Shoppailuholismi iski

Unecson maailmanperintokaupungissa Hoi Anissa. Idyllisen kauniin pikkukylan lisaksi taalta loytyy puoli-ilmaisia raataleita, suutareita ja gintonicia. Frakin tai smokin saa teetettya kashmir- villasta mittojen mukaan 50 dollariin (halvimmasta materiaalista lupasivat 35 dollariin), thaisilkkinen pikkumusta tai vastaava maksaa 17 dollaria. Erilaisia silkkitoppeja yms loytyy naytteilla valikoimaa 10 dollarin hintaan, raatali ottaa mitat ja toppi on viela saman vuorokauden puolella valmis. Eli taytyy myontaa etta innostuimme torsaamaan yli budjetin, vaikka tahan oli varattu kohtuullinen summa jo budjetointivaiheessakin... Juholle smokki, frakki, tumma puku, pukupaita ja nahkakengat, minulle jakkupuku housuilla ja hameella, pikkumusta ja 3 silkkipaitaa. Tuliaiseksi Juhon aidille 2 silkkitoppia ja omalleni toppi ja pikkumusta... Niin ja minulle viela nahkaiset varvastossut ja klassiset matalakorkoiset juhlakengat omilla mitoilla teetettyna. Sandaalit hintaan 6 dollaria ja juhlakengat 20 $. Taalla siis jenkkidollari on suositumpi ja kaytetympi valuutta kuin naiden oma virallinen dong. Meista tuli miljonaareja jo ensimmaisena paivana kun kavimme pankkiautomaatilla - 50 euroa on 1 000 000 dongia...

Tanaan vuokrasimme polkupyorat ja ajelimme ympariinsa, mm valtameren rannalle autiolle kalastajabiitsille uittamaan varpaitamme nousuvedessa. Uimaan ei tehnyt mieli kun sade vihmoi taivaalta. Soimme myos taivaallisen hyvaa kasvisruokaa rannan lahella. Pitanee kotiin tultua opetella enemman kokkaamaan tofua... Huomenna lahdemme aamulla aikaisin ihmettelemaan My Son- raunioita. Joko huomenna tai ylihuomenna suuntaamme Na Trangiin etelaan, josta matka jatkuu jossain valissa kohti Ho Chi Minhia (=Saigonia). Oleskelulupa tjsp menee umpeen 18.2, joten sita kauempaa emme voi Vietnamissa viipya. Pitaa tulla takaisin joskus myohemmin, sitten isona, rikkaana ja hoikempana... (ei ole kivaa teettaa niita vaatteita naihin makkaroihin...)