Pikkuhiljaa sitten alkavat palailla mieleen mista eilen unohdin kirjoittaa. Eli palataan takaisin viela niihin lakkoihin ja mielenosoituksiin. Kirjoitan tata toista, joten skandit ei nay yllattaen, ranskalaiset kyn eivat tunnista ä- ja ö- kirjaimia.
Maanantaiaamuna tyomatkabussi oli 10 minuuttia myohassa, mika ei ole sinallaan epatavallista. Puolessa valissa matkaa aloin katsella kelloa - ruuhka oli erikoisen suuri tavalliseksi maanantaiaamuksi. Torkahdin sitten bussissa ja herasin tuntia myohemmin. Olimme edenneet ehka 5 kilometria tunnin aikana. Kokonaisuudessaan 20 km tyomatka kesti 2h20 min - omalla autolla sen ajaisi 20 minuuttiin tyhjalla tiella rajoitusten mukaan. Paivalla ruuhkan syykin sitten hieman selvisi - taas joku ihmisryhma halusi enemman palkkaa ja muita etuuksia ja linnottautui sitten liikenneympyroihin ja rampeille sulkien ulospaasyn teilta. Jos oikein ymmarsin, viralliseksi syyksi ilmoitettiin etta: "tiella on kuollut kani, eika kukaan halua koskea siihen eika ajaa yli..." kylla naa ranskalaiset osaa!
Sitten toinen huomio. Eri rotuisten ihmisten lisaksi taalla myos erilaiset seksuaaliset suuntautumiset ovat ihan arkipaivaa. Pari paivaa oli toissa vitsailtu banaanipojista ja -tytoista jalkiruokabanaanin ohessa ja olin ottanut sen ihan vaan normaalina huulenheittona - enhan edes tiennyt onko ranskassa sama kielikuva homoista kuin suomessa banaanipoikina.
Noh, eilen sitten yhtakkia lounaalla yksi tyokavereista (huom, kaikki viittaukset tyokavereihin ovat noin omanikaisiani yliopistoharjottelijoita, joiden kanssa hengaan toissa suurimmaksi osaksi. Pomoporras on sitten asia erikseen) kysaisi minulta onko Suomessa minka verran homoja ja miten heihin suhtaudutaan. Selitin siina sitten, etta homous on Suomessa viela melkoisen tabu ilmio, vaikkakin asenteet ovat hieman lientymaan pain eri tv-ohjelmien myota. Ranskassa kuulema homous on arkipaivaa, eika sen kummemmin ihmeteltavissa - taalla homoilla on omat yhteisonsa, tunnuspiirteensa yms, joista kuka tahansa kadulla kulkija voi paatella kyseisen ihmisen seksuaalisen suuntaumuksen.
Sitten tuli taas patka ranskankielista keskustelua, mita yritettiin jalleen kaantaa minulle englanniksi. Jotenkin jain sitten siihen kasitykseen etta yksi naista meidan viidesta harjottelijapojasta on homo, mutta kuka se on, jai minulle viela arvoitukseksi. Yhdesta pojasta kehen koko keskustelun ajan oli viitattu, epailin sitten kovasti, mutta tanaan hanella oli sitten lounastreffit eraan kiinnostavan TYTON kanssa. Etta se siita. Jotenkin se banaanipoikakeskustelu jatkui viela tanaan, mutta niin etta mie taas missasin koko paapointin kun henkiloityma ei selvinnyt. Eika sita kehtaa ihan suoraan kysya, etta kertokaa nyt kuka teista =)
Ensimmainen setti valokuvia oli jo hetken ajan netissa (juu miun linuxin kayttotaito paranee koko ajan), mutta veivat niin paljon tilaa, etta otin pois pienennettaviksi... Ehka siina samalla saisi tehtya jotain nimeamista ja karsimistakin...
Maanantaiaamuna tyomatkabussi oli 10 minuuttia myohassa, mika ei ole sinallaan epatavallista. Puolessa valissa matkaa aloin katsella kelloa - ruuhka oli erikoisen suuri tavalliseksi maanantaiaamuksi. Torkahdin sitten bussissa ja herasin tuntia myohemmin. Olimme edenneet ehka 5 kilometria tunnin aikana. Kokonaisuudessaan 20 km tyomatka kesti 2h20 min - omalla autolla sen ajaisi 20 minuuttiin tyhjalla tiella rajoitusten mukaan. Paivalla ruuhkan syykin sitten hieman selvisi - taas joku ihmisryhma halusi enemman palkkaa ja muita etuuksia ja linnottautui sitten liikenneympyroihin ja rampeille sulkien ulospaasyn teilta. Jos oikein ymmarsin, viralliseksi syyksi ilmoitettiin etta: "tiella on kuollut kani, eika kukaan halua koskea siihen eika ajaa yli..." kylla naa ranskalaiset osaa!
Sitten toinen huomio. Eri rotuisten ihmisten lisaksi taalla myos erilaiset seksuaaliset suuntautumiset ovat ihan arkipaivaa. Pari paivaa oli toissa vitsailtu banaanipojista ja -tytoista jalkiruokabanaanin ohessa ja olin ottanut sen ihan vaan normaalina huulenheittona - enhan edes tiennyt onko ranskassa sama kielikuva homoista kuin suomessa banaanipoikina.
Noh, eilen sitten yhtakkia lounaalla yksi tyokavereista (huom, kaikki viittaukset tyokavereihin ovat noin omanikaisiani yliopistoharjottelijoita, joiden kanssa hengaan toissa suurimmaksi osaksi. Pomoporras on sitten asia erikseen) kysaisi minulta onko Suomessa minka verran homoja ja miten heihin suhtaudutaan. Selitin siina sitten, etta homous on Suomessa viela melkoisen tabu ilmio, vaikkakin asenteet ovat hieman lientymaan pain eri tv-ohjelmien myota. Ranskassa kuulema homous on arkipaivaa, eika sen kummemmin ihmeteltavissa - taalla homoilla on omat yhteisonsa, tunnuspiirteensa yms, joista kuka tahansa kadulla kulkija voi paatella kyseisen ihmisen seksuaalisen suuntaumuksen.
Sitten tuli taas patka ranskankielista keskustelua, mita yritettiin jalleen kaantaa minulle englanniksi. Jotenkin jain sitten siihen kasitykseen etta yksi naista meidan viidesta harjottelijapojasta on homo, mutta kuka se on, jai minulle viela arvoitukseksi. Yhdesta pojasta kehen koko keskustelun ajan oli viitattu, epailin sitten kovasti, mutta tanaan hanella oli sitten lounastreffit eraan kiinnostavan TYTON kanssa. Etta se siita. Jotenkin se banaanipoikakeskustelu jatkui viela tanaan, mutta niin etta mie taas missasin koko paapointin kun henkiloityma ei selvinnyt. Eika sita kehtaa ihan suoraan kysya, etta kertokaa nyt kuka teista =)
Ensimmainen setti valokuvia oli jo hetken ajan netissa (juu miun linuxin kayttotaito paranee koko ajan), mutta veivat niin paljon tilaa, etta otin pois pienennettaviksi... Ehka siina samalla saisi tehtya jotain nimeamista ja karsimistakin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti