Yli puoli vuotta edellisestä kommentista. Bloggaustauko on tehnyt hyvää, ja olen kuluttanut aikaani erinäisissä keskustelufoorumeissa Internetin syövereissä. Dippatyö valmistui lopulta, ja sen myötä diplomi-insinöörin tupsulla koristeltua todistetta tuli juhlittua rankemman mukaan, 3 shampanjapullon voimin. Nyt tiedän miltä tuntuu juoda kokonainen pullo Dom Perignonia, mutta vieläkään ei ole selvinnyt mitä hienoa on olla diplomi-insinööri... Saihan noihin opintoihin kulutettua 7 vuotta aikaa, kun kiersi maailmaa ja laiskotteli, mutta aika turhalta tuo paperi lopulta tuntuu, maailman kiertäminen sitä vastoin tuntuu entistä tärkeämmältä.
Dippatyön valmistuttua kuskasin vanhalla farmarifordillamme muuttokuorman takaisin Lappeenrantaan kuudeksi viikoksi, kunnes Raumalta tuli soitto, että töitä löytyisi sittenkin... Lupasin palata, jos työnantaja etsii uuden asunnon - vanhasta kun olin ehtinyt jo luopua. Yllätykseksi asunto järjestyi jo seuraavaksi viikoksi, joten taas lastattiin Fordi täyteen ja ajettiin halki Suomen. Fordille ehti dippavuoden aikana kertyä 33 000 km mittariin, ja sama meno näyttää jatkuvan.
Uudet työt eivät vastanneet odotuksia, työ tuntuu suojatyöltä, työhön opastus on olematonta, eikä organisaatiossakaan ole juhlimista. Kuukauden työskentelyn jälkeen työt alkoivat ahdistaa entistä enemmän, ja Rauma siinä sivussa. Parisuhdekaan ei oikein kukoista 400 km välimatkalla. Muutosta on saatava, mutta työttömäksi jääntiin ei sentään sisu anna periksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti