maanantaina, marraskuuta 21, 2005

Kirkossa

Lupasin itselleni jo alkusyksystä, että käyn ainakin kerran vaihtoaikanani paikallisessa jumalanpalveluksessa. Eilen sitten lunastin lupaukseni, ja nyt harmittaa etten tehnyt niin jo pari kuukautta sitten. Kohteeksi valitsin yliopistomme oman presbyteerikirkon, Adam´s Chapelin. Seuraakin oli, sekä vaihtarikavereista että paikallisista opiskelijoista.

Aamu alkoi kymmeneltä englanninkielisellä hartaudella kirkon yläkerrassa. Tunti kului lauleskellessa iloisia hengellisiä lauluja (joista yksi muistutti säveleltään kovasti Village Peoplen Go Westia) Hieman rukoiltiin ja luettiin pieni teksti Jeesuksesta, jossa pohdittiin Jeesuksen uranvaihtoa. Vapaaehtoiset kertoivat myös mitä hyvää Herra on heille tehnyt kuluneen viikon aikana. Yksi oli saanut uuden kännykän ja toinen laihtunut 3 kg. Oikein rento ja lämminhenkinen tapaaminen siis.

Tunnin jälkeen siirryimme varsinaiseen kirkkosaliin. Jumalanpalvelus oli erityispitkä, sillä se oli Kiitospäivän messu. Perinteistä jumalanpalvelusta olivat saarna, uskontunnistus, rukoilu ja virrenveisuu. Alttarin vieressä oli jättikokoinen (ehkä 2*1,5m) ruutu, johon saarnan aikana heijastettiin papin kuva, virren aikana virren sanat muutama rivi kerrallaan kuin karaokessa konsanaan. Tämä kaikki tietenkin koreaksi.

Erikoisempaa ohjelmaa oli kirkon alajaostojen laulukilpailu, johon mekin yllättäen päädyimme esittämään englanninkielistä ohjelmistoamme. Kirkon emäntien lauluryhmä yllätti yleisön heittelemällä niskaamme mandariineja, omenoita, keksejä ja karamelleja. Ruokaa satoi taivaalta nälkäisen kansan niskaan. :) Joku ryhmistä käytti jopa paukkuserpentiineja. Papit olivat pukeutuneet tummaan pukuun ja kravattiin, vain kirkkokuorolla oli kaavut. Yllättävin esiintymisnumero oli n. 20- vuotiaiden nuorten tanssiesitys, jossa he tanssivat hiphoppia alttarilla. Musiikki tietysti oli kirkollista. :)

Samaan aikaan keskustelin englanninkielisen naispappimme kanssa korealaisesta uskonnosta. Tännehän kristinusko tuli rynnäköllä vasta 30 vuotta sitten (ja nyt väestöstä 30 % on kristittyjä), joten seurakuntakin on melko nuorta. Nuorekkuus myös näkyy. Kirkko on kansan näköinen, eikä pyri muokkaamaan kansaa itsensä näköiseksi. Pappi tyynesti selitti, että yliopiston 1. vuosikurssilaisille pakollinen kirkkokoulu sisältää mm. tanssia, sillä nuoret haluavat osoittaa kunnoituksensa Jumalalle tanssin keinoin. Ei kukaan tule yhtään pyhemmäksi istumalla kirkossa ryppyotsaisena. Kirkossa on tarkoitus nauttia jumalanpalveluksesta, eikä siitä haluta tehdä pakkopullaa. Niinpä ihmiset oikeasti haluavat tullakin kirkkoon kerran viikossa, osa perheistä ajaa jopa puolentoista tunnin matkan päästäkseen lempikirkkoonsa. Tälläistä me kaivattaisiin Suomeenkin, tälläisessä kirkossa minäkin haluaisin käydä.

Jumalanpalveluksen päätteeksi oli kirkkolounas - kananugetteja, riisiä, nuudeleita ja kimchiä. Lisukkeena oli jotain tulista kasvishöystöä, josta löytyi mm. mustekalan lonkeroita. Jälkiruuaksi mandariinia ja kahvia.

Harmi että minulla on vain 3 sunnuntaita jäljellä Koreassa, ja kaksi niistä tulen viettämään vielä reissun päällä. Mutta pääsenpähän ainakin vielä kertaalleen kirkkoon! :)

2 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Ja minä kun suunnittelin eroavani kirkosta. Pitäisikö sittenkin vaihta vaan maata..

Iskä kirjoitti...

"Ristin"usko on niin joustavaa ja mukautuvaa että se hakee olotilansa eri kulttuureista helposti.Elin"paletti" on niin monen värinen että jokaiselle löytyy tarpeeseen.