Yksi taman kesan parhaista puolista on ollut ehdottomasti vieraat. Jokaisen vieraan myota olen tehnyt jotain sellaista joka todennakoisesti olisi yksin jaanyt tekematta. Onhan tassa vieraiden kestitsemisessa toki haittapuolensa – kuukauden kun yritin selvita 2 – 6 tunnin younilla, niin jo alkoi naamasta nakya. Nyt kahtena yona olen saanut univelkaa vahemmaksi (ensimmaiset 2 yota kuukauteen kun ei ole vieraita =D) ja eron huomaa jo selvasti. Voikin siis sanoa etta loysin itseni kuukauden etsimisen jalkeen =). Ja kuten arvata saattaa, niin sangystahan se loytyi. Onneksi entista ehompana.
Suurimmillaan univaje oli viime viikolla Joelin ollessa kylassa. Harvana iltana taisimme olla ennen puoltayota asunnolla, ja pahimpana aamuna kotiintulo venyi aamukuuden paremmalle puolelle. Joel myos muistutti minulle jo unohtuneen asian nuoruudestani – kuinka kavely onkaan kivaa =D. Meidan oli alunperin tarkoitus kavella vain Sacre Coeurin portaille vahan naukkailemaan viinia, mutta niin siina vain hurahti tunti jos toinenkin ja viimeinen metro samantien. Jotenkin oli koko ajan tarkoitus ottaa taksi, tai viimeistaan yobussi keskustasta, kun housutkin hankasivat taas jalkoja verille, mutta lopulta loysimme itsemme kavelemasta nukkuvan Pariisin halki aamuyon hiljaisina tunteina. Tama kaupunki siis todella nukkuu edes muutaman tunnin yossaan. Seuraavana aamuna heratys kl 07 kahden tunnin younien jalkeen ei ollut mielta ylentava...
Seuraavana iltana istuimme viinipullon kanssa Il de Citen saaren karjessa katselemassa auringonlaskua Seinelle. Talla kertaa ehdittiin metroon... Kolmantena iltana lahdettiin jalleen Sacre Coeurille ja tavattiin toinen suomalaisporukka. Suomalaistytto Maria oli kesanvietossa Pariisissa, ja hanella oli pari reilaajapoikaa kylassa. Pojilla ei ollut seuraavaksi yoksi majapaikkaa, joten lupasin majoittaa heidat lattialleni, kun Joel jatkaisi matkaansa kohti Dublinia.
Sacre Coeurilta paadyimme laheiseen yokerhoon. Alkaa kysyko sen nimea, mutta sen tiedan kertoa, etta se on aivan Moulin Rougen kyljessa kiinni. Yokerhon hinnastoa katselimme Juhon kanssa cabareehen jonottaessamme. Talla kertaa oli mukava olla nainen. Yokerhon sisaanpaasy oli naisilta 10 euroa ja miehilta 18, sisaltaen vapaavalintaisen juoman. Yllattaen se oli minun kohdallani GT...
Nykyaan jo niin harvinainen tanssifiilis iski minuun baarissa. Teinina se oli viela lahes viikoittain, nykyaan ehka kerran pari vuodessa. Valilla kelloon vilkuillen jorasimme sitten aamuun asti, jotta metrot taas kulkisivat. Kotiinpain laksimme puoli kuuden aikaan, auringon jo noustua. Talla kertaa vahille younille jai Joel, joka kaiken kukkuraksi viela myohastyi lennoltaan ja joutui setvimaan uusia yhteyksia Dubliniin. Ennen tata kesaa termi « myohastya lennolta » on ollut minulle ihan kasittamaton ajatus. Noh, kaikkea sita oppii kun vanhaksi elaa...
Suurimmillaan univaje oli viime viikolla Joelin ollessa kylassa. Harvana iltana taisimme olla ennen puoltayota asunnolla, ja pahimpana aamuna kotiintulo venyi aamukuuden paremmalle puolelle. Joel myos muistutti minulle jo unohtuneen asian nuoruudestani – kuinka kavely onkaan kivaa =D. Meidan oli alunperin tarkoitus kavella vain Sacre Coeurin portaille vahan naukkailemaan viinia, mutta niin siina vain hurahti tunti jos toinenkin ja viimeinen metro samantien. Jotenkin oli koko ajan tarkoitus ottaa taksi, tai viimeistaan yobussi keskustasta, kun housutkin hankasivat taas jalkoja verille, mutta lopulta loysimme itsemme kavelemasta nukkuvan Pariisin halki aamuyon hiljaisina tunteina. Tama kaupunki siis todella nukkuu edes muutaman tunnin yossaan. Seuraavana aamuna heratys kl 07 kahden tunnin younien jalkeen ei ollut mielta ylentava...
Seuraavana iltana istuimme viinipullon kanssa Il de Citen saaren karjessa katselemassa auringonlaskua Seinelle. Talla kertaa ehdittiin metroon... Kolmantena iltana lahdettiin jalleen Sacre Coeurille ja tavattiin toinen suomalaisporukka. Suomalaistytto Maria oli kesanvietossa Pariisissa, ja hanella oli pari reilaajapoikaa kylassa. Pojilla ei ollut seuraavaksi yoksi majapaikkaa, joten lupasin majoittaa heidat lattialleni, kun Joel jatkaisi matkaansa kohti Dublinia.
Sacre Coeurilta paadyimme laheiseen yokerhoon. Alkaa kysyko sen nimea, mutta sen tiedan kertoa, etta se on aivan Moulin Rougen kyljessa kiinni. Yokerhon hinnastoa katselimme Juhon kanssa cabareehen jonottaessamme. Talla kertaa oli mukava olla nainen. Yokerhon sisaanpaasy oli naisilta 10 euroa ja miehilta 18, sisaltaen vapaavalintaisen juoman. Yllattaen se oli minun kohdallani GT...
Nykyaan jo niin harvinainen tanssifiilis iski minuun baarissa. Teinina se oli viela lahes viikoittain, nykyaan ehka kerran pari vuodessa. Valilla kelloon vilkuillen jorasimme sitten aamuun asti, jotta metrot taas kulkisivat. Kotiinpain laksimme puoli kuuden aikaan, auringon jo noustua. Talla kertaa vahille younille jai Joel, joka kaiken kukkuraksi viela myohastyi lennoltaan ja joutui setvimaan uusia yhteyksia Dubliniin. Ennen tata kesaa termi « myohastya lennolta » on ollut minulle ihan kasittamaton ajatus. Noh, kaikkea sita oppii kun vanhaksi elaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti