keskiviikkona, tammikuuta 18, 2012

Matkailu avartaa

Terveisiä Venäjältä!
Istun hotellihuoneessa pienessä 160 000 asukkaan kyläpahasessa, jossa ei ole muuta tekemistä kuin neuloa sukkia ja surffata netissä - jos hyvä tuuri käy ja netti sattuu toimimaan. Kaupunki on fyysisesti vain 60 km päässä Moskovasta, mutta käytännössä matka vie 2-4 tuntia ruuhkasta riippuen. Henkinen etäisyys on sitäkin enemmän.

Finnair lennätti minut tänne, ja tehtaan auto kävi noutamassa lentokentältä. 3 päivää ihmettelemme tuotantolaitoksen toimintaa, sitten lennetään takaisin. Venäläisessä tuotannossa riittääkin ihmettelemistä, ja byrokratia on omaa luokkaansa. Kävimme tänään osastolla, joka työllistää 180 koneenhoitajaa/hitsaria/duunaria. Tutkimme papereita nippu toisensa perään ja kyselimme viisaita. Mitä tuo numeroyhdistelmä tarkoittaa, miksi olette uusineet tuon koneen?

Vaikka olen tottunut liikkumaan maailmalla oudoissakin paikoissa yksinkin, täällä tiimimme lähtee yhdessä jopa kauppaan. Eilen tein poikkeuksen ja kävelin hotellilta 100 m päässä olevaan ruokakauppaan yksin. Tulkkimme meinasi lähteä mukaan varmistamaan että selviän reissusta. En kuitenkaan jaksanut odottaa että hän kävisi vaihtamassa vaatteet hotellilla, joten päätin ottaa riskin. Selvisin hengissä.

Tehtaalla päiväämme kuuluu lounastaminen isäntiemme kanssa. Ruoka on taiteellisesti aseteltu kulhoihin ja noudattaa aina samaa kaavaa: alkupala (yleensä aladobia) ja -salaatti odottavat meitä pöydässä koristeellisesti leikattujen ja aseteltujen hedelmävatien ja pullapinojen kera. Ne tuhottuamme valkeisiin jättimäisiin labratakkeihin ja pitsihilkkoihin (=muovisiin kakkupapereihin, jotka on niitattu klemmareilla kasaan) pukeutunut tarjoilija vaihtaa salaattilautaset höyryävään keittolautaseen - yhden kerrallaan sitä mukaa kun seurueemme jäsenet saavat syödyksi. Kukaan ei odota, että vieruskaveri saisi ruokansa, vaan ruuan kimppuun hyökätään välittömästi. Keiton jälkeen vuorossa on pääruoka, joka on yleensä jonkin sortin leivitetty leike rasvaperunoiden kera. Jälkiruokana on kahvia ja jäätelöä. Kaikki ruoka tarjotaan kultareunaisilta lautasilta ja vesi kristallilaseista. Lautaset on asetettu muovisille pitsijäljitelmätableteille, samanlaisille kuin tarjoilijalla on päässänsä.

Kerran vierailun aikana käymme illalla ravintolassa syömässä, isäntäväen piikkiin tietysti. Kaupungissa on siis yksi kelvollinen ravintola. Todistetusti vain yksi, sillä eilen olimme siellä jo kolmatta kertaa vuoden sisään. Ravintola on aasialais-venäläinen fuusiokeittiö. Vodka virtaa, annokset on aseteltu koristeellisesti, ja listalla on erikoisuuksia marinoiduista jättikatkaravuista porsaan polvilumpioon. 


2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Kuulostaapa... erilaiselta! ;D

Katereen kirjoitti...

Joo, ei ihan lomamatkailua. Enkä kyllä ehkä tulisi tähän kaupunkiin lomamatkalle noin muutenkaan...