torstaina, elokuuta 04, 2005

Rasismista

Ulkomaillaolo kasvattaa monessa mielessa. Ennen tanne tuloani en ollut ihan taysin kasittanyt kuinka rasistinen maa Suomi on. Toki lehdista kuulee ja kaduilla nakee skinipoikien kayvan tummempi-ihoisten kimppuun, mutta meista jokaisesta loytyy arkipaivan rasismia jota emme edes itse valttamatta tunnista. Pinnan alla vareilee ajatus tai ehka vain tuntemus, etta kaikki vahankaan eri ihonvariset tai outoa kielta puhuvat liikkuvat pahoin aikein ja yrittavat vieda meilta jotain kallisarvoista – lompakkomme, naisemme tai henkemme.

Taalla kulttuurien ja rotujen sekoittumista on tapahtunut satojen vuosien ajan. Taalla on asuttu hienoissa kaupungeissa, rakennettu taidetta, tiedetta ja kulttuuria jo tuhannen vuoden ajan. Me suomalaiset olemme kayneet omaa henkiinjaamistaisteluamme luonnonvoimia vastaan savupirteissa ja maakuopissa viela reilut 100 vuotta sitten. Milla perusteella me miellamme itsemme paremmiksi kuin vahan eri variset ihmiset? Meita vaaleahiuksisia ja -ihoisia, vihreasilmaisia ihmisia on kuitenkin vain murto-osa kaikesta maailman vaestosta.

Asenteet iskevat vastaan jopa omassa kaveripiirissani. « kuinka sina uskalsit jutella sille, saati antaa puhelinnumerosi? » « ei tuollaisella vakisin seuraan tuppautuvalla mutiaisella voi olla kuin pahat mielessa » « onko lompakkosi varmasti tallella, siita pitaa pitaa kunnolla kiinni kun taalla on noin paljon noita neekereita? »
Hei haloo, mika meista tekee yhtaan parempia? Heissa varmasti on myos rikollista ainesta, mutta vahintaan on yhta paljon meissa suomalaisissakin. Vai mita tuumaatte niista n. 15.sta vaasalaismiehesta, jotka kimpassa hyokkasivat pesapallomailojen kanssa viime yona jordanialaismiehen pitamaan pizzeriaan hajottamaan paikkoja ja pahoinpitelemaan tyontekijoita?

Nyt puoli Eurooppaa reissanneena ja ainuttakaan uhkaavaa tilannetta kokeneena voin vakuuttaa, etta kylla niille eri rotuisille ihmisille voi, ja kannattaakin jutella. Siina oppii samalla melkoisesti seka uusista kulttuureista etta omastaan. Sita vartenhan tanne maailmalle on lahdetty, etta opitaan uutta. Ja ehka myos hieman aikuistutaan =). Heitetaan vanhat asenteet romukoppaan uusien tielta. Se vanha kulta maalaisjarki vain kannattaa pitaa mukana kaikkialla – ei valttamatta kannata lahtea intialaisen isoisan luokse yomyssyille, tai seikkailemaan pohjois-Pariisin lahioihin keskella yota. Mutta ei myoskaan tarvitse olla ylivarovainen. Ylimaaraisella varomisella ja hossottamisella saa pilattua puolet matkastaan. Vanhalla suomalaisella maalaisjarjella parjaa missa tahansa!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

No hei haloo! itsestäänselvyyksiä. Teini.