Busanista matka jatkui suoraan takaisin Taeguun ja Dong Hwa Sanin temppelialueelle. (kuvia tulossa jahka saan purettua kamerasta.) Muut tulivat meitä juna-asemalle vastaan, josta otimme bussin korkeammalle vuoristoon. Mitä korkeammalle vuoren kuvetta kiipesimme, sitä raskaammalta lentolaukku alkoi tuntua.
Nicolen buddy Jae Soon (Lausuttuna ei voi erottaa englantilaisesta nimestä Jason) oli kertonut, että menisimme temppelille ja nukkuisimme saunassa, jossa saisimme erityiset sauna-kaavut päällemme. Niinpä sitten päättelimme haltioissamme, että olisimme yötä temppelillä... Näin ei kuitenkaan ollut, vain temppeli oli lähinnä (pyhiin)vaelluskohde upeine maisemineen ja rakennuksineen. Muutaman munkin ja nunnankin näimme, ja juuri poislähtiessämme munkit soittivat jättirummulla upean iltarummutuksen.
Temppelin juurella söimme ravintolassa pibimpapia ja kanaa, ruokajuomana oli perinteinen korealainen kylmä vihreä tee.
Kuulostaa kokonaisuudessaan vähän pliisulta, mutta ei tuota kokemusta sanat oikein riitä kertomaan... ehkä ne kuvat sitten...
Nicolen buddy Jae Soon (Lausuttuna ei voi erottaa englantilaisesta nimestä Jason) oli kertonut, että menisimme temppelille ja nukkuisimme saunassa, jossa saisimme erityiset sauna-kaavut päällemme. Niinpä sitten päättelimme haltioissamme, että olisimme yötä temppelillä... Näin ei kuitenkaan ollut, vain temppeli oli lähinnä (pyhiin)vaelluskohde upeine maisemineen ja rakennuksineen. Muutaman munkin ja nunnankin näimme, ja juuri poislähtiessämme munkit soittivat jättirummulla upean iltarummutuksen.
Temppelin juurella söimme ravintolassa pibimpapia ja kanaa, ruokajuomana oli perinteinen korealainen kylmä vihreä tee.
Kuulostaa kokonaisuudessaan vähän pliisulta, mutta ei tuota kokemusta sanat oikein riitä kertomaan... ehkä ne kuvat sitten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti