sunnuntaina, toukokuuta 22, 2005

Puistoparty

Tänään oli tarkoitus käydä yhdistetyllä shoppailu- ja turistikierroksella, mutta se typistyikin sitten vain yhteen kauppakeskukseen, Emmin neuvomaan La Defenseen. Enkä tainnut sielläkään ehtiä nähdä kuin osan tarjonnasta. Jäipä sitten Eiffeltorni näkemättä jälleen kerran. Enköhän mie vielä ehdi, tuskin se torni sieltä minneään karkaa kun on jo jonkun aikaa siellä seistä töröttänyt.

Syy aikaiseen kotiinpaluuseen oli ala-aulan seinällä ollut lappu, jossa mainostettiin Cite Internationalen puistobileitä. Ilmoituksesta sain tavattua alkavan kellonajan ja paikan. Eli aloittivat eilen, ja bileet ovat täydessä menossa edelleenkin =) Piti siis ottaa itseä niskasta kiinni ja yrittää sosialistua.

Ensimmäinen juttukumppani osasi englantia ehkä 3 lausetta. Että se siitä... Toinen oli intialainen isoisä, joka ensin taisi ihastua miun hameeseen ja paidankaulukseen ja lyöttäytyi sitten seuraan. En sitä aluksi viittiny poiskaan ajaa, ja oli ihan kiva taas välistä jutellakin jonkun kanssa. Sitten se alkoi käydä hieman liian intensiiviseksi, ihastui kun kuuli miun olevan suomalainen, otti kädestä kiinni ja halusi viedä istumaan jonnekin. Eikä siitä sitten enää meinannu päästä irti millään. Yritti kutsua kotiinsa intialaiselle teelle, ravintolaillalliselle tai ihailemaan Eiffeltornia iltavalaistuksessa. Kaikki toki ihan vain ystävinä, "Juu kyllä minä tiedän että sinulla on poikaystävä Suomessa, mutta..." Kun en heti ymmärtänyt sanoa tiukkaa eitä, vaan vaihdoin aina puheenaiheen jonnekin muuhun, se sitten lopuksi tiukkasi loukkaantuneena että miksi ei. "Kun ei minulla ole mitään mielessä, on vain niin kiva olla suomalainen ystävä..." Ehkä mie olen sitten kylmä nainen, kun en näistä tunnin perusteella solmituista sydänystävyyksistä niin perusta... Sorry!

Sain sitten puoliväkisin dropattua sedän ja tulin takaisin kämpille. Vaihdoin vaatteet hieman lämpimämpiin ja palasin bileisiin - olivathan ne käytännössä kotiovellani. Musiikki kuuluu tänne sisälle asti. Bileiden ideana on siis kansainvälisyys. Jokaisen talon asukkaat esittelevät omaa kulttuuriaan omassa kojussaan - tarjolla on musiikkia, ruokaa, juomaa ja tanssia. Taisipa yhdet "häätkin" mahtua mukaan. Pääpuistossa on esiintymislava, jossa on bändejä vähän väliä. Ihmiset ovat levittäytyneet ympäri puistoaluetta juhlimaan.

Illan hämärtyessä piknikit muuttuivat enemmän nestepainotteiseksi. Jossain myydään vielä ruokaa ja olutta. Musiikki kovenee ja ihmiset tanssivat ympäri puistoa. Kiertelin hetken etsiskellen henna-tatuointien tekijää ja päädyin sitten lopulta neljän algerialaispojan seuraan tanssimaan itämaisen musiikin tahdissa. Aika hassua se oli, mutta kyllä näiden seura voitti intialaisen isoisän. Tai olihan hänenkin kanssaan varsin mielenkiintoista keskustella maittemme kulttuurieroista, mutta mutta... Algerialaiset sen sijaan olivat vain pitämässä hauskaa.

Yksi asia mikä näissä ulkomaalaisissa miehissä on mitä suomalaisissa ei. Nämä tuntuvat olevan sitä mieltä, että heidän tärkein tehtävänsä on naisen kunnioittaminen ja palveleminen. Ja se näkyy siis muussakin kuin siinä että nainen ei maksa omia juomiaan baarissa :) Kuten aikaisemmin jo sanoin, ranskalainen mies nolostuu jos nainen pitää hänelle ovea auki. Jotenkin täällä kunnioitetaan naista ihan eri tavalla kuin Suomessa.

Ei ihan äkkiä uskoisi, mutta välillä saa melkein hävetä ja selitellä omaa kulttuuriaan ja sen puutetta. "Millaiset ovat suomalaiset puistojuhlat?" Eikös se menekin niin, että jokainen ottaa pussillisen kaljaa, juo sen ja sitten tapellaan... Ei tälläistä oikein kehtaisi selittää keskellä upeita bileitä, joissa ei näy känniääliöitä eikä tappeluita. Tai kun algerialaiset kysyvät suomalaisesta tanssista: "Millainen on suomalaisten tanssi, josta tiedät heti tanssijan olevan suomalainen?" Venäläisillä on ripaska, espanjalaisilla flamenco, algerialaisilla omansa, mutta meillä ei taida olla mitään. Verratessa suomalaista kulttuuria muihin, huomaa sen nuoruuden ja puutteellisuuden. Toki meillä on sitten muita asioita mitä muilla ei ole, mutta silti... Globaalisaatiosta ja Nokiasta huolimatta suomalaiset taitavat yhä olla metsäläiskansaa...

Ihan vielä huomioina lopuksi - algerialaiset olivat kovin hämmästyneitä kuullessaan että Nokia on suomalainen yritys... Tekee kuulemma parhaat puhelimet, mutta senhän me jo tiesimmekin :) Lisää hämmästystä aiheutin kun kerroin olevani täällä harjoittelussa ja jatkavani täältä vuodeksi Koreaan. Sain kuulla moneen kertaan olevani erityisen onnekas, koska saan mahdollisuuden moiseen. Täällä päin ei ole tapana harrastaa kansainvälistymistä (sanoo algerialainen, joka opiskelee unelmiensa kaupungissa, Pariisissa...) Ja vielä viimeisenä uutena huomiona - arabia ei ole algerian pääkieli, vaan sitä aletaan opetella vasta kouluun mentäessä. Ranskan opetus alkaa koulussa 3. luokalla ja englannin 7. luokalla. Tv- ohjelmat ja sanomalehdet ovat ranskaksi. Algerialaiset ääntävät R- kirjaimen melko lailla suomalaisittain :)

Juu, mie en ole vieläkään oppinu lausumaan "Au revoir", mutta paranee koko ajan. Kuulemma toiset eivät opi sitä ärrää ikänään, mutta ilmankin selviää...

1 kommentti:

Salla kirjoitti...

Nohnoh, kyllähän suomalaisilla pitkä historia on! Onhan meillä kansantanhut ainakin, jotka suomalaista tanssikulttuuria ovat... :) Puhumattakaan lavatansseista, uutta kansankulttuuria ja varmasti persoonallista humppineen, jenkkoineen ja suomalaistettuine tangoineen.

Etkä varmasti ole kylmä vaikka intialaisen isoisän karkotitkin - jos samanlaisia tilanteita tulee niin parasta olla kylmä heti kättelyssä, ei tarvitse viipyä jonkun miehen seurassa josta ei välitä. Eipä nuo "ystävystymiset" tosiaankaan aina niin vilpittömiä ole.