torstaina, toukokuuta 26, 2005

Kesä tuli

vihdoin tännekin. Suomeen se taisi tulla jo vähän aikasemmin. Tänään on kuitenkin 28 astetta lämmintä, huomiseksi luvattu 32 :) Harmi vaan, etten oikeastaan omista hellevaatteita lainkaan.

Viime kirjoituskerran jälkeen on ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä, mutta en taas tähän hätään muista mitä kaikkea. Päällimmäisenä mielessä on Saaran kyläily nyt ensi viikonloppuna, sekä oma välilaskuni Suomeen ensi viikolla. Ei miun alunperin tämän 3 kuukauden aikana pitänyt Suomessa pistäytyä ollenkaan, mutta kävi niin ikävästi, että rakastettu mummoni kuoli viikonloppuna kunnioitettaavssa 87 vuoden iässä, ja hautajaiset ovat ensi viikolla. Nyt sitten surutyöni ohessa suunnittelen mitä kaikkea tuliaisia voin viedä jo nyt Suomeen ja mitä kesävaatteita ehdin siellä viikonlopun aikana ostaa ja ommella. Ja samalla reissulla toivottavasti saan sieltä mukaani muutaman ranskan kielikurssin, jotta kielen oppiminen voi alkaa täysipainoisesti.

Tänään oli töissä yksi kesän kohokohdista - vierailu koereaktori Osiriksessa. Lopunperin vierailu oli aika typistetty ja ylimalkainen - kaikki höpötykset tietysti ranskaksi, mutta onneksi yksi harjottelijatytöistä käänsi miulle edes osan englanniksi. Reaktori poikkesi siinä mielessä suomalaisista, että ensinnäkään se ei ole yhdistetty turbiineihin, toiseksi se on vain 1 kuutiometrin kokoinen ja kolmanneksi polttoaine on rikastettu 15 % asti. Eikä reaktorin ympärillä ollut kummempia rakenteita, vaan se olla möllötti vesialtaan pohjalla säteillen sinistä valoa ympärilleen. Sitä valoa me kai pääasiassa siinä ihmeteltiin sitten...

Ensimmäiset kuvat ovat melkein jo netissä... en tiedä mikä tuossa miun kamerassa mättää, mutta kaikki kuvat näyttävät jokseenkin epätarkoilta. Nyt ei runosuoni syki tämän enempää, joten jätetään seuraavaan kertaan ja lähdetään ihmettelemään pyykkituvan vekottimia. En ole vieläkään oikein sulattanut sitä, että täällä pyykkäys maksaa sen 3 euroa koneelliselta :(

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Kaisa
Tapsa antoi tämän osoitten, joten voin seurata seikkailujasi maailmalla.

Suruviestin saatuani sain työkaveriltani seuraavanlaisen tekstiviestin, jok lohdutti minua.

"Jos minun on mentävä, valitsen kevään kauniin ja vihreän, auringon ja tuulen lempeän. En ole poissa vaan vierelläsi aivan, kuulethan kuinka tuulen kielellä sua lohdutan."