Kuten otsikosta voi paatella, viikonloppu oli varsin vilkas ja mielenkiintoinen... Saara oli siis kylassa, ja viiletimme tukka putkella ympari Pariisia niin, etta jalatkin siina menossa hajosivat.
Perjantaina ihan vain kavelimme puistossa nauttien limonaadia, mutta siihenkin mahtui jo aktiviteettia. Istuimme viattomasti juttelemassa puiston penkilla, kun jostain siihen holkkasi mies joka rupesi juttelemaan. Kovasti tuntui ihastuvan miuhun, yritti hipeloida vaikka kuinka ja lopuksi ilmoitti haluavansa naimisiinkin... Varsin nopeaa toimintaa, kun ei ehtinyt edes nimeaan sanoa =) Sen verran vain, etta oli lentokentalla vartijana toissa ja sen takia pitaa osata englantia...
Lauantaina sitten kaveltiin ympari kaupunkia, kaytiin ihmettelemassa Riemukaarta ja Herkkusienikatua, metsastettiin tuliaispulloa Dom Perignonia (enka edes kehtaa kertoa mita siita lopunperin maksoin...), kiesimme "kirpputorilla" ja tulimme kaannytetyksi hautausmaan portilta, koska se oli menossa kiinni 15 min paasta. Tama oli ihan uutta, etta hautausmaat suljetaan illalla kuuden pintaan... Lauantaihin kuului viela romanttinen piknikki Notre Damen lahistolla Seinen varrella. Piknikpaikan olin katsastanut jo etukateen tietamatta etta se on kaupungin suosituin iltapiknikpaikka - jaoimme kivisen jalkakaytavan varmaan 1000 muun piknikeeraajan kanssa katsellessamme auringonlaskua ja ohi ajavia laivoja Seinella.
Sunnuntaina oli vuorossa uusintayritys Jim Morrisonin haudalle, ja nyt selvisi syykin miksei meita paastetty lauantaina piipahtamaan 15 minuutiksi sinne. Haudan loytaminen kesti yli tunnin kartan avulla, emmeka nahneet hautuumaasta kuin murto-osan. Museokierros vaihtui visiittiin Notre Damessa, ja illan kruunasi vesisateesta huolimatta iltavalaistu Eiffel-torni (joka EU:n perustuslaki-kansanaanestyspaivan takia oli kuulemma viela normaalia komeammin valaistu) ja kynttilaillallinen omeletin ja rose-viinin kera. Lopulta jalat oli niin puhki etta hyva etta jaksoin metropysakille raahautua kotimatkalle.
Tanaan puolestani sain taas tuta ranskalaista byrokratiaa - vaikka olen ollut taalla jo 3 viikkoa hommissa, eivat kulkulupani ole vielakaan kunnossa, ja jouduin odottamaan niita paaportilla liki 3 tuntia. Sen jalkeen kierros henkilostohallinnossa ja ravintolatoimistossa kantiinikortin toivossa. Ja huomenna ehka viela sama kierros uusiksi. Keskiviikkona pitaa kayda hakemassa kesakuun palkka keskustasta, niin en taida ehtia toihin ollenkaan koko paivana. Ihme touhua tama kylla, ei voi muuta sanoa...
Perjantaina ihan vain kavelimme puistossa nauttien limonaadia, mutta siihenkin mahtui jo aktiviteettia. Istuimme viattomasti juttelemassa puiston penkilla, kun jostain siihen holkkasi mies joka rupesi juttelemaan. Kovasti tuntui ihastuvan miuhun, yritti hipeloida vaikka kuinka ja lopuksi ilmoitti haluavansa naimisiinkin... Varsin nopeaa toimintaa, kun ei ehtinyt edes nimeaan sanoa =) Sen verran vain, etta oli lentokentalla vartijana toissa ja sen takia pitaa osata englantia...
Lauantaina sitten kaveltiin ympari kaupunkia, kaytiin ihmettelemassa Riemukaarta ja Herkkusienikatua, metsastettiin tuliaispulloa Dom Perignonia (enka edes kehtaa kertoa mita siita lopunperin maksoin...), kiesimme "kirpputorilla" ja tulimme kaannytetyksi hautausmaan portilta, koska se oli menossa kiinni 15 min paasta. Tama oli ihan uutta, etta hautausmaat suljetaan illalla kuuden pintaan... Lauantaihin kuului viela romanttinen piknikki Notre Damen lahistolla Seinen varrella. Piknikpaikan olin katsastanut jo etukateen tietamatta etta se on kaupungin suosituin iltapiknikpaikka - jaoimme kivisen jalkakaytavan varmaan 1000 muun piknikeeraajan kanssa katsellessamme auringonlaskua ja ohi ajavia laivoja Seinella.
Sunnuntaina oli vuorossa uusintayritys Jim Morrisonin haudalle, ja nyt selvisi syykin miksei meita paastetty lauantaina piipahtamaan 15 minuutiksi sinne. Haudan loytaminen kesti yli tunnin kartan avulla, emmeka nahneet hautuumaasta kuin murto-osan. Museokierros vaihtui visiittiin Notre Damessa, ja illan kruunasi vesisateesta huolimatta iltavalaistu Eiffel-torni (joka EU:n perustuslaki-kansanaanestyspaivan takia oli kuulemma viela normaalia komeammin valaistu) ja kynttilaillallinen omeletin ja rose-viinin kera. Lopulta jalat oli niin puhki etta hyva etta jaksoin metropysakille raahautua kotimatkalle.
Tanaan puolestani sain taas tuta ranskalaista byrokratiaa - vaikka olen ollut taalla jo 3 viikkoa hommissa, eivat kulkulupani ole vielakaan kunnossa, ja jouduin odottamaan niita paaportilla liki 3 tuntia. Sen jalkeen kierros henkilostohallinnossa ja ravintolatoimistossa kantiinikortin toivossa. Ja huomenna ehka viela sama kierros uusiksi. Keskiviikkona pitaa kayda hakemassa kesakuun palkka keskustasta, niin en taida ehtia toihin ollenkaan koko paivana. Ihme touhua tama kylla, ei voi muuta sanoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti