Singapore valille.

Made in Singapore

luki meidan paristopaketissa. Nyt on patterit tuotu kotiin, enka ymmarra miten tallainen piskuinen kaupunkivaltio tuottaa niin paljon kaikkea, mm. pattereita...

Muuten S-Pore on tehnyt oikein miellyttavan vaikutuksen. Tama on karkipaassa valtioita, joissa voisin viihtya pitempaankin. Kaikki toimii - jopa niin hyvin, etta metroasemalla syomisesta saa 250 euron sakot...

Tamakin kaupunki on ollut aivan kiinni kiinalaisen uudenvuoden takia. Nyt vasta pikkuhiljaa ihmiset alkavat monkia koloistaan ihmisten ilmoille. Eilen ei keksitty muuta tekemista suljetussa kaupungissa, niin kaytiin sitten ihmettelemassa elaintarhaa ja sen kuuluisaa yosafaria. Taytyy sanoa, etta vaikka lipun hinta kirpaisi, silla sai rahalleen vastinetta. Upein elaintarha jonka olen elaissani nahnyt. Matkaesite mainosti sita myos yhdeksi maailman hienoimmista elaintarhoista. Suosittelen lampimasti, varsinkin yosafaria halki nukkuvan 'viidakon'.

Tanaan nukuttiin pitkaksi, kaytiin ihmettelemassa vahan puolinukuksissa olevaa keskustaa ja loppupaiva maattiin Sentosalla (kaupungin etelalaidalla oleva virkistaytymissaari) rannalla. Vedessa oli mukava pulikoida, varsinkin kun vesi oli niin suolaista, etta kelluin siina ihan itsestaan... Nahtavasti vyotarolla olevista pelastusrenkaista on sittenkin jotain hyotya, silla juhoa ei kelluttanut yhta hyvin...

Huomiseksi luvassa shoppailupaiva, ja illalla juna takaisin Malesian puolelle. Tama on ollut miellyttava paikka - tanne tulen viela joskus uudestaan, vahan isommalla budjetilla ja pitemmaksi aikaa vain...