Koh Tao, Thaimaa
Etelainen paratiisisaari osoittautui vahan liiankin paratiisiksi: hotellissamme sai sahkoa vain 7 tuntia vuorokaudesta, siella ei ollut kenttaa kannykalle, ei internettia eika sinne paassyt autolla tai edes moottoripyoralla. Bungalovi oli vuoren rinteessa viidakon sisalla, ja vaikka biitsi oli kohtuullisen hieno, paatimme muuttaa majapaikkaa 2 yon jalkeen. Nyt asumme satamassa guesthousessa, joka ei ole laheskaan yhta romanttinen, mutta paljon siistimpi...
Tanaan paasimme vihdoin veteen sukelluslaitteiden kanssa. Rannalla varusteet niskassa kavely tuntui melkoiselta taapertamiselta (yli 20 kg ylipaino selassa...) 7 kg edesta otettiin viela lyijya vyotarolle uppoamisen varmistamiseksi.
Kovin syvalle ei tanaan upottu, vain 1 metrin syvyyteen opettelemaan hengitystekniikkaa ja erilaisia erikoistilanteita mita pinnan alla voi sattua.
Ensimmaiset henkaykset veden alla olivat miun kohdallani aika karmivat. Kaikki sujui hyvin niin kauan kuin piti nenasta kiinni, mutta heti kun paasti irti, hengittamisesta ei tullut enaa mitaan. Kaikilla muilla tuntui sujuvan ihan OK, mie olin ainut joka meinasi tukehtua... Onneksi oltiin niin matalalla etta jalat yletti pohjaan. 1 min piti hengittaa vedessa regulaattorin (=hengityslaite) kanssa ilman maskia ennen kuin ohjaaja antoi luvan laittaa maskin naamalle.
Huomenna on vuorossa ensimmaiset oikeat sukellukset. Vahan arveluttaa, mutta toisaalta myos kiinnostaa.
Etelainen paratiisisaari osoittautui vahan liiankin paratiisiksi: hotellissamme sai sahkoa vain 7 tuntia vuorokaudesta, siella ei ollut kenttaa kannykalle, ei internettia eika sinne paassyt autolla tai edes moottoripyoralla. Bungalovi oli vuoren rinteessa viidakon sisalla, ja vaikka biitsi oli kohtuullisen hieno, paatimme muuttaa majapaikkaa 2 yon jalkeen. Nyt asumme satamassa guesthousessa, joka ei ole laheskaan yhta romanttinen, mutta paljon siistimpi...
Tanaan paasimme vihdoin veteen sukelluslaitteiden kanssa. Rannalla varusteet niskassa kavely tuntui melkoiselta taapertamiselta (yli 20 kg ylipaino selassa...) 7 kg edesta otettiin viela lyijya vyotarolle uppoamisen varmistamiseksi.
Kovin syvalle ei tanaan upottu, vain 1 metrin syvyyteen opettelemaan hengitystekniikkaa ja erilaisia erikoistilanteita mita pinnan alla voi sattua.
Ensimmaiset henkaykset veden alla olivat miun kohdallani aika karmivat. Kaikki sujui hyvin niin kauan kuin piti nenasta kiinni, mutta heti kun paasti irti, hengittamisesta ei tullut enaa mitaan. Kaikilla muilla tuntui sujuvan ihan OK, mie olin ainut joka meinasi tukehtua... Onneksi oltiin niin matalalla etta jalat yletti pohjaan. 1 min piti hengittaa vedessa regulaattorin (=hengityslaite) kanssa ilman maskia ennen kuin ohjaaja antoi luvan laittaa maskin naamalle.
Huomenna on vuorossa ensimmaiset oikeat sukellukset. Vahan arveluttaa, mutta toisaalta myos kiinnostaa.
2 kommenttia:
O Ou! Mua pelottaa teijän puolesta! Sukellus on varmasti mahtavaa mutta minusta myös ihan hitsin pelottavaa! Tsemppiä siis teille! Ja onneksi olet Kaisa toipunut jo mahavaivoista! Mulla oli eilen kandin esitys ja ilmeisesti siinä oli enemmän pielessä kuin luulin... Ja en ymmärrä miksi jokin asia pitää tehdä tietyllä tavalla vaan siksi että "yliopistossa tehtään näin" vaikka se ois paljon parempi toisin... :) Minä olenkin ikuinen vastarannan kiiski! ;) Mutta eipä tässä muuta, minä alan lukea tenttiin ja jännitän teidän puolesta :)
Ai että - sukellusta! Sitten kun olen iso, niin minäkin kokeilen. Nyt täytyy tyytyä vain akvaarion tuijotteluun.
Eräs ystäväisemme valmistuu 24.2. -arvaatko kuka? ...ei - en minä ;) Kutsuisi sinut valmistujaisiin, mutta epäilemme, että jätät tulematta. Jos muutat mieltäsi, niin pippalot pidetään 4.3.
Lähetä kommentti