Sinivalkoiset siivet lennättivät meidät Atlanttin yli. Koneessa oli harvinaisen hyvin jalkatilaa, eikä kipeäkään polvi krampannut. Pari penkkiriviä meitä taaempana istunut rymyseurue viihdytti puolta koneellista siihen asti kunnes yksi herroista sammui lattialle ja oksensi päällensä. Harvinaista asiassa oli, että kyseessä ei ollutt suomalainen, vaan virolainen herrasmies.
Liki 9 tunnin lennon jälkeen saimme jonottaa kaksi tuntia passitarkastuksessa.
Tämän jälkeen keksimme vielä loistoidean lähteä suunnistamaan kohti hotelliamme julkisilla. Vasta lähempänä ottaisimme taksin... Taisimme olla ainoat valkoihoiset metrossa. Metroasemillakin erotuimme joukosta siinä määrin, että melkein olisi voinut pelottaa. Aaltopeltiset asemarakennukset ja tummaihoisten poliisien huima määrä eivät myöskään herättäneet luottamusta. Kun lopulta pääsimme taksiin yli 2 tunnin metroseikkailun ja ihmettelyn jålkeen, saimme taksikuskin, joka osasi muutaman sanan suomea! taijikistalainen isäntä oli asunut puoli vuotta Suomessa ja ollut Nokian renkailla työharjottelussa.
Hotellimme löytyi Staten Islandilta lähes pimeänä. noh, ainakaan ei ollut ylibuukattu. Huone on pieni ja siisti. Sänky puolestaan on valtava, tyyöyjä tsiljoona, mutta peittoja vain yksi. Ensimmäistä kertaa ikinä nukuimme saman peiton alla sopuisasti ilman peittorosvousta. Biologinen kello ja kurniva vatsa herättivät aamuneljältä. Hotellin aamupala tarjosi satenkaarenkirjavia muroja, vohveleita, paahtoleipää, jugurttia, munakokkelia ja jauhelihapihvejä styroks -astioilta nautittuna. Toisaalta nälkäkin oli niin mittava, että kasvisten ja posliiniastioiden puuttuminen ei paljoa haitannut. Nyt pikapikainen tunnin shoppailukierros Jersey Gardens -Outletissa, jonka jälkeen suunnistus kohti laivasatamaa.
Tämän jälkeen keksimme vielä loistoidean lähteä suunnistamaan kohti hotelliamme julkisilla. Vasta lähempänä ottaisimme taksin... Taisimme olla ainoat valkoihoiset metrossa. Metroasemillakin erotuimme joukosta siinä määrin, että melkein olisi voinut pelottaa. Aaltopeltiset asemarakennukset ja tummaihoisten poliisien huima määrä eivät myöskään herättäneet luottamusta. Kun lopulta pääsimme taksiin yli 2 tunnin metroseikkailun ja ihmettelyn jålkeen, saimme taksikuskin, joka osasi muutaman sanan suomea! taijikistalainen isäntä oli asunut puoli vuotta Suomessa ja ollut Nokian renkailla työharjottelussa.
Hotellimme löytyi Staten Islandilta lähes pimeänä. noh, ainakaan ei ollut ylibuukattu. Huone on pieni ja siisti. Sänky puolestaan on valtava, tyyöyjä tsiljoona, mutta peittoja vain yksi. Ensimmäistä kertaa ikinä nukuimme saman peiton alla sopuisasti ilman peittorosvousta. Biologinen kello ja kurniva vatsa herättivät aamuneljältä. Hotellin aamupala tarjosi satenkaarenkirjavia muroja, vohveleita, paahtoleipää, jugurttia, munakokkelia ja jauhelihapihvejä styroks -astioilta nautittuna. Toisaalta nälkäkin oli niin mittava, että kasvisten ja posliiniastioiden puuttuminen ei paljoa haitannut. Nyt pikapikainen tunnin shoppailukierros Jersey Gardens -Outletissa, jonka jälkeen suunnistus kohti laivasatamaa.
3 kommenttia:
Kutkuttavaa lukea, kun oma matka on niin lähellä! :) Me aiotaan suosiolla ottaa se kuudenkympin taksi hotelliin, jaiks... Passintarkastusjono kuulostaa mukavalta. Not. Nauttikaa matkasta!! <3
Mekin olisi otettu, jos olisi selvitty kuudellakympillä. Meidän piti päästä Manhattanin länsipuolelle, jonne taksimatka on yli tuplat, kiitos siltamaksujen ja tietullien. Eihän teidän matka osu ajankohdalle 6.-14.4.. Eihän? Se kamerakauppa on nimittäin suljettu koko tuon ajan, kaiketi juutalaisen pääsiäisen tms takia. Meillä hujahti tänään siellä liki 3 tuntia... =)
Jos teillä meni 3 tuntia siellä kamera kaupassa niin uskallanko kysyä, että mitä tarttui mukaan ja paljonko jäi kauppaan dollareita? :)
Lähetä kommentti